Komission loppukiri alkaa, eikä myllytykselle näy päätöstä loppumetreilläkään

Vuosi 2023 on viimeinen kokonainen vuosi nykyisen Euroopan komission työkautta. Ensi vuonna aloittaa uusi komissio uusine painopisteineen.

Nykyisen komission käsissä metsäaloitteiden määrät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, mutta tuleeko uudesta komissiosta yhtään armollisempi metsien suhteen?

Vielä on vaikea sanoa, miten uusi komissio suhtautuu metsien käyttöön, mutta Brysselissä liikkuvien huhujen mukaan metsät eivät unohdu jatkossakaan työlistoilta. Käytäväkeskusteluissa välähtelevät avohakkuukieltoon sekä maaperän kuntoon liittyvät aloitteet.

Samaan aikaan toiveissa on, että ymmärrys metsien käyttöä ja biotalouden ratkaisuja kohtaan lisääntyisi. Toivottavasti uusi komission käsittäisi nykyistä paremmin, että metsänhoitoon liittyvät päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman paljon paikallisesti ja että metsien kestävällä käytöllä saadaan aikaan ilmastohyötyjä, kun metsät kasvavat paremmin ja puu korvaa fossiilisia tuotteita.

Suomen komissaarilla on oma paikkansa metsäaloitteiden muovaamisessa. Hänen on pidettävä esillä metsäasioita komission sisäisissä keskusteluissa. Vaikka yksi komission jäsen ei voi lähteä sooloilemaan, oman maan erityispiirteistä voi ja pitääkin kertoa.

Seuraavassa komissiossa onkin seurattava erityisen herkällä korvalla Suomen ja Ruotsin komissaarien työtä, jotta nykyisenkaltainen metsämyllytys ei jatkuisi. Jutta Urpilaisen rooli kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina ei ole ollut helpoin haastamaan ylintä metsäpäättäjää Frans Timmermanssia.

Nykyinen komissio ei hellitä otettaan metsistä kautensa loppumetreilläkään. Uusia metsäaloitteita on tiedossa keväällä muun muassa metsädatan keruusta ja raportoinnista.

Lainsäädännön tarkoituksena on kerätä tietoa Euroopan metsistä. Idea on sinänsä hyvä: jokainen jäsenmaa voisi EU:n tuella tuottaa yhtä hyvää tietoa metsistä kuin Suomessa on valtakunnan metsien inventoinnin myötä tehty jo vuosikymmenten ajan. Luotettava tieto antaa eväät hyvälle päätöksenteolle.

Suurimmat kysymysmerkit liittyvät siihen, mihin tarkoitukseen kerättyä tietoa käytettäisiin ja millaista tietoa jäsenmaiden tulisi kerätä. Tähän mennessä päättäjät ovat vihjanneet käyttävänsä sitä muun muassa jäsenmaiden hiilinielujen kehityksen, metsien monimuotoisuuden sekä metsänhoitotapojen kartoittamiseen.

Komission motiivit herättävät epäilyjä. Jos komissio alkaa pelkkien ilmakuvien perusteella tehdä johtopäätöksiä metsien tilasta ja monimuotoisuudesta tai vaatia jäsenmailta tietoa metsänhoitokäytännöistä tilakohtaisesti, törmätään jälleen kysymykseen siitä, kenelle päätökset metsänhoidosta ja yksityisen tiedon käytöstä oikeasti kuuluvat.

Moneen lainsäädäntöön herätään liian myöhään, vaikka kaikkein tärkeintä olisi vaikuttaa metsäaloitteisiin vielä niiden liikkuessa komission käytävillä. Alkuvuodesta tuleekin aloittaa keskustelu Suomen tarjoamista ratkaisuista ja osaamisesta metsädatan käyttöön sekä muistuttaa, että komissiosta ei pidä tehdä valvovaa elintä metsänomistajan yksityiskohtaisen tiedon seuraamiseen.

Kirjoittaja on Euroopan metsänomistajajärjestön pohjoismainen asiantuntija.