Saksan vahvistunut susikanta ei tarvitse enää erityissuojelua – Pohjois-Saksan karjatilat vaativat susivapaita laidunalueita

Se on tiedetty jo vuosia. Nyt tuli virallinen vahvistus.

Susikanta on Saksassa kasvanut reilussa viidessä vuodessa vähintäänkin tyydyttäväksi. Erityisen hyvä tilanne on pohjoisessa Ala-Saksin osavaltiossa.

Virallisesti se tarkoitaa, että susilaumoilla on riittävästi elintilaa ja ravintoa, jotta kannan säilyminen voidaan varmistaa pitkällä tähtäimellä. Saksan hallitus on luonto- ja eliölajidirektiivin mukaisesti jo ilmoittanut EU:lle, ettei erityissuojelua enää tarvita.

Ilmoitus koskee alkuvaiheessa ennen muuta Pohjois-Saksaa. Aluetta ollaan kuitenkin vuoden loppuun mennessä laajentamassa niin, että Alppien ympäristöä lukuun ottamatta koko maan susitilanne määritellään hyväksi.

Arviot Saksan susimääristä vaihtelevat. Liittovaltion ympäristöviraston luku on noin 1 600. Metsästysliitto laskee, että susia olisi lähes 1 800. Saksan maataloustuottajien keskusliitto DBV puolestaan arvioi, että susia voi olla jopa yli 3 000.

”Meillä susien monitoroinnista vastaa metsästysliitto, joiden lukuihin minä luotan”, Ala-Saksin tuottajaliiton varapuheenjohtaja ja susiasiantuntija Jörg Ehlers korostaa.

Ehlersillä itsellään on suuri sika- ja viljatila Bremenin eteläpuolella.

”Ala-Saksissa on tuoreimpien tietojen mukaan 67 susilaumaa, joka tarkoittaa jopa noin 700 sutta”, hän jatkaa.

Osavaltiossa on asukkaita lähes yhtä paljon kuin Ruotsissa, mutta sen pinta-ala on vain kymmenesosa Ruotsin vastaavasta. Arviolta noin kolmannes Saksan susista on kuitenkin Ala-Saksin alueella.

”Susien raatelemien karjaeläinten, pääasiassa lampaiden ja vuohien, määrä on laskenut viime vuosina. 2024 tapauksia oli 700”, Ehlers sanoo.

Kaikki karjatilat eivät kerro kaikista raatelutapauksista. Luku voi siis olla myös huomattavasti suurempi.

Ehlers arvelee yhdeksi syyksi sen, että tilalliset pelkäävät raatelutapausten paljastavan suojausten puutteet, joiden vuoksi tila voi menettää osavaltiolta saamansa suojelutuet.

Koska sudet eivät enää tarvitse erityissuojelua, susien iskuista kärsineet Ala-Saksin karjatilalliset odottavat Ehlersin mukaan osavaltion ja liittovaltion hallituksilta nopeita toimia, joilla raatelutapausten määrä saadaan kääntymään selvään laskuun.

”Kaksi vuotta sitten vihreä ympäristöministeri Steffi Lemke lupasi, että ongelmasusien kaatolupa-anomusten käsittelyyn tulee nopeutettu menettely. Se jäi lupaukseksi”, Ehlers moittii.

Sikatilallinen Jörg Ehlers on Ala-Saksin tuottajajärjestön varapuheenjohtaja. Kuva: Wanja Sievers

Luvan saaminen on edellyttänyt muiden muassa dna-testejä, joilla varmistetaan, että kaatolupa koskee nimenomaan karjaa raadellutta sutta. Ehlers painottaa, että tahdin on muututtava.

Karjatilallisilla on kolme vaatimusta, joihin hallitusten pitäisi Ehlersin mielestä pystyä vastaamaan nopeasti, koska susikannan tilanne on todettu hyväksi.

”Nopeiden kaatolupien ja aktiivisen kannanhoidollisen metsästyksen lisäksi sinne, missä harjoitetaan paljon lampaiden ja vuohien laiduntamista, pitää saada susivapaita alueita”, hän korostaa.

Käytännössä viranomaisten olisi yhdessä metsästäjien kanssa huolehdittava siitä, että susilaumat eivät asetu seuduille, missä on paljon laidunkarjaa. Ala-Saksissa erityisesti pitkä Pohjanmeren rannikko on tällaista aluetta.