Lokkien lesbosuhteet eivät ole harvinaisia – tietokirja liidättää lukijat toreille, rannoille ja kaatopaikoille

Toukokuussa ilmestynyt Lokkien maailma kertoo kiinnostavasti suomalaisille tutusta mutta jokseenkin väheksytystä lintulajiryhmästä.

Kirkkonummelainen biologi ja toimittaja Riku Cajander esittelee kuusi kotimaista lokkilajia sekä Suomessa vierailevat lajit. Lisäksi hän avaa lokin ja ihmisen suhdetta omakohtaisesti, paikallisesti ja globaalisti.

Monille lokit merkitsevät kakkivien ja ruokaa kärkkyvien olentojen hätistämistä.

Kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimustietoon pohjautuva tietokirja avaa kuitenkin lokkilajien eroavaisuuksia ja käyttäytymisen syitä.

Kun lajeihin tutustuu paremmin, niitä on myös helpompi ymmärtää.

Kirjasta opin, että lokit ovat taitavia käyttämään monipuolista ravintoa. Niille kelpaa jopa ihmisen oksennus. Lokit oppivat ihmisen aikataulut ja tietävät, milloin kannattaa olla missäkin.

Lokit ovat myös erinomaisia lentäjiä. Liito-ominaisuus auttaa niitä jaksamaan tuhansien kilometrien muuttomatkan, ja ne pystyvät vaihtamaan lentosuuntaa nopeasti.

Minua viehättää tieto, että lokit pitävät pitkää parisuhdetta arvossaan ja lämmittelevät parisuhdettaan intensiivisillä soidinmenoilla yhä uudelleen.

Tutkimusten mukaan lokeilla esiintyy myös naaraiden välisiä suhteita. Kaliforniassa 14 000 amerikanharmaalokin koloniassa tehdyssä selvityksessä naaras–naarassuhteita todettiin 14 prosentilla lokkipareista.

Naaraspariskuntien molemmat osapuolet osallistuvat munintaan, hautomiseen ja poikasten hoitoon. Naaraat ovat kuitenkin heilastelleet koiraiden kanssa, jotta munat on saatu hedelmällisiksi.

Kirja on ulkoasultaan ja rakenteeltaan selkeä ja teksti sujuvaa. Kaipaan kuitenkin faktalaatikkoja tiivistämään eri lajien kohdalla toistuvia perustietoja.

Kanta-arvioita koskevissa osuuksissa on välillä epäselvää, puhutaanko yksilöistä vai pareista.

Moniosaisten yhdyssanojen oikeinkirjoituksessa on paikoin horjuntaa, ja perhe-elämästä kertovassa osiossa on peräkkäin kaksi lähes samanlaista väliotsikkoa, todennäköisesti vahingossa.

Kuvat ovat informatiivisia ja sympaattisia, mutta niiden laatu vaihtelee rakeisista kännykkäkameraotoksista taidokkaisiin luontokuviin.

Kompakti, kovakantinen tietokirja on joka tapauksessa eheä kokonaisuus, joka täyttää aukon suomalaisessa lintukirjallisuudessa.