Etelä-Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt Kirsti Manninen on aikuisiällä juurtunut Mäntsälän historiallisiin kartanomaisemiin. Kuva: Maria Miklas
Enni Mustonen kirjoittaa historiallisia romaaneja sitkeistä suomalaisnaisista ‒ ”Meillä ihanteena on ollut se, että naisen on tartuttava toimeen”
Kirsti Mannisen alias Enni Mustosen romaaneiden keskiössä ovat suomalaisten naisten tarinat. Vahvasti Mäntsälään juurtunut kirjailija ammentaa inspiraationsa kotiseudultaan.Tilaajalle
Kirsti Mannisen pyörittämä museokahvila Hedda Noora on omistettu entisajan naisille. Viime kesänä siellä oli näyttely Nordenskiöld-suvun äideistä, tyttäristä ja miniöistä. Kuva: Maria MiklasAlikartanon eli Frugårdin piha lepää paksun, pehmeän lumipeitteen alla. Puhtaanvalkoisesta maisemasta piirtyvät esiin pihapiiriä reunustavat punamultaiset rakennukset: päärakennus, vanha päärakennus ja kaksi aumakattoista ulkorakennusta.
Kartanon museokahvilan pöydässä istuu Kirsti Manninen, kirjailija, käsikirjoittaja ja tutkija, joka tunnetaan myös kirjailijanimellään Enni Mustonen.
Kesäisin Nordenskiöld-museona toimiva Frugårdin kartano Mäntsälässä on Mannisen elämän solmukohta.
Ensinnäkin se on hänen uusimman kirjasarjansa tapahtumien keskipiste. Se on myös paikka, jossa Manninen pyörittää kesäisin kirjasarjan päähenkilön mukaan nimettyä museokahvila Hedda Nooraa.
Suurin osa Mannisen muustakin elämästä liittyy kartanon lähiympäristöön. Seitsemän kilometrin päässä Frugårdista on hänen kotinsa, Varpulan tila. Sen ympäristössä asuu paljon Mannisen sukua, muun muassa neljä hänen lapsistaan perheineen.
Näillä seuduilla Kirsti Manninen on inspiroitunut kirjoittamisesta ja historian tutkimisesta jo lähes 50 vuoden ajan.
Pitäjänhistorioitsija
Kirsti Manninen on kirjoittanut pitkälti toistasataa teosta: naistenviihdettä, lasten- ja nuortenkirjoja, tietokirjoja, yrityshistoriikkeja, historiallisia dekkareita ja paikallishistoriallisia teoksia.
Lisäksi hän on ollut käsikirjoittajana useissa tv-sarjoissa, kuten Vihreän kullan maa, Hovimäki, Kotikatu ja Nyrkki.
Yhtenä tärkeimmistä teoksistaan Manninen pitää Mäntsälän pitäjänhistoriaa, jonka kirjoittamiseen hän sai osallistua 25-vuotiaana tutkijana.
”Silloin pääsin erilaisten asiakirjojen ja kartanoiden arkistojen kautta tarkastelemaan historiaa tavallisten ihmisten, myös naisten ja lasten, näkökulmasta. Se oli silmiä avaavaa. Historia näyttää aivan erilaiselta ihmisten arjessa kuin vallanpitäjien ja isojen päätösten tasolla.”
Tällöin Manninen sai käsiinsä myös Frugårdin kartanon arkiston ja paksun mapillisen Nordenskiöld-suvun kirjeenvaihtoa. Sieltä hän löysi Frugårdin kartanonrouvan Hedvig Eleonora Lilliehöökin, kuuluisan tutkimusmatkailijan A. E. Nordenskiöldin isoäidin.
”Ihastuin Hedda Nooran elävään, juurevan järkevään tapaan kirjoittaa kirjeitä. Ne olivat kuin hyvän kirjoittajan Facebook-päivityksiä, joita hän kirjoitti töidensä lomassa.”
