Analyysi: Metsien käytön muutoksessa toimialan on luotava itsensä uudestaan

Metsien käyttö Suomessa ja muuallakin on uusien haasteiden keskellä. Selkeimmin uutta tilannetta metsien käytössä ilmentää se, että puun hinta on ollut korkea ja nousevakin – vaikka metsäalalla on ollut matalasuhdanne toista vuotta ja puun kysyntä on kaukana huipusta.

Näissä oloissa puuta on yleensä hyvin saatavilla ja sen hinta laskee. Nyt on toisin. Lähes kaikki puu on selvästi hintavampaa. Eikä kyse ole vain Suomesta. Puunsaantipulmat ja kohonneet hinnat näkyvät läpi Euroopan ja Pohjois-Amerikan.

Tämä voi tuntua metsää omistavien toiveunelta, mutta puunjalostajille se on haaste lyhyelläkin tähtäimellä. Se on jo johtanut tuotannon vähentämiseen ja laitosten lakkauttamiseen. Eniten niin on käynyt Kanadassa, mutta myös Eurooppa ja Suomi ovat saaneet sitä tuta.

Uuden tilanteen taustalla on sekä hitaita että äkillisiä tekijöitä. Lähes kaikkialla metsiä on hakattu paljon jo vuosia, monin paikoin liikaakin, ja jalostukseen saatava metsäreservi on pieni. Metsien kasvu on hidastunut, metsätuhoja on yhä laajemmin ja viime vuosina on palanut rutkasti metsää, etenkin Kanadassa. Näihin ilmiöihin ilmastonmuutos on yksi avainsyistä. Kun tähän syssyyn lisätään Venäjän puuntuonnin loppuminen ja puun energiakäytön kasvu, hankala keitos on valmis puumarkkinoiden niellä. Ja metsien käyttöä linjaavien.

Tilanteessa uutta ei ole vain puun kohonnut hinta, vaan myös se, että metsää ei kunnolla riitä käytössä olevaan tuotantokapasiteettiin eikä kaikkiin muihin yhteiskunnassa arvostettuihin metsähyötyihin. Tämä olisi todella iso muutos.

Jos metsän ja puun riittävyys eri tarpeisiin jo nyt on haaste, miten hankalaksi käy tilanne sitten, kun matalasuhdanne loppuu ja puun kysyntä selvästi kasvaa?

Ilmeisenä riskinä on, että metsäalan tuotantoa supistetaan monessa maassa. Näköpiirissä kun ei ole tilannetta nopeasti muuttavia tekijöitä ja ratkaisuja. Kun paperituotanto vähenee ja sähköistäminen vähentää bioenergiaa lämmityksessä, vapautuu toki puuta muuhun, mutta tähän menee pitkä aika eikä se riitä pitkälle. Venäjän tuontipuun paluun varaankaan ei voi laskea.

Puuta jalostaville vaikeusastetta lisää, että pieni mutta kasvava osa metsänomistajista saa tuloja metsistään muun muassa bioenergian, tuulivoiman, suojelun ja metsästyksen kautta. Jatkossa ehkä myös maiseman, hiilensidonnan, luontoarvojen ja ekologisen kompensoinnin kautta. Tälle porukalle puukauppa ei aina ole ensisijaisin tapa hyötyä metsistään.

Puunjalostajat ovat monesti osanneet luovia murroksissa, mutta nämä haasteet ovat eri laatua. Puuta pitäisi ylipäätään saada hankittua. Minkälaisia uusia toimintamalleja puunostajien on syytä kehittää, jotta puukauppa ja yhteistyö etenkin eri syistä puuta vähän tai ei lainkaan myyvien metsänomistajien kanssa voisivat sujua?

Ja puusta olisi maksettava enemmän. Se on pidemmän päälle mahdollista vain, jos jalostusarvo nousee, toiminta tehostuu sekä kaikkea puuainesta, myös sivuvirtoja, hyödynnetään ja kierrätetään entistä tarkemmin.

Näitä tavoitteita on pitkään kannatettu metsäalalla ja yhteiskunnassa, mutta toteutuma on tähän asti ollut heikonlainen. Saavatko ne tästedes tuulta alleen, koska ne ovat välttämättömiä niille puunjalostajille, jotka haluavat edelleen toimia alalla ja menestyä?

Uuden tilanteen seurauksena metsien käytön ja jalostuksen mallit voivat muuttua vähemmän yhdenmukaisiksi ja eri metsähyötyjä tasaveroisemmin kohteleviksi. Koska metsä lie yhä useammin eri tavoin arvossaan, metsää omistavien valinnanvara kasvaa ja koko toimialan on osin luotava itsensä uudestaan.