Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola toivoo metsänomistajille parempia korvauksia hirvieläinvahingoista – ”Kaatoluparahat riittäisivät korotukseen”

Mitä haluaisit sanoa niille metsänomistajille, joiden mielestä hirvet aiheuttavat liikaa taimikkotuhoja?

Metsästyksellä pyritään pitämään hirvikannat kohtuullisina alueellisesti ja valtakunnallisesti. Asiaa hoidetaan asettamalla hirven ja peuran kantatavoitteet ja ohjaamalla metsästystä luvituksella niin, että kannat vastaavat tavoitteita.

Tästä huolimatta voi käydä niin, että hirvien kokoontuessa talvehtimisalueille syntyy paikallisia vahinkoja. Mikäli alueella on tällaista herkkyyttä, asiasta kannattaa olla yhteydessä alueen metsästysseuraan ja pyytää sitä säästämään lupia ja metsästystä lähelle kauden loppua, jotta talvehtivaa kantaa pystytään harventamaan ennen jahtikauden päättymistä.

Taimikkovahingoista kannattaa luonnollisesti hakea Metsäkeskukselta korvauksia.

Entä niille metsästäjille, jotka ovat tyytymättömiä hirvien kaatolupamääriin?

Osa metsästäjistä pitää lupamääriä kantaan nähden liian suurina, osa liian pieninä, mutta suurin osa sopivina. Meillä on alueelliset hirvimäärätavoitteet, ja tällä hetkellä olemme keskimäärin aika lähellä tavoitteita. Metsästäjät pyrkivät vuodesta toiseen tasaisiin eläinmääriin sekä hirvien että peurojen osalta. Lounais-Suomessa peurakantaa on toki edelleen monin paikoin harvennettava.

Kantatavoitteet asetetaan paikallisesti, ja Metsästäjäliiton edustajat ovat mukana kuultavina alueellisissa riistaneuvostoissa. Monilajisessa kannanhoidossa ja kaatolupamäärissä tulee ottaa huomioon myös petojen verottama hirvimäärä.

Onko paisti edelleen käypä vuokra metsästysoikeuden luovuttamisesta?

Suomessa seurat perinteisesti kiittävät maanomistajia tuomalla kaatolihat ja järjestämällä maanomistajille hirvipeijaiset. Merkittävin syy metsästysoikeuden antamiseen on silti hirvieläinkantojen säätely sekä yhteisöllisyys, jonka seuratoiminta alueelle muodostaa.

Joskus on käytössä myös hehtaarimaksu metsästysoikeudesta. Rahavuokraa käytetään yleensä vain isompien alueiden vuokraamisessa. Suomen tilanne eroaa esimerkiksi Etelä-Ruotsista ja Saksasta, joissa on yleisesti käytössä maanvuokrat. Maksun perusteena näissä maissa ovat huomattavasti tiheämmät riistakannat. Esimerkiksi hirvitiheys on Ruotsissa noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna, ja villisika-, kuusipeura- ja metsäkauriskannat ovat siellä hurjat.

Suomessa metsästäjät ottavat huomioon myös maatalouden tarpeet sitoutumalla pitämään villisikakannan mahdollisimman pienenä afrikkalaisen sikaruton riskin vähentämiseksi.

Metsästäjät pyrkivät myös siihen, että suurpetokannat olisivat kohtuulliset niin, että petojen ihmispelko säilyisi ja kotieläinvahinkojen määrä pysyisi siedettävänä.

Onko hirvieläinten aiheuttamien metsävahinkojen korvausjärjestelmä mielestäsi kunnossa?

Metsästäjäliitolla on yhteinen näkemys ­MTK:n kanssa siitä, että hirvieläinvahinkojen korvausjärjestelmää tulisi kehittää. Korvaukset maksetaan metsästäjien maksamista hirvieläinten kaatolupamaksuista. Maksuja kerätään vuosittain merkittävästi enemmän kuin mitä korvauksia maksetaan.

Järjestöjen yhteinen kanta on se, että vahinkokorvauksen hallinnointia tulisi keventää ja korvauksia korottaa. Suuremmat korvaukset olisi mahdollista maksaa jo nykyisin kerättävistä kaatolupamaksuista.

