"Kyllä se lohi vielä Kemijokeen saadaan takaisin", sanoo Lohijokitiimi-yhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Viitala katsoessaan Petäjäskosken kuivattua luonnonuomaa. Kuva: Sanne KatainenIkuinen kalavelka
Miten lohi palautetaan Kemijokeen? Lohen puolustajien ja vesivoimayhtiöiden oikeusjupakka kestää ainakin vuosikymmenen.TilaajalleKemijoki on kuin valtimo Lapin sydämeen. Suomen pisin joki kattaa koko maakunnan käsivartta ja päälakea lukuun ottamatta. Viimeiset 75 vuotta suonet ovat olleet kuitenkin tukossa. Lohi ja muut vaelluskalat eivät ole päässeet nousemaan jokea ylös.
Viime kesänä nähtiin merkittävä liikahdus Kemijoen lohikysymyksessä, kun Lapin aluehallintovirasto antoi päätöksensä uusista kalatalousvelvoitteista joella toimiville vesivoimayhtiöille. Olennaisinta päätöksessä on se, että voimayhtiöitä velvoitetaan selvittämään ja suunnittelemaan kalatiet tai vastaavat rakenteet joen viiteen ensimmäiseen voimalaitokseen. Kemijoki oy ja Pohjolan Voima oyj ovat jo valittaneet päätöksestä hallinto-oikeuteen.
MT kävi tutustumassa Kemijokeen ja kuulemassa paikallisten lohiaktiivien ja jokivarren asukkaiden näkemyksiä tilanteesta. Matka alkaa sieltä mistä lohellakin, eli jokisuulta.
Paavo Dunder on ammattikalastaja ja pyytänyt Kemijoen suulla 1980-luvun alusta lähtien.
”Valtava vaihtelu on ollut tässä vuosien saatossa kalansaannissa. Kun aloin kalastamaan, vesivoimayhtiöillä ei ollut vielä velvoiteistutuksia, eikä lohta tai siikaa saatu.”
1979 niin sanottu karvalakkilähetystö marssi Helsinkiin. Sittemmin korkein hallinto-oikeus määräsi vesivoimayhtiöt aloittamaan istutukset. Kalaa alkoi päätymään myös Dunderin pyydyksiin.
Istutuksia on tehty kompensaationa merialueille menetetyistä vaelluskaloista. Jokisuulle istutettujen poikasten on tarkoitus kasvaa merellä ja nousta takaisin jokisuulle pyydettäväksi.
”1990-luku ja 2000-luku olivat meikäläiselle hyvää aikaa. Vuodesta 2020 alkaen saaliit ovat laskeneet jyrkästi. Epäilen istutustoimintaa todella vakavasti, koska tulokset ovat näin heikkoja.”
Dunder näkee säännöstelyn myös ongelmalliseksi. Viime vuosi oli hänestä kova esimerkki siitä.
”Voimalaitos pidettiin hiljaisena syyskuulle asti, eikä minkälaista virtaa ollut koko kesänä. Sitten tuli valtavat sateet ja kaikki luukut jouduttiin aukaisemaan. Rannoilta tuli kaikki roskat ja puut pyydyksiin. Siihen loppui syksyn kalastus.”
Tämä kesä on ollut Dunderille myös suuri pettymys.
”Näin huonoa kesää ei ollut edes vuonna 1981, jolloin aloitin. Yli 60-senttisiä kosseja ei ole tullut enää ollenkaan. Jos ensi kesänä ei tapahdu muutosta parempaan, niin tämä on minun osaltani tässä.”
Kossit tarkoittavat vuoden meressä viettäneitä lohia.
”Näin huonoa kesää ei ollut edes vuonna 1981, jolloin aloitin. Yli 60-senttisiä kosseja ei ole tullut enää ollenkaan.”
Kalastaja Paavo Dunder kertoo myös lisääntyneiden hylkeiden olevan suuri ongelma kalastukselle Kemijokisuulla. Kuva: Sanne KatainenMatka jatkuu Kemijoen ensimmäisen padon eli Isohaaran ohitse Keminmaata pitkin. Edessä avautuu joki hitaasti virtaavana patoaltaana. Joen varrella Törmän kylässä tavataan koko elämänsä joen varrella asunut Eero Yliniemi.
Yliniemi on syntynyt 1948, viimeisenä vuotena, kun lohi vielä nousi. Vuonna 1949 Isohaaran pato valmistui.
”Olen ensimmäisen sukupolven lohitalon loheton poika. Joki on muuttunut niin paljon, ettei sitä alkuperäistä Kemijokea ole enää olemassa”, Yliniemi toteaa.
