Nämä seikat voisivat tuoda joustoa Suomen nielutavoitteelle – komissio uudistaa hiilinielujen laskentatapaa

EU:n komissio uudistaa parhaillaan nielujen laskentatapaa. Suomessa syyskuun alussa vieraillut EU:n ilmasto­komissaari Wopke Hoekstra arvioi vierailullaan mahdollisuutta joustavuuteen hiilinielujen arvioinnissa.

10–15 vuotta sitten tehdyt ennusteet hiilinielujen kehittymisestä eivät yleisesti ottaen ole toteutuneet, ja komission arvion mukaan 11 jäsenmaata uhkaa jäädä nielutavoitteestaan.

Suomessa metsien hiilinielujen romahtaminen on johtanut maankäyttösektorin muuttumiseksi päästöjen sitojasta päästöjen lähteeksi. Hiilinielujen supistumisen taustalla ovat muun muassa uudet tiedot maaperän päästöistä, lisääntyneet hakkuut ja metsien kasvun hidastuminen.

Esimerkiksi metsän maaperän päästöt ovat viime vuosina nostaneet metsän kokonaispäästölukua, itse puusto on sen sijaan pysytellyt hiilinieluna.

Hoekstran mukaan komissio ottaa arviossaan huomioon jäsenmaiden huolet ja nielujen laskentatapaan liittyvän kritiikin.

Muun muassa Sahateollisuuden toimitusjohtaja Tino Aalto pitää ilmastokomissaarin avausta tervetulleena. Hän toivoo, että ajatus kulkeutuisi myös asiaa valmistelevien virkamiesten korviin.

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusylijohtaja Antti Asikaisen mukaan komisaarin väläyttelemien muutoksista ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Hän kuitenkin arvioi, että muutosten taustalla voivat olla muun muassa koko EU:n metsänielujen supistuminen ja nyttemmin Euroopassa jyllänneet erittäin voimakkaat metsäpalot.

”Siitä on aiheutunut ehkä ajatus siitä, että metsät eivät ole kovin luotettava hiilivaranto ilmaston kannalta. Komissio pohtii mahdollisesti sitäkin, onko aivan yhtä järkevä vaihtoehto hyödyntää puuta raaka-aineena ja energiantuotannossa, kun vaihtoehtona on kasvattaa suurta varastoa, joka sitten kuitenkin luonnon oman hiilenkierron kautta menetetään."

Kanadan vuoden 2003 suurpalot aiheuttivat kolmen miljardin tonnin hiilidioksidipäästöt, joista kolme neljäsosaa vapautui kuolleen orgaanisen aineksen ja turpeen palamisesta ja neljäsosa elävästä puustosta.

”Se myös voisi tietysti vaikuttaa siihen ajatukseen, että edes maaperäkään ei ole mikään luotettava hiilivarasto tässä muuttuneessa ilmastossa”, Asikainen sanoo.

Asikaisen mukaan joustoista käydyssä keskustelussa on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin, kun tarkastellaan velvoitekautta 2021–2025 ja vertailutason uudelleenlaskentaa, voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tämä geopoliittinen tilanne.

”Suomen osalta se tarkoittaa sitä, että puun tuonnin loppuminen Venäjältä voitaisiin ottaa huomioon”, hän kertoo.

Myös muut tekijät, kuten metsien kasvun alenema ja maaperästä saadut uudet tulokset pienentäisivät Suomen nielutavoitetta. Esimerkiksi se, että metsien päästöt kasvavat, eikä esimerkiksi hiiltä kerry kivennäismaahankaan entiseen tapaan, voidaan Asikaisen mukaan ottaa huomioon.

Toiseksi, joustoilla voidaan tarkoittaa eri sektorien, kuten taakanjakosektorin, päästökauppasektorin ja LULUCF:n välisiä joustoja, jotka Asikaisen mukaan eivät ole Suomen kannalta kovin merkittävä asia.

”Sitten pitäisi koko laskentapa laittaa kokonaisvaltaiseen remonttiin. Sitä, mitä komissiossa juuri tällä hetkellä valmistellaan, ei ole vielä avattu.”

Metsäbiotalouden tiedepaneelilla, jonka puheenjohtaja Asikainen toimii, on käynnissä EU:n LULUCF -sääntelyä arvioiva hanke, jossa edellä mainittuihin kysymyksiin haetaan vastauksia. Raportti julkaistaan joulukuussa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.