Miten metsästäjät pystyisivät omalla toiminnallaan parhaiten edistämään metsästyksen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä?

Suuri asia hyväksyttävyydelle on kestävä metsästys. Tämä tarkoittaa sitä, että eläinkannat eivät vaarannu metsästyksen takia, että riistasaalis hyödynnetään ja että riistakantojen mahdollisesti aiheuttamat vahingot pysyvät matalina.

Metsästyksen tulee olla turvallista, jotta maanomistajat ja muut luonnossa kulkijat otetaan huomioon ja heille taataan turvallinen olo. Metsästäjät hoitavat vapaaehtoisesti myös suurriistavirka-aputehtäviä jäljittämällä eläimiä, jotka ovat kolaroineet autojen kanssa, sekä karkottamalla suurpetoja kauemmas asutuksesta ja karjasta.

Metsästysseurat ukkoutuvat. Miten mukaan saataisiin enemmän nuoria?

Metsästykseen on tosiaan saatava mukaan uusia harrastajia, erityisesti nuoria mutta myös naisia. Metsästäjien määrä on lievästi laskenut, mutta edelleen metsästyskortin lunastaneita on maassamme yli 300 000.

Ilahduttavasti naisten määrä uusista metsästäjistä on jo neljäsosa. Metsästäjäliitto järjestää tänäkin vuonna noin 40 nuorten metsästysleiriä eri puolilla maata. Lisäksi olemme tuottaneet Metsästysammunnan ABC -koulutusjärjestelmän, jotta kaikilla metsästyksestä kiinnostuneilla olisi mahdollisuus tulla hienon harrastuksen pariin.

Mikä on ollut hankalin metsästykseen liittyvä edun­valvonta-­asia kuluvana vuonna?

Kaikkien suurpetojen metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella on täysin jumissa. Tämä johtuu siitä, että EU:n suojelulinjauksiin liittyen maamme oikeuslaitos on valitusten jälkeen kaatanut kaikki myönnetyt suur­petoluvat.

Ruotsissa tilanne on toinen, sillä maassa on hyvin kehittynyt suurpetojen hallinnointi- ja poikkeuslupajärjestelmä, joka ottaa huomioon EU-suojeluvaateet mutta toisaalta selkeästi raamittaa ne sosioekonomiset reunaehdot, joiden mukaan suurpetoja voidaan metsästää.

Metsästäjäliitto on esittänyt suurpetoja koskevaa lainsäädännön ja hallinnon kehitystyötä Ruotsin mallin mukaisesti.

Onko metsästyslainsäädännössä muutostarpeita?

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on useita hyviä kirjauksia metsästyslainsäädännön kehittämisestä. Suurpetojen kannanhoidollista metsästystä koskeva lainsäädäntö ja hallinnointi on uudistettava edellä kerrotulla tavalla. Suurpetojen kuvaushaaskaruokinnan malleja on kehitettävä niin, että pedot eivät totu ihmisiin.

Valkoposkihanhien ja merimetsojen poikkeuslupiin perustuvan metsästyksen lainsäädäntöä on kehitettävä, tässäkin esimerkiksi Ruotsin tai Viron mallien mukaisesti. Ruotsissa puhutaan suojametsästyksestä, jolloin esimerkiksi valkoposkihanhi on metsästettävissä ympäri vuoden, jos pellolle laskeutuu vähintään viisi yksilöä. Poikkeusluvalla haltuun otettujen lintujen lihaa olisi voitava hyödyntää, toisin kuin nyt.

Suomen ampumarataverkosto on uhkaavasti harvenemassa. Ampumaratoja on enää alle 700. Ratojen ympäristöluvituksesta on luovuttava liian byrokraattisena ja kalliina niin, että saavutetaan hallitusohjelmassa mainittu tavoite tuhannesta radasta.

Milloin kävit viimeksi metsässä ja mitä siellä teit?

Olin eilen omassa metsässäni Hämeenlinnan Lammilla pelastamassa kuusentaimia rehevän maan vattupuskilta ja heiniltä. Samalla kävin tarkastamassa hakkuun jäljen sekä hirvieläinten suolakivet.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2024.