Jos testikohteen patolevyt alkavat lahota liian nopeasti, Mattila aikoo jatkossa käyttää vahvempaa levyä tai lisätä siihen ohuen pellin. Kuva: Johannes Tervo
Tällaisilla konsteilla Rami Mattila ratkoo suometsän hiilinieluongelmia omalla tilallaan
Jatkuva kasvatus ei ole ainoa keino ilmastoystävälliseen metsänhoitoon suometsissä, uskoo uusia ratkaisuja kokeileva metsänomistaja Rami Mattila.TilaajalleTeuva
Rami Mattila on padonnut metsäojaa optimoidakseen kuivatussyvyyttä. Kuva: Johannes TervoOjat tukkoon? Kyllä vain, mutta ei ennallistamista, vaan puunkasvatusta varten
Teuvalaisen metsänomistajan Rami Mattilan metsissä on erikoisia rakennelmia. Ojitettujen metsäpalstojen ojista löytyy patolevyjä, jotka hillitsevät veden virtausta.
Mattila kertoo asentaneensa levyjä viime vuonna. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole suometsän ennallistaminen, vaan vaihtoehdon kehittäminen puuston jatkuvalle kasvatukselle. Hän on keskustellut asiasta lukuisten suometsänhoidon tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa.
”Olen seurannut pitkään turvemaiden ympärillä käytyä hiilikeskustelua ja pannut merkille, että jatkuvaa kasvatusta ja ennallistamista on tarjottu patenttiratkaisuksi hiilikysymyksiin”, hän kertoo.
Koska kaikissa kohteissa nämä toimet eivät ole hyviä ratkaisuja, Mattila päätti kokeilla omaa keinoaan.
”Jatkuvaa kasvatusta ja ennallistamista on tarjottu patenttiratkaisuksi hiilikysymyksiin.”
”Veteen tukehtuva turvemaan metsä kasvaa huonosti, sitoo huonosti hiiltä puustoon ja vapauttaa lisäksi hapettomissa pintaolosuhteissa metaania”, hän selittää.
”Vastaavasti syvä ojitus vapauttaa turvemaasta tarpeettoman paljon hiilidioksidia, vaikka puu kasvaakin yleensä hyvin ojituksen jälkeen.”
Lisäksi kovin matalan ojan kaivaminen olisi lyhytnäköistä sen vuoksi, että pian pitäisi tulla tekemään taas kunnostusojitusta.
Tähän pulmaan Mattila kehitti ratkaisuksi vanerilevyt. Hän koputteli yläreunasta v:n muotoisia filmivanerilevyjä ojiin pajavasaralla. Tasalaatuiseen turvemaahan levyt upposivat helposti. Kivisissä ojanpohjissa oli vaikeampaa.
”Levyillä on tarkoitus hallita määräaikaisesti mutta pitkään ojien liiallista kuivatuskykyä, joka ei ole aina puustollekaan hyväksi. Jos uudistusalalle tehdään nykysuositusten mukaiset ojat, riskinä on, että taimikon vähäinen haihdutus ei riitä huolehtimaan vesitaloudesta ja kasvu hiipuu jo taimikkovaiheessa”, Mattila kertoo.
”Tekemällä patolevyihin v:n muotoisten levyjen yläreunaan pienemmän v:n muotoinen ylivirtauslovi, pystytään mahdollistamaan vetisissä olosuhteissa suurempi ylivirtaus ilman eroosion riskiä.”
Mattilan ajatuksena on, että levyjä ei tarvitse säätää asennuksen jälkeen mitenkään. ”Ihannetilanne olisi, että levyt kestäisivät sen verran aikaa, että ne tasoittaisivat taimikkoaikaista ylikuivatusta ja lahoaisivat pois ojien kuivatuskyvyn heikentyessä”, hän suunnittelee.
”Syväksi kaivetut ojat kestäisivät toimintakykyisinä ensiharvennukseen saakka, jolloin kasvanut puuston määrä alkaa hoitaa haihdutusta ilman kunnostusojitusta. Jos jotain patoavaa vaikutusta olisi vielä ensiharvennuksen koittaessa, kannattaa levyt poistaa ihan jo turvemaapohjan kantavuuden varmistamiseksi.”
”Ihannetilanne olisi, että levyt kestäisivät sen verran aikaa, että ne tasoittaisivat taimikkoaikaista ylikuivatusta ja lahoaisivat pois ojien kuivatuskyvyn heikentyessä.”
Mattila toivoo, että tutkijat tarttuvat asiaan ja menetelmä hyväksyttäisiin jossain vaiheessa hiilipörssikelpoiseksi, päästöjä vähentäväksi toiminnaksi puuston lannoituksen tavoin.
”Tällöin nämä levysäätimet muuttuisivat puuhastelusta merkittäviksi lisätulovirroiksi metsänomistajille.”
Idea onkin jo herättänyt kiinnostusta toissa vuonna perustetussa Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterissa.
”Klusterin yhtenä tavoitteena on viedä turvemaihin liittyvää tutkimustietoa käytäntöön yhteistyössä maanomistajien kanssa. Keskeistä tässä on hakea erilaisten kokeilujen ja demonstraatioiden kautta käytännön ratkaisuja, jotka ovat helppoja toteuttaa ja kustannustehokkaita”, kertoo osaamisklusterin sihteeri, elinkeinopäällikkö Yrjö Ylkänen Suomen metsäkeskuksesta.
Suometsien hoito
Suomen metsistä noin neljännes kasvaa turvemailla.
Suometsien hoidossa halutaan jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota ympäristövaikutusten ja puuntuotannon yhteensovittamiseen.
Hoitomenetelmät tulee valita kohteen ominaispiirteiden ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan.
Perinteisesti suometsien vesitaloutta on ylläpidetty ojien kunnostusten avulla. Liian korkealla oleva vedenpinnan taso haittaa puustonkasvua.
Liian syvät ojat taas lisäävät kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöjä. Optimaalinen pohjaveden pinnantaso olisi kasvukaudella 30–40 senttiä.
Nykytiedon mukaan haihduttava puusto riittää usein pitämään pohjavedenpinnan tason riittävän alhaalla kasvukaudella etenkin varttuneissa metsissä.
Lähde: Suomen metsäkeskus
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
