Miksi velkainen valtio tukee taimikonhoitoa, vaikka se on muutenkin kannattavaa?

Metsänomistajat ovat päässeet hallituksen säästövimmassa melko vähällä. Metka-tukien potti on kutistunut jonkin verran, mutta pääpiirteittäin järjestelmä toimii kuten ennenkin.

Samalla, kun sakset typistävät yhä lisää saavutettuja etuja siellä ja täällä, etenee eduskuntaan esitys metsävähennyksen korottamisesta. Puukauppatulojen veroista saisi esityksen mukaan vähentää entistä isomman siivun metsätilan hankintakustannuksista.

Aloitteella on hyviä perusteluja ja myönteisiä seurauksia. Metsävähennyksen korotus parantaa yksityisen metsätilan ostajan asemaa sijoitusrahastoihin verrattuna. Huono puoli on, että tämäkin muutos maksaa valtiolle rahaa.

Olisiko metsätalouden tuissa laajemminkin ainesta leikkauslistoille? Valmista sytykettä keskustelulle tarjoaa Valtiontalouden tarkastusviraston raportti vuodelta 2023.

Viraston mukaan yksityismetsätalouden verotukien vaikutuksia tai kannustavuutta ei ole tutkittu.

Virasto kyseenalaistaa taimikonhoidon tukemisen, koska taimikonhoito kannattaa ilmankin tukea. Tuen seurauksena valmiiksi tuottavan investoinnin hintalappu putoaa kymmenillä prosenteilla.

”Taimikonhoitoinvestoinnin sisäistä, yleensä noin 3–5 prosentin, korkokantaa pidetään niin hyvänä, että taimikon hoitoon kohdistetun valtion tuen on arvioitu syrjäyttävän maanomistajan omaa rahoitusta”, virasto lataa.

Tukien kannustinvaikutuksista tarvitaan viraston mukaan parempaa näyttöä ja tuelle vankempia perusteita ”tilanteessa, jossa puulle on olemassa toimivat markkinat.”

Raportti huomauttaa, että Ruotsi lakkautti omat tukensa jo 1990-luvulla, eikä taimikonhoito maassa romahtanut päätöksen seurauksena.

Saman suuntaisen tuloksen antaa MT:n syyskuussa 2024 teettämä kyselytutkimus, jonka mukaan metka-tukien pieneneminen ei vähentäisi kiinnostusta taimikonhoitoon ollenkaan 43 prosentilla eikä juurikaan 23 prosentilla metsänomistajista. Huomionarvoista on, että taimikonhoidon tuen merkitys korostuu Pohjois-Suomessa metsää omistavilla.

Jotta metsänhoidon tukeminen kestäisi kritiikkiä, sen pitäisi auttaa yhteiskunnalle hyödyllistä mutta yksityistaloudellisesti tappiollista toimintaa nollarajan yli.

Sellaista voisi olla esimerkiksi Pohjois-Suomen hidaskasvuisten metsien viljelyn tuki, joka poistettiin Kemera-järjestelmästä kymmenen vuotta sitten.

Myös hetken aikaa voimassa ollut metsitystuki olisi hyvä kandidaatti. Se jouduttaisi paljon kaivattujen uusien hiilinielujen perustamista.

Tukea voisi suunnata myös esimerkiksi koneellisen taimikonhoidon kehittämiseen. Uusi teknologia kaipaa usein alkuponnisteluissaan julkista rahaa.

Taimikonhoidon tukeminen voisi olla tarpeellista voimakkaasti vesovissa maastoissa, joissa saattaa joutua kaatamaan kymmeniä tuhansia taimia hehtaarilta ja vieläpä moneen kertaan. Myös hirvituhokorvausten korottaminen olisi paikoillaan.

Laajemman kuvan taimikonhoidon tuen tarpeellisuudesta saa, jos huomioi perintöverot. Kuinka kannattava taimikon perustamis- ja hoitoinvestoinnista tulee, jos oletetaan, että samasta metsiköstä maksetaan kolmesti perintöveroa ennen päätehakkuuta? Ei lainkaan mahdoton skenaario, kun muistetaan, että moni metsäperinnön saaja on itse jo eläkeiässä.

Perinnön verotus rankaisee omaisuuden arvon kasvattamisesta sukupolvien välillä. Pienimmillä perintöveroilla pääsee se suku, joka pitää metsänsä vailla puita ja taimikot retuperällä.

Taimikonhoidon tuet voi nähdä kompensaationa tulevasta perintöverosta. Mitä jos poistettaisiin metsiltä molemmat? En osaa arvioida, maksaisiko kokonaisuus valtiolle vai toisiko säästöä, mutta ainakin tuottamaton viranomaistyö vähenisi hieman.