Miksi vain osa pakuriviljelmistä menestyy? ”Jos niille ei mitään tee, 10–12 vuoden korjuuikä on optimismia”

Kouvolalainen Kari Hiltunen loi puitteet pakurin kasvatukselle 15 vuotta sitten ojitetun suometsän ensiharvennuksessa, jossa jäi kasvamaan paljon hieskoivua.

”Olin kaukaa viisas siinä, että yhtään lehtipuuta ei kaadettu. Motokuskia se riipi, mutta se oli fiksu juttu.”

Tuolloin Hiltunen ei ajatellut vielä pakuria vaan luontoa.

”Kutsun tätä tikkametsäksi. Kaikki Suomessa pesivät tikkalajit oli täällä yhtenä vuonna. Olin että vaude, kun valkoselkätikkakin tuli. Monimuotoisuus on se juttu.”

Pakuri on pakurikääpä-sienen aiheuttama kasvannainen lehtipuilla. Pakuria käytetään terveyttä edistävänä ravintolisänä, ja sen kasvattamista on markkinoitu metsänomistajille tuottoisana vaihtoehtona. Pakuriviljelmä perustetaan asentamalla rihmastoa sisältäviä puutappeja eli ymppejä koivun runkoon.

Pro Pakuri ry:ssä aktiivisesti toimiva Hiltunen on pyrkinyt kerryttämään ja jakamaan käytännön tietoa pakurin kasvatuksesta. Yhdistyksen tarkoitus on edistää pakurin arvoketjua.

”Olen ikäni tehnyt kehityshommia, tykkään olla miinanpolkijana mukana”, liikennehallinnon töistä eläköitynyt Hiltunen kertoo.

Miinaan astuminen lienee liioiteltu kielikuva, mutta pakurin viljelyssä on sudenkuoppansa. Osa kasvattajista on valitellut verkon keskustelupalstoilla, ettei yhtään pakuria ole ilmaantunut viiden vuoden odottelun jälkeen.

Hiltunen perusti ensimmäisen viljelmänsä seitsemän vuotta sitten. Myönteistä on, että lähes kaikki ympit lähtivät kasvuun. Sienen kasvuunlähdön huomaa jo vuoden kuluttua rungon ruskeista värjäymistä.

Kari Hiltunen kokeilee, voisiko pakurin kasvua jouduttaa poraamalla reikiä ymppäyskohtiin. Pulmana ovat puut, joissa pakuri jää rungon sisään. Kuva: Sanne Katainen

Epävarmaa sen sijaan on, milloin satoa päästään korjaamaan. Seitsenvuotiaalla viljelmällä noin joka toinen koivu puskee pakuria, myöhemmin ympätyllä alueella vain joka kymmenes. Suurimmat pakurit ovat parin desilitran kokoisia.

Ensimmäiset puhkesivat esiin kolmen–neljän vuoden kuluttua ymppäyksestä. Puhkeamisen jälkeen kasvunopeus vaihtelee, mutta 100 koivun seuranta kertoo pakurin kasvavan eksponentiaalisesti. Näkyvän pakurin tilavuus on yli kaksinkertaistunut yhden kesän aikana. Hiltusen mukaan uutta pakuria on ilmaantunut jopa viime marraskuun ja huhtikuun välillä.

”Se piru kasvaa talvellakin.”

Hiltunen epäilee nuoremman viljelmänsä heikon kasvun johtuvan ymppäysreikien sinetöinnissä käytetystä vahasta. Jos vaha on liian tiivistä, pakuri ei pääse kasvamaan ymppireiästä ulos, vaan jää rungon sisälle.

Samoin käy, jos tapit ympätään liian syvälle runkoon, Hiltunen uskoo. Nopeakasvuinen koivu kylestää reiän umpeen. Runko pullistuu, mutta pakuria ei näy. Näiden puiden pakurinkasvua Hiltunen on koittanut jouduttaa poraamalla ymppäyskohtaan uuden reiän.

”Jos niille ei mitään tee, 10–12 vuoden korjuuikä on optimismia.”

Lisäksi Hiltunen on havainnut, että ”röpöliäisissä”, runsaasti jäkälää kasvavissa koivunrungoissa pakuri kasvaa heikosti. Syynä saattaa olla, että puuta asuttaa jo jokin toinen lahottaja.

Hiltunen muistuttaa, etteivät hänen havaintonsa ole tieteellisiä tutkimustuloksia. Pakurinkasvattajat vaihtavat keskenään tietoa, ja esimerkiksi oikeasta ymppäyssyvyydestä on liikkeellä eriäviä näkemyksiä. Hiltunen toivoo, että Lukella ja yliopistoilla riittäisi rahaa paitsi puun myös pakurintuotannon tutkimukseen.

Hiltusen Pro Pakuri ry:lle tekemän esimerkkilaskelman mukaan pakuri-investointi tuottaa itse tehden 20 prosentin koron, ostopalveluna perustettu viljelmä 10 prosenttia. Laskelma olettaa, että 40 prosenttia sadosta voidaan korjata 12 vuoden ikäisenä. Kuivatun pakurin verottomaksi tukkuhinnaksi oletetaan 35 euroa kilolta.

Toistaiseksi pakuria saa myydä EU:ssa vain ravintolisänä. Pro Pakuri on tehnyt hakemuksen elintarvikehyväksynnälle. Se saattaisi kasvattaa kysyntää.

”Tuotto-odotukset ovat sellaiset, että tätä voi sanoa hyötyliikunnaksi”, Hiltunen luonnehtii.

Kari Hiltunen irrottaa koivusta luonnonpakuria. Toistaiseksi viljeltyä pakuria ei ole vielä markkinoilla, koska viljelmät ovat nuoria.  Kuva: Sanne Katainen