Hänen mukaansa sodankäyneiltä ihmisiltä vietiin lohenpyynti, eikä kukaan edes puhunut, että sitä pitäisi jotenkin korvata.
”Asiasta vaiettiin täysin. Se oli niin iso asia ollut, etteivät he pystyneet edes puhumaan siitä.”
Eero Yliniemi esittelee vanhaa lohipyydystä, jonka köysi on puusta punottu. Kuva: Sanne KatainenAlkuperäisiä istutusvelvoitteita on Yliniemen mukaan muutettu paikallisten tahdosta. Nykyisin alueelle istutetaan esimerkiksi kuhaa, kirjolohta ja taimenta. Isohaaran padossa on kalatie, ja taimenta nousee Taivalkosken padon alle jonkin verran pyydyksiin.
Kalastuksen merkitys on vähentynyt entisestään.
”Tämän päivän ihmiset ovat niin vierautuneita joesta, ettei niitä kiinnosta, mitä sille tehdään. Joki on enää vain maisema. On toki niitä äänekkäitä puolustajiakin.”
Ennen Rovaniemen kaupunkia Lohijokitiimi-yhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Viitala vie tutustumaan jäljellä olevaan neljään patoon. Lohijokitiimi on vuosituhannen alussa perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on vaelluskalojen palauttaminen Kemijokeen. Sen jäseninä on Lapin kuntia.
Ensimmäisenä ohitetaan Taivalkosken pato, josta matka jatkuu Ossauskosken voimalaitokselle. Tieltä katsottaessa näkymä joelle on aina hieman autio. Vesillä ei ole yhtäkään venettä tai kalastajaa, vaikka kyseessä on yksi Suomen suurimmista joista.
Voimalaitoksilla sama tunnelma tiivistyy. Valtavien teollisuusrakennusten luona ei näy sieluakaan, ei edes pysäköityä autoa. Voimaloita ohjataan etänä.
Kemijoki oy työllistää 45 ihmistä. Kemijoen 21 voimalaitoksesta se omistaa 16. Lisäksi yhtiö omistaa neljä muuta voimalaa, kaksi Lieksanjoella ja toiset kaksi Kymijoella.
Suomen valtio omistaa enemmistön yrityksen osakkeista. Yhtiö tuottaa karkeasti kolmanneksen Suomen vesivoimalla tuotetusta sähköstä. Vesitilanteesta ja vuodesta riippuen vesivoimalla tuotetaan 10–20 prosenttia Suomen sähköstä.
Ossauskosken voimalaitoksen alapuolella Tervolassa on Kemijoki oy:n omistaman Voimalohi oy:n poikaskasvattamo. Siellä kasvatetuilla poikasilla täytetään istutusvelvoitteita.
Viitala itse oli Kemijoki oy:lla ja Voimalohella töissä kymmenen vuotta kalankasvattajana.
”Sain siitä tarpeekseni, ja ajatusmaailmani alkoi hieman muuttua”, Viitala kertoo.
Eero Yliniemi näyttää, kuinka korkealla vesi on aikanaan käynyt pahimman tulvan aikana. Kuva: Sanne KatainenPetäjäskosken voimalaitoksella joessa on kaksi uomaa, joiden keskellä on saari. Pienemmässä uomassa ei ole turbiineja, ainoastaan pato, jonka alla avautuu puskittunut ja kuivunut jokiuoma. Vettä ei juoksuteta sivu-uomasta kuin tulva-aikoina.
Lohiaktiivien toiveissa on ollut, että puskittunut luonnonuoma voitaisiin avata lohelle.
”Tästäkin kun katsoo, niin näemme lohelle ja taimenille soveltuvaa lisääntymisaluetta, kun saataisiin vain vesi virtaamaan”, Viitala sanoo.
Viitala suhtautuu kriittisesti voimayhtiöiden toimintaan. Hän näkee, että voimayhtiöt pelaavat vain aikaa muutosta vastaan.
”Vuonna 2016 kävimme neuvotteluita yhtiöiden kanssa. Minulle sanottiin melko suoraan, että Kemijoesta ei tule lohijokea sinun aikanasi, Viitala.”
Viitala pitää vesivoiman lyhytaikaissäännöstelyä erittäin haitallisena eikä ymmärrä, miksi tiedot säännöstelystä eivät ole julkisia.
”EU:n vesipuitedirektiivikin vaatii jatkuvaa ekologista virtausta. Sitä ei nyt ole. Lyhytaikaissäännöstely lisää poikashävikkiä patoaltailla ja vääristää tutkimustuloksia. Samoin käy joen ja syönnösalueen välisen jatkumon osalta. Sen toiminta on nyt häiriintynyt, ja vaikutukset ovat kohtalokkaat.”
