EU haluaa uudella pakkauslailla vähentää jätettä, mutta pahvimukien kiellon taustalla on myös toinen Suomen talouden kannalta myrkyllinen tavoite

Komissio perustelee marraskuussa julkaistua pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaa asetusesitystään ja sen tavoitteita periaatteessa hyvin.

Jokainen eurooppalainen tuottaa pakkausjätettä 180 kg vuodessa. Tätä määrää halutaan leikata merkittävästi. Pakkauksiin myös menee leijonan osa EU-alueen käyttämistä neitseellisistä raaka-aineista: 40 prosenttia käytetystä muovista ja 50 prosenttia paperista.

Asetuksen yllättävin käänne on se, että fossiilisista raaka-aineista edelleen pääsääntöisesti valmistettava muovi nähdään nyt parempana kuin uusiutuvasta ja kierrätettävästä puukuidusta valmistettava paperi tai pahvi, koska muovipakkauksia voidaan käyttää monta kertaa uudestaan.

”Komissio haluaa kieltää pahvipakkaukset pikaruokaravintoloissa kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Muuten horeca-sektorilla eli hotelleissa, ravintoloissa ja catering-palveluissa mennään asteittain samaan suuntaan eli selvästi vähemmän paperipakkauksia ja -astioita ja entistä enemmän uudelleen käytettäviä. Muutos on meidän jäsenistöllemme dramaattinen”, elintarvikepakkausalaa edustavan EPPA:n suomalainen pääsihteeri Matti Rantanen korostaa.

EPPA:han kuuluvat sekä Huhtamäen kaltaiset pakkausten valmistajat että materiaaleja tuottavat metsäyhtiöt kuten Metsä. Näiden lisäksi järjestö ajaa myös loppukäyttäjien eli pikaruokaketjujen (McDonalds), ja elintarvikevalmistajien (Kellogg’s) etuja.

”Pakkausvalmistajilla horeca-sektori kattaa noin puolet Euroopan markkinasta ja loppukäyttäjille asetusesitys tarkoittaa toteutuessaan miljardivestointeja muiden muassa pesulaitteisiin ja logistiikkaan”, Rantanen muistuttaa.

EPPA:n ja ympäristöjärjestöjä herkällä korvalla kuuntelevan EU:n komission näkemysero on perustavaa laatua.

Komissiossa katsotaan varapuheenjohtaja Frans Timmermansin johdolla, että nimenomaan pikaruojaketjut ovat massiivisia paperi- ja pahvijätteen tuottajia. Siksi niiden pitää siirtyä käyttämään monikäyttöastioita ja -pakkauksia, vaikka niistä iso osa valmistetaan fossiilisia uusiutumattomia raaka-aineita nielevästä muovista.

Ympäristöjärjestöiltä tulee myös argumentti, jonka mukaan pahviset ja paperiset tuotteet aiheuttavat metsäkatoa, vaikka pakkauksiin tarvittava raaka-aine otetaan käytännössä metsäteollisuuden sivuvirroista.

Taustalla on siis sama perustavoite kuin EU-komission koko metsäpolitiikassa: puuta pitäisi käyttää raaka-aineena mahdollisimman vähän ja kertakäyttötuotteissa, jos mahdollista, ei lainkaan.

”Me lähdemme siitä, että pahvi- ja paperiastiat sekä pakkaukset ovat paras vaihtoehto. Ne voidaan periaatteessa lähes 100-prosenttisesti kerätä talteen ja niiden valmistamiseen käytetty puukuitu voidaan käyttää uudelleen moneen kertaan”, Rantanen sanoo.

”Pitkään lähtökohta oli, että muovista pitää päästä eroon. Teollisuus investoi valtavasti siirtyäkseen pakkauksiin, joiden kuitu voidaan käyttää uudestaan. Nyt se ei olekaan enää hyvä asia”, hän jatkaa

EPPA:n argumentoinnin heikkoina kohtina pidetään sitä, että EU-määräysten mukaan ruokapakkaukset pitää valmistaa neitseellisestä puukuidusta eikä kierrätetyistä ruokapakkauksista saa tehdä uusia ruokapakkauksia.

”Paperi ei ruokapakkausten materiaalina tässä mielessä ole kierrätettävää”, Zero Waste Europen kampanjoija Larissa Copello tähdentää.

Pakkausteollisuus teetti Ramboll-konsulttiyhtiöllä muovisiin monikäyttöastioihin siirtymisestä vertailevan elinkaarianalyysiin. Pikaruokaravintoloiden sisällä tapahtuvassa myynnissä muutos tarkoittaisi, että esimerkiksi hiilidioksipäästöt lähes kolminkertaistuisivat ja vettä käytettäisiin 3,4 kertaa enenmmän.

Komission oma monisataasivuinen Eunion-tutkimuslaitoksen tekemä vaikutusarviointi antaa osin lähes päinvastaisia tuloksia ja puoltaa asetusta yksiselitteisesti. Eunionin arvio ei tosin ole elinkaarianalyysi eikä komissio luovuta käytettyä dataa. Siksi lukuja on vaikea vertailla.

Rantanen korostaa, että kyse on vasta asetusesityksestä. EU-parlamentin ja jäsenmaiden muodostaman neuvoston kantoihin voidaan vielä vaikuttaa.

”Neuvoston kanta on haastava, koska monissa jäsenmaissa, esimerkiksi Ranskassa, on jo käytössä vastaavanlainen lainsäädäntö. Tosin Ranskassa eri tahot ovat jo todenneet, ettei se toimi.”

Ympäristöjärjestöt taas nimenomaan painottavat, että Ranskan lainsäädäntö pitäisi ottaa esikuvaksi koko EU:ssa.

”Se on paljon kunnianhimoisempi kuin komission esitys, jonka tavoitteita muutettiin teollisuuden voimakkaan lobbaamisen jälkeen loppuvaiheessa maltillisemmiksi”, Copello moittii.

Suomen kansantaloudelle asetus voi olla kohtalokas varsinkin, jos periaate monikäyttöastioista ja pakkauksista leviää koko vähittäiskauppaan. Sekä pakkausteollisuus että metsäyhtiöt kärsivät.

Esimerkiksi UPM on käynnistämässä Saksan Leunassa tehdasta, joka tuottaa puuraaka-aineesta muovipuollojen valmistukseen soveltuvaa biomonoetyleeniglykolia. Näin vältetään fossiilisten raaka-aineiden käyttö juomapakkauksissa.

Tämäkään ei välttämättä pitkässä juoksussa pelasta, koska keskieurooppalaista metsää on hakattava raaka-aineeksi ja sitä taas ei katsota ympäristöjärjestöissä lähtökohtaisesti hyvällä.