Nyt, 45 vuotta myöhemmin, nuo kirjeet ja muu Frugård-aineisto ovat löytäneet tiensä Enni Mustosen kirjasarjaan, Rouvankartanon tarinoita -nimiseen trilogiaan.
Sen ensimmäinen osa, Kasvattitytär, ilmestyi viime keväänä. Seuraava osa, Kartanonrouva, tulee myyntiin huhtikuussa. Kirjoissa seurataan Hedda Nooran elämää 1700–1800-luvuilla Kustaa III:n sodan ja Suomen sodan aikoihin.
Esikoisromaani viidessä päivässä
Suomen historiaa ja kotimaista kirjallisuutta opiskelleen Mannisen romaaneissa historia ja naisten tarinat nivoutuvat luontevasti yhteen. Pro gradu -tutkielmassaan Manninen olisi halunnut tutkia suomalaisten naistenromaanien historiaa, mutta se ei hänen professorilleen Annamari Sarajakselle sopinut.
”Hän heitti tutkimussuunnitelmani takaisin ja puuskahti, että triviaalista aiheesta syntyy triviaalia tutkimusta.”
Gradu syntyi lopulta kansanrunouden tutkijan Matti Kuusen esseistä. Väitöskirjansa Kirsti Manninen teki Ylioppilaslehden pakinoista.
Professorin puuskahduksesta huolimatta naisten viihdekirjallisuus jäi kiinnostamaan Mannista. 1970–80-luvuilla hän kirjoitti kymmenisen vuotta Helsingin Sanomiin kirja-arvosteluja suomalaisista naistenromaaneista. Kunnes syksyllä 1982 ei ilmestynyt yhtäkään perinteistä suomalaista naistenromaania.
”Hilja Valtonen, Anni Polva ja Aino Räsänen olivat lopettaneet, Kaari Utrio ja Laila Hietamies siirtyneet eri lajityyppeihin. Olin todella huolissani siitä, että vahva kotimainen traditio uhkaa näivettyä.”
Seuraavana kesänä kävi ilmi, että Mannisen silloinen puoliso Pekka oli piilotellut pöytälaatikossaan nykyrahassa mitattuna noin 7 000 euron arvoista laskua, joka liittyi huonolaatuisiksi osoittautuneisiin kattoränneihin. Lapsiperheelle se oli valtava summa.
”Silloin päätin, että nyt kyllä teen sen perinteisen suomalaisen naistenromaanin. Viidessä päivässä kirjoitin esikoisromaanini käsikirjoituksen ja vein sen Otavalle.”
Otavalta ehdotettiin, että kirja julkaistaisiin salanimellä. Kustannusyhtiö ei halunnut tunnolleen sitä, että Mannisen tieteellinen ura tuhoutuisi naisten viihderomaanin takia. Niin syntyi salanimi Enni Mustonen, jota Manninen on käyttänyt romaaneissaan siitä lähtien.
Maitotytön (1984) kustannussopimuksen ansiosta myös rännilasku saatiin maksettua.
Kirsti Mannisen ensimmäinen Enni Mustosen nimellä julkaistu romaani ilmestyi 40 vuotta sitten. Kuva: Maria MiklasSitkeä suomalaisnainen
Millainen sitten on tuo kotimaisten naistenromaanien sankaritar, suomalainen nainen? Ainakin Enni Mustosen kirjoissa monesti työteliäs, reipas, oma-aloitteinen, oikeudenmukainen ja toisille naisille solidaarinen.
”Suomalaisen nykynaisen juuret ovat erämaahan raivattujen uudistilojen emännissä ja tyttärissä. Meillä ihanteena on ollut se, että naisen on tartuttava toimeen, olipa hän palvelusväkeä tai kartanonrouva.”
