Hallitus ei päässyt sopuun ennallistamisesta – metsistä ei syntynyt päätöstä

Ympäristöministeriön johdolla valmisteltu luonnos Suomen ennallistamisasetukseksi ei ota mitään kantaa metsiin. MTK:n mukaan koko esitys jäi näin ollen täysin torsoksi.

”Ministeriön virkavalmistelulla tehty esitys ei noudata eduskunnan kirjaamaa ohjeistusta. Hallitus sysää tällä poliittista vastuuta seuraavalle hallitukselle. Tämä näyttäytyy todella nololta emmekä voi tätä mitenkään hyväksyä”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenmaat laatimaan kansalliset suunnitelmat luonnon tilan parantamiseksi. MTK näkee siinä valtavia uhkia sekä kansantaloudelle että maa- ja metsätaloudelle.

Asetuksen hintalappu Suomelle voi nousta yli 10 miljardiin euroon.

Mikko Tiirolan mukaan metsien ennallistamiskeskusteluun liittyy pelko harmaasta suojelusta. Kuva: Maria Miklas

Ennallistamisasetuksen virkavalmistelussa on ollut jännitteitä ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välillä. Vääntöä on käyty erityisesti metsien käytöstä ja ennallistamisen vapaaehtoisuudesta sekä kustannuksista.

”Kokoomuksessa ja ympäristöministeriössä on pyritty mahdollisimman niukkaan luonnokseen ja siltä se nyt todella näyttää. Se on jättämässä ratkaisut seuraavalle hallitukselle. Muilla hallituspuolueilla ja maa- ja metsätalousministeriöllä olisi ollut halua paaluttaa Suomen kantoja tiukoiksi, kuten MTK on vaatinut”, toteaa Tiirola.

Tiirola toivoo, että lausuntokierros herättää myös kokoomuksen puolustamaan kansallisia etuja.

MTK:n suurin huoli on liittynyt siihen, miten erilaiset luontotyypit määritellään. Määrittelyillä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka laajoja alueita ennallistamistoimet voivat koskea.

Kiistaa on käyty erityisesti boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien, puustoisten soiden ja turvepeltojen määritelmistä.

Ympäristöministeriön luonnoksessa metsien ennallistaminen jää täysin auki. Sen mukaan metsäluontotyyppejä koskevista kansallisista joustoista, pinta-aloista ja tulkinnoista sekä vapaaehtoisen suojelun rahoituksesta päättäminen jää komission kanssa käytäviin neuvotteluihin.

”Metsistä ei selvästikään ole päästy poliittiseen sopuun. Asiasta päättäminen ei helpotu päätöstä siirtämällä”, toteaa Tiirola.

Harjumetsät ovat yksi mahdollinen kohde ennallistamisille. Kuva: Harri Mäenpää

MTK pelkää, että mahdolliset tulevat väljät määritelmät jättävät metsänomistajat pysyvään epävarmuuteen. Pahimmillaan tulkinnanvaraisuus johtaa harmaaseen suojeluun.

”Pelko massiivisesta harmaasta suojelusta hämärtää hallituksen lupaaman ja eduskunnan edellyttämän vapaaehtoisuuden. Puunostajat tuskin uskaltavat ostaa puuta väljästi määritellyiltä kohteilta, joissa on suojelijoiden mukaan luonnonmetsiä muistuttavia piirteitä.”

”Natura-haavat avattaisiin uudelleen. Kuka yksityinen metsänomistaja uskaltaisi tämän jälkeen lisätä lahopuuta tai pidentää kiertoaikoja, jos samalla syntyy pelko siitä, että metsä tulkitaan luonnonmetsäksi”, Tiirola ihmettelee.

Kiistaa käydään myös harjumetsien pinta-alasta. Geologisella määrittelyllä harjualueita olisi Suomessa neljäsataatuhatta hehtaaria. EU:n luontotyyppien tulkinnan minimikriteerillä niiden määrä olisi vain pari tuhatta hehtaaria.

Erityisen merkittäväksi Tiirola nostaa myös puustoisten soiden luokittelun. Hänen mukaansa kansallinen etu edellyttää, että muuntumat ja turvekankaat rajataan puustoisten soiden luokittelusta pois. Se pienentää sekä metsätaloudellisia vaikutuksia että ennallistamisalaa.

”Luokitteluvalinnoissa puhutaan valtavista hehtaarimääristä”, toteaa Tiirola.

MTK korostaa, että ennallistamisasetuksen soveltaminen on suhteutettava kansantalouden kannalta kestäviin raameihin ja aitoon vapaaehtoisuuteen.

Valtiolle syntyy siitä suoria kustannuksia, mutta se vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös hakkuumahdollisuuksiin ja sitä kautta metsänomistajiin ja metsäteollisuuden edellytyksiin.

Luonnos arvioi, että Suomelle aiheutuu ennallistamisen toteuttamisesta noin miljardin euron vuotuiset kustannukset.

MTK:n mukaan suunnitelmassa ei saa esittää toimenpiteitä, joille ei ole osoitettavissa realistista rahoituspohjaa. Muuten suunnitelma ei ole aidosti vapaaehtoinen.

”Asetusta on pidetty Suomelle liian kalliina jo sen valmisteluvaiheessa. Rahoitusta pitäisi järjestää EU:n kautta, mutta se on kovin epävarmaa. CAP-rahoitus on suunniteltu ensisijaisesti aktiivisen ruoantuotannon tukemiseen, eikä se sovellu merkittäväksi ennallistamisen rahoitusvälineeksi”, toteaa Tiirola.

Tiirola ihmettelee, miten hallitus ei näytä pystyvän ajamaan kansallista etua tässä asiassa.

Komissio odottaa maiden toimittavan kansalliset luonnoksena viimeistään syyskuun alussa. Siltä osin monen maan tiedetään jo nyt lipsuvan aikataulusta.

Komissio antaa esityksiin palautteen. Suomessa asetuksen soveltamisen lopullinen hyväksyminen jää seuraavalle hallitukselle.

EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteena on pysäyttää luontokato ja parantaa luonnon tilaa. Asetus sisältää jäsenmaita sitovia tavoitteita metsien, soiden, jokien, kosteikkojen ja merialueiden ennallistamiseksi.