Lukijalta: Kun tuulivoimasuunnitelmat purkaa numeroiksi, ne alkavat vaikuttaa epäuskottavilta

Elinkeinoelämän keskusliitto on listannut Suomessa olevan 198 miljardin edestä investointeja tuulivoimaan. Jos tuo rahamäärä laitetaan pinoon 100 euron seteleinä, sen korkeus on 198 kilometriä.

Alan etujärjestön mukaan nykyisten lisäksi suunnitteilla on 8 500 uutta maatuulivoimalaa ja 4 000 merituulivoimalaa, joiden yhteinen bruttoteho on 143 000 megawattia. Tällä hetkellä rakennettu kapasiteetti on 7 300 megawattia.

Yhden maatuulivoimalan rakennuspaikka huoltoteineen ja siirtolinjoineen vie noin 8 hehtaaria maapinta-alaa ja kaavoitusalaa 100–150 hehtaaria. Pelkästään suunnitellut uudet maatuulivoimalat veisivät maapinta-alaa 68 000 hehtaaria ja kaavoitusalaa 850 000–1 275 000 hehtaaria, mikä vastaa yli kuutta prosenttia maamme metsäpinta-alasta.

Olkiluodon kolme ydinvoimalaa ydinjätteen sijoituspaikkoineen vievät pinta-alaa 170 hehtaaria ja niiden tuotantoteho on 3 380 megawattia.

Suunnittelussa olevien maatuulivoimaloiden roottorin halkaisija on yleensä 200 metriä, merituulivoimaloiden roottorin halkaisija on 250 metriä. Nämä voimalat veisivät yhteensä ilmatilaa 46 000 hehtaaria.

Maatuulivoimalan perustukseen tarvitaan 3 750 tonnia betonia. Suunniteltujen voimaloiden betonin tarve on 32 miljoonaa tonnia, mikä tarkoittaa 1,5 miljoonaa kuljetuskertaa yhteen suuntaan ja saman verran paluukertoja. Betoniautoon menee 20 tonnia betonia. Sadalla kilometrillä se kuluttaa 40 litraa fossiilista polttoainetta.

8 500 voimalan perustuksiin menisi harjaterästä 1,9 miljoonaa tonnia.

Suunniteltujen tuulivoimaloiden siipien yhteinen pituus olisi 4 050 kilometriä. Ne vaativat 37 500 siipikuljetusta. Tämä määrä voimaloiden siipiä peräkkäin ulottuisi Helsingistä Pohjois-Afrikkaan ja olisi pituudeltaan noin nelinkertainen Suomen pituuteen verrattuna.

Voimaloiden 100 tonnin painoisia tornin osia tarvitaan 87 500 eli 8, 7 miljoonan tonnin kuljetukset.

Käytön jälkeisiksi purkamiskuluiksi on Saksassa mainittu 6,5 prosenttia investointikuluista eli 198 miljardista tämä tarkoittaisi 13 miljardin purkuvakuuksia.

Herää kysymyksiä, kuka investoi tällaiseen markkinaan 198 miljardia, kuka ostaa ja tarvitsee tällaista määrää säästä riippuvaista ailahtelevaa sähköä. Vielä suurempi kysymys on, olisiko tämä kestävää kehitystä.

Hannu Heinonen

metsänhoitaja

Luhanka