Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin. Karttakeskus. 192 sivua. Kuva: Karttakeskus
Jälkikasvu on hyvä syy lähteä luontoon, eikä tekosyy jättää menemättä – Susanna Ylisen retkiopas sytyttää vaelluskipinän lapsiarjen keskelle
Himoliikkujana tunnettu Susanna Ylinen innostaa tuoreessa kirjassaan lapsiperheitä lähtemään luontoon ja pidentämään eväsretket vaelluksiksi.
Susanna Ylinen on neljän lapsen äiti. Kuopus on jo kokenut konkari vaelluksilla. Kuva: Susanna Ylisen kotialbumi, Karttakeskus, koonnut: Aatu JaakkolaLastensaanti ei estä luontoharrastusten jatkamista – päinvastoin, oma jälkikasvu on mitä mainiointa retkiseuraa.
Liikuntavalmentaja Susanna Ylinen neuvoo tuoreessa kirjassaan, miten retkeilyharrastusta voi jatkaa, kun perheeseen tulee vauva, ja miten lähipuistoon suunnatuista eväsretkistä voi edetä yön yli kestäviin metsäretkiin ja koko perheen vaelluksiin.
Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin sisältää käytännön vinkkejä retkivarusteista, kuljetusvälineistä, pukeutumisesta ja pakkaamisesta. Ennen kaikkea se kuitenkin julistaa ilosanomaa luontoelämysten myönteisistä vaikutuksista perhe-elämään ja vanhemmuuteen.
Kirjan suurin oivallus on se, että luonnossa lapsen tarpeisiin on jopa helpompi vastata kuin sisätiloissa, jossa kilpailevaa tekemistä ja ärsykkeitä on paljon.
Ennen kaikkea kirja julistaa ilosanomaa luontoelämysten myönteisistä vaikutuksista perhe-elämään ja vanhemmuuteen.
Turvallisuus on varmasti monilla ensimmäisenä mielessä, kun suunnittelee vaellusta lasten kanssa.
Ylinen korostaa kirjassaan ennakointia ja turvallisuussuunnitelman tekoa. Olisin mielelläni kuullut lisää vinkkejä, miten toimia, jos asiat kuitenkin alkavat mennä pieleen.
Viimeiseksi hän ottaa esille tärkeän aiheen: alkoholinkäytön yleisillä taukopaikoilla.
”Kumpi on suurempi oikeus: oikeus turvalliseen ja päihteettömään retkeilyyn vai alkoholin nauttimiseen?”
Kertomus Ylisen ikävästä kokemuksesta autiotuvalla rähisevistä juopottelijoista on herättävä ja tarpeellinen, tosin kirjan lopettavana kappaleena juuri ennen pakkauslistoja se latistaa tunnelman.
Muutoin pidän kirjan rakenteesta ja ulkoasusta. Faktalaatikot eivät toista itsestäänselvyyksiä, ja retkikertomukset rytmittävät luontevasti leipätekstiä.
Itse sain vinkkejä lasten motivointiin, kun eteneminen alkaa tökkiä. Esimerkiksi polkupiilosta aiomme varmasti kokeilla.
Nelivuotiaat kaksoseni katsoivat kirjan kuvia kiinnostuneina.
”Minä haluan olla tuo tyttö”, lapseni henkäisi, kun näki teltan oviaukolta otetun kuvan, jossa kaksi lettipäätä ihailee tyventä järveä.
Kuvat todella kutsuvat kokeilemaan elämäntyyliä, jossa yhteistä aikaa vietetään mahdollisimman paljon ulkona luonnossa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
