Analyysi: Metsien käytön muutos on väistämätöntä – myös uusien metsän hyödyntämisen muotojen on oltava tuottavia

Georg Otsin tunnettu laulelma ”Muuttuvat laulut” pohtii ajan ja ihmisen muutosta, huolta ja toivoa tulevasta. Viime vuodet ovatkin olleet täynnä hurjia käänteitä. Siihen nähden nykyinen lasku­suhdanne voi tuntua melkein normaalilta. Monissa arvioissa talous ja metsäalakin palaavat kasvun tielle 2024 tai 2025.

Jos niin käy, onko metsäala Suomessa jatkossa pitkälti kuin ennen? Onko sillä sama markkina, tuoterakenne ja puunkäyttö kuin 2010-luvulla? Niin ei taida käydä. Moni tekijä on jo muuttunut tai muutoksessa.

Globaalin talouden näkymä on erilainen, epävarma, vaisu. Talouskasvua pitkään ruokkineet nollakorot ja keskuspankki­rahoitus ovat poissa eivätkä palaa aikoihin. Eurooppa on taantumassa, rakentaminen pahiten. Kiinan talous yskii niin, että siitä tuskin jatkossa on globaalin talouden ja metsätuotekaupan veturiksi 2010-luvun tapaan. Monen seikan valossa metsäalan nykytuotteiden näkymät ovat niukat.

Sen sijaan eri alojen siirtymä eli vähä­hiilinen tuotanto on nyt talouden ydintä. Sen tärkeä edellytys on, että uusiutuva sähkö on kehittynyt halvimmaksi ja runsastuvaksi energiamuodoksi. Sijoituspääomaa ohjautuu siihen. USA ja monet suuret maat vauhdittavat siirtymää mittavilla tuillakin. EU:n tavoitteet ja laajentuva päästökauppa kasvattavat tätä markkinaa muun muassa meri- ja tieliikenteessä sekä rakentamisessa.

Vähähiilitalouden kasvaessa Suomi on hyvissä asemissa. Sähkömme on nykyään halvimmasta päästä Euroopassa ja pian sitä riittää moneen uuteenkin käyttöön. Kanta­verkko on vahva ja kehittyvä. Maassa on siirtymän avainaloja, kuten energia-, kemian-, konepaja-, metalli- ja metsäteollisuutta. Sellutehtaiden sivuvirroissa ja savukaasuissa on suuri raaka-ainevolyymi uusienkin tuoteryhmien tarpeisiin (ligniiniä, hemi­selluloosaa, hiilidioksidia). Globaalisti yli 200 miljoonaa tonnia, Suomessa yli 15 miljoonaa tonnia. Näiden valttien pohjalta Suomeen voi syntyä paljon uutta liike­toimintaa. Metsäalallekin.

Alan haasteena kuitenkin on, että kasvu pitäisi saada aikaan pienemmällä puumäärällä. Välitön syy on Venäjän puuntuonnin loppuminen. Koko Itämeren alueella on liikaa tuotantoa puuvaroihin nähden, joten sitä supistetaan lähivuosina. Suomessa Sunilan tehtaan lakkautus on luultavimmin vasta alkua.

Silti perustavampi syy puupulaan on metsien väheneminen globaalisti. Lihantuotanto ja puun käyttö energiaksi ovat olleet pääsyyllisiä. Nyt rinnalle nousee ilmastonmuutos ja sen myötä kuivuus, kuumuus, palot, taudit. Vasta jos nämä tekijät saadaan hillittyä, teolliseen jalos­tukseen voi olla tarjolla enemmän puuta.

Yhä paremmin ymmärretään metsien muiden hyötyjen, kuten hiilensidonnan, monimuotoisuuden, vedenpuhdistuksen ja virkistyksen, arvo ja avainrooli luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille. Jotta niiden suotuisa taso voidaan turvata, metsää omistaville ja siitä huolehtiville tahoille, muun muassa alkuperäiskansoille, pitää olla tarjolla reiluja taloudellisia kannustimia.

Muista metsähyödyistä voikin tulla tärkeä tulonlähde. Kun kaikkien metsähyötyjen arvostus ja hinta ovat kohdallaan, metsää omistavilla ja metsien käytöstä päätettäessä on aidosti valinnanvaraa.

Metsähyötyjen kokonaisuus on muutok­sessa. Uutta tuotekysyntääkin syntyy. Siihen teollisten jalostajien olisi kyettävä vastaamaan toiminnan arvoa nostamalla puun käytön kasvamatta. Uusia toiminta­malleja ja panostuksia tarvitaan. Siihen pyrkivillä mailla ja toimijoilla ehkä ”on paras eessä päin”. ”Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa”. Ovatko Suomi ja suomalaistoimijat siinä joukossa vai käykö meillä niin, että ”kaikki jää vain ennalleen”?