Lohet ovat Viitalan mukaan mahdottoman tehtävän edessä, koska vettä ei virtaa kotijoesta mereen riittävästi.
Jukka Viitala uskoo, että vesivoimayhtiöiden valitukset tullaan käsittelemään hallinto-oikeudessa tavallista ripeämmin. Hänet kuvattiin Isohaaran voimalaitoksen kupeessa Kemissä. Kuva: Sanne KatainenLohijokitiimi pitää tärkeänä selvittää pienten kossien ja lyhytaikaissäännöstelyn keskinäistä vaikutusta.
Vuonna 2016 Lapin maakuntaliitto perusti Kemi- ja Ounasjoen vaelluskalatyöryhmän Kemijoki oy:n ja Pohjolan Voima oyj:n aloitteesta. Viitalan luotsaama Lohijokitiimi ei päässyt työryhmän jäseneksi, vaikka yritti. Vesivoimayhtiöt kustantavat työryhmän kulut.
Vaelluskalatyöryhmän sopimuksessa lukee, että työryhmän kokouksissa ei oteta kantaa Kemijoki oy:n ja PVO-vesivoima oy:n nykyisiin lainvoimaisiin, vireillä oleviin tai muutosmenettelyn kohteena oleviin kalatalous- tai muihin velvoitteisiin.
Työryhmä saa käytännössä kannattaa vain vesivoimayhtiöiden ajamia vaelluskalahankkeita.
Viitala pitää työryhmää yhtiöiden korruptiivisena yrityksenä teilata Lohijokitiimi ja muut kansalaisjärjestöt sivuun.
Ylen mukaan monet muut Lapin yhdistykset ovat esittäneet saman kritiikin. Lapin liitto ja Kemijoki oy ovat kiistäneet syytökset.
”Voimayhtiöt pyrkivät saamaan ohjakset omiin käsiin. Siitä esimerkiksi Taivalkosken kalatien rakentamisessasikin on kyse. Halutaan tehdä itselle sopivat rakenteet, millä voitaisiin sitten perustella velvoitteiden täyttyvän tulevaisuudessa.”
Jukka Viitala on taistellut Kemijoen lohen puolesta yli kaksikymmentä vuotta. Hän työskenteli aikanaan kalankasvattajana Kemijoki Oy:lla ja Voimalohella. Kuva: Sanne KatainenViimein päädymme Valajaskosken laitokselle. Tämä on viimeinen pato, joka lohen täytyisi ylittää päästääkseen luontaisille lisääntymisalueilleen. Pohjois-Suomen avin päätöksen mukaan kalateiden rakentamista koskevat vaatimukset päättyvät tähän. Lohen matka ei kuitenkaan päättyisi, ja siksi suuntaammekin Rovaniemen Ounasjoelle.
Ounasjoen rannalla aurinko pilkistää pilvien välistä. Aikaisempien jokimaisemien jälkeen näkymä on varsin elävä. Virtaavaa vettä ja koskea.
Ounasjoki suojeltiin patoamiselta erillisellä lailla vuonna 1983. Kyseessä on Kemijoen suurin sivujoki, Suomen suurin sivujoki ja myös Suomen suurin rakentamaton joki muhkealla 300 kilometrin pituudellaan.
”Ounasjoesta löytyy koko Euroopan suurimpia käyttämättömiä lohen poikastuotantoalueita. Ounasjoki on loheton lohijoki”, sanoo joen rannalla asuva Jarmo Huhtala.
Huhtala toimii Ounasjoen kalatalousalueen hallituksen puheenjohtajana ja työskentelee Lapin ely-keskuksen ylitarkastajana.
Hetkeen ei lohta nähdä Ounasjoessa. Huhtala uskoo, että vesivoimayhtiöt tulevat käymään taistelua avin päätöstä vastaan kaikissa oikeusasteissa.
”Jos kaikki menee optimaalisen hyvin, niin minimissään puhutaan kymmenestä vuodesta, kunnes tämä prosessi on käyty läpi.”
Voimaloista vapaata Ounasjokea pidetään lohen kannalta merkittävimpänä jäljellä olevana poikastuotantoalueena. Kuva: Sanne KatainenHuhtala on saanut kaksi varoitusta työnantajaltaan Lapin ely-keskukselta alueen vesivoimaa ja kalatalousvelvoitteita sekä niihin liittyviä tutkimuksia koskevista julkisista kannanotoista.