Keski- ja Etelä-Euroopassa yläluokkaisten naisten tärkein tehtävä oli olla kaunis, mutta suomalaisilla maalaiskartanoiden emännillä ei sellaiseen ollut aikaa. Vaikka heillä oli palvelusväkeä eikä kaikkea tarvinnut tehdä itse, he olivat kuitenkin vastuussa siitä, että hommat hoidetaan.
”Esimerkiksi Hedda Noora käytännössä pyöritti yksinhuoltajana Frugårdin kartanoa, kun aviomies oli linnoitusupseerina Viaporissa. Naiset vastasivat arjen ylläpitämisestä, herrat puuhasivat mitä puuhasivat.”
Sukupolvesta toiseen perinteisen suomalaisen naistenromaanin ydinsanoma on ollut selviytyminen, Manninen sanoo. Vaikka ajan saatossa elintaso on parantunut, tilalle on tullut uusia vaatimuksia ja rasitteita.
”Välillä on tiukkaa, työ- tai perhekuvio tekee onnettomaksi ja joutuu todella ponnistelemaan. Mieli on kuitenkin vapaa. Jos parhaansa mukaan yrittää tehdä oikein ja muuttaa asioita, vaikeuksistakin pystyy selviytymään. Loppujen lopuksi elämä kantaa.”
”Omat tarinani vievät minut mukanaan. Perheeni nauraa, kun saatan ruokapöydässäkin olla ajatuksissani aivan toisella vuosisadalla.” Kuva: Maria MiklasKirsti tutkii, Enni kirjoittaa
Toimeliaisuutta, aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta Kirsti Manninen toteuttaa myös omassa elämässään. Vain työnjako kotona on toisin kuin hänen romaaneissaan. Puoliso Jarmo hoitaa huushollaamisen ja Kirsti kirjoittaa.
Historiallisen romaanin kirjoittamiseen menee noin vuosi: kymmenen kuukautta pohjatyöhön ja tutkimukseen, 2–3 kuukautta itse kirjoittamiseen.
”Nauran aina, että Kirsti tekee tutkimustyön, koska hänellä on siihen koulutus, ja sen jälkeen päästetään Enni irti Kirstin luomaan maailmaan kertomaan tarinaa.”
Nopeaan kirjoittamistahtiin ja tuotteliaisuuteen ovat Mannisen mukaan vaikuttaneet pari olennaista seikkaa: 15-vuotiaana sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa opittu täydellinen konekirjoitustaito sekä add-tyyppinen ilmiömäinen keskittymiskyky.
”Kun kiinnostun jostain asiasta, kuten historian penkomisesta, haen tietoa väsymättömästi ja hyvin keskittyneesti. Saatan kirjoittaa yötä päivää. Tarina elää päässäni vuorokauden ympäri ja tempaa minut täysin mukaansa.”
Jatkuvasta kirjoittamisesta huolimatta aikaa tuntuu jäävän myös suvulle, rakkaille ihmisille ja kylätoiminnalle. Ja lumien sulettua jälleen Frugårdin kartanolle ja kahvila Hedda Nooralle, josta voi ammentaa innoitusta seuraavaan kirjaan.
Kirsti Manninen
Ikä? 71
Koti? Varpulan pientila Mäntsälän Jokelanseudulla
Perhe? Puoliso, kuusi lasta joista yksi bonuslapsi, 22 lastenlasta
Koulutus? Filosofian tohtori, opiskellut Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, Suomen historiaa, suomen kieltä, kasvatusoppia ja tiedotusoppia
Ammatti? Kirjailija ja käsikirjoittaja
Julkaisut? Yli toistasataa omalla nimellä ja kirjoittajanimellä julkaistua teosta
Tekeillä? Historiallinen romaani Kartanonrouva sekä lasten tietokirja Muutosten maa yhdessä työryhmän kanssa
Harrastukset? Museokahvilan pyörittäminen, leikkiminen, nukkekodit ja pienoismaailmat, kylätoiminta
Lempipaikka? Oman kodin tupa, jossa on kauniit, kirveellä veistetyt 1700-luvun hirsiseinät
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