”Minun saamat varoitukset perustuivat siihen, että vaaransin kannanotoillani virkamiehen puolueettoman roolin ja siten vaikeutin työtehtävieni hoitamista ja vaaransin vesivoimayhtiöiden luottamusta virkakoneiston puolueettomaan toimintaan.”
Hänellä on kuitenkin edelleen kerrottavaa.
”Sanon tämän täysin yksityishenkilönä. Oma näkemykseni on se, että vesivoimayhtiöt ovat saaneet täällä ihmiset pelkäämään. Kun olin Kitisellä lopputarkastusta tekemässä, isännät tulivat minulle puhumaan, että ota sinä tämä ja tuo epäkohta esille, koska he eivät uskalla.”
Huhtalan mukaan ihmisten vaikeneminen johtuu siitä, että vesivoimayhtiöillä on tiiviit suhteet paikallisiin päättäjiin.
”Pelätään omien lasten ja sukulaisten työpaikkojen puolesta.”
Ounasjoen kalatalousalueen hallituksen puheenjohtaja Jarmo Huhtala pitää Kemijoen vaelluskalojen palauttamiskeskustelua vaikeasti hahmottuvana vyyhtinä suuremmalle yleisölle. ”Joku raakkutuho on paljon konkreettisempi ja tuoreempi tapahtuma kuin Kemijoen lohen tappaminen, joka tapahtui sotien jälkeen.” Kuva: Sanne KatainenOunasjokivartta pitkin matka taittuu Kittilään, josta seuraavana aamuna Sodankylän kautta suunnataan takaisin etelämmäksi Sallaan. Useampi sata kilometriä taittuu ja tämän tästä ylitetään pienempiä ja suurempia jokia, jotka kaikki ovat osa Kemijokea.
Näihin vesistöihin lohi ei nousisi, vaikka avin päätös sellaisenaan menisi läpi.
Rovaniemeltä Kemijärvelle joen päähaarassa on kolme voimalaitosta. Kemijärven jälkeen Kemijoen latvat kulkevat Savukoskelle ja Sallaan ja ovat voimaloista vapaat. Sen sijaan Sodankylän Porttipahdan tekojärvestä laskeva Kitinen ja Lokan tekojärvi ovat padottuja.
Avin päätöksessä ja sitä edeltäneen ely-keskuksen hakemuksessa Rovaniemen ja Kemijärven väliselle padoille ei ole vaadittu kalateitä.
"Maailma näyttää Kehäkolmosen sisäpuolelta kovin erilaiselta, eikä siellä aina ymmärretä, mitä eläminen täällä Lapissa vaatii", sanoo katiskoja veneeseen vievä Kari Kivelä. Hän on Yli-Kemin kalatalousalueen puheenjohtaja. Kuva: Sanne KatainenSallassa tapaamme Yli-Kemin kalatalousalueen puheenjohtajan, aamuiselta metsästysreissultaan tulleen Kari Kivelän.
Yli-Kemin kalatalousalue on monien muiden kanssa valittanut avin päätöksestä.
”Päätöksessä ei ole annettu tänne muuta kuin lämmintä kättä ja tulevaisuuden toiveita 30 vuoden päähän. Onhan siellä klausuuli, että jos lohen kulkuyhteys Ounasjoelle saadaan toimimaan, sitten voidaan harkita kulkuyhteyksien rakentamista Kemijärvelle”, Kivelä kertoo.
Kivelän mukaan alueella olisi satoja kilometrejä poikastuotantoalueita lohelle ja taimenelle. Hän nostaa esille myös Kemijärvelle suunnitteilla olevien pumppuvoimaloiden riskit. Taistelu vesivoimayhtiöitä vastaan on hänestä epäreilua.
”Kun näitä ympäristölupahakemuksia tulee, niin ne ovat satasivuisia lakitekstiä sisältäviä nivaskoja. Me joudumme kuvainnollisesti sanottuna kansakoulupohjalta pääsemään jyvälle niistä, emmekä saa keneltäkään apua.”
Mies ei voi ymmärtää, miten yhtiöt eivät kykene näkemään ja hyväksymään lohenpalautuksesta koituvia hyötyjä alueelle.
”Eihän me niitä voimalaitoksia pois haluta. Totta kai sähköä tarvitaan ja mikäpä siinä, mutta mahtuisi sinne ne kalatietkin”, Kivelä päättää.
Ammattikalastaja Paavo Dunder epäilee istutustoimintaa vakavasti, koska vuodesta 2020 saaliita ei ole jäänyt pyydyksiin kuin hyvin vähän. Kuva: Sanne KatainenMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
