Ilmasto on pian lämmennyt pysyvästi 1,5 astetta

Maailman ilmatieteen järjestö WMO aloitti uuden käytännön toimiessani sen pääsihteerinä viimeiset kahdeksan vuotta. Julkaisimme aina YK:n COP-ilmastokokouksen alla ilmaston tilaraportin, missä toimme tuoreimmat faktat eri maiden ilmastoneuvottelijoiden käyttöön.

Tämän johdosta minut kutsuttiin näiden kokousten avajaispuhujaksi ja usein myös hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n puheenjohtajaksi. Tosin WMO:lla oli käytössään aina tuorein tieto, kun taas IPCC julkaisee raporttinsa noin seitsemän vuoden välein.

Bakun ilmastoneuvottelijat saivat tänäkin vuonna tuon raportin. Mitä siis tiedämme ilmastosta?

Olemme rikkoneet Pariisin sopimuksen alarajan eli puolentoista asteen lämpenemisen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1850. Kaikkina kuukausina tänä vuonna on ylitetty 1,5 celsiusasteen raja, ja vaikka marraskuun ja joulukuun havainnot ovat vielä tekemättä, koko vuoden rajan ylitys on jo käytännössä varmaa.

On varsin todennäköistä, että lähivuosina vielä alitamme tämän rajan, sillä ilmastonmuutoksen lisäksi Tyynen valtameren pintalämpötilat säätelevät lämpötilan vaihtelevuutta vuodesta toiseen. Meneillään oleva El Niño -vaihe nostaa koko maailman lämpötilan keskiarvoa, ja sille vastakkainen La Niña puolestaan laskee sitä.

Arvion mukaan 2030-luvulla puolitoista astetta ylittyy pysyväisemmin, mikä johtuu ilmastonmuutoksen torjunnan hitaudesta. Tähän ylitykseen liittyy myös psykologiaa; on mielenkiintoista nähdä johtaako se passivoitumiseen ilmastonmuutoksen torjunnassa vai onko se omiaan jouduttamaan kunnianhimoisen ilmastotavoitteen tason nostoa.

Joka tapauksessa on selvää, että mitä paremmin onnistumme ilmastonmuutoksen torjunnassa, sen parempi tilanne on biosfäärin ja ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta – maailmantalous mukaan lukien.

Tiedämme myös, että haitallisten sääilmiöiden kuten tulvien, kuivuuden, helleaaltojen ja trooppisten myrskyjen voimistuminen jatkuu joka tapauksessa noin 2060-luvulle asti, vaikka saavuttaisimme Pariisin sopimuksen mukaisen kahden–puolentoista asteen lämpenemisen tason.

Jos kykenemme rajoittamaan lämpenemisen kahteen asteeseen, kuvaamani negatiivinen trendi on mahdollista pysäyttää. Nyt olemme menossa kohti 2,5–3 asteen haarukkaa, missä tapauksessa sään ääri-ilmiöiden voimistuminen jatkuisi vielä 2100-luvulle asti.

Sen sijaan jäätiköiden ja napa-alueiden sulamisen odotetaan jatkuvan jopa vuosisatoja jo kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi, ellemme keksi keinoa poistaa hiiltä ilmakehästä. Grönlannin ja Etelämantereen massiivisten jäätiköiden sulamisen ansiosta myöskään meriveden pinnan nousua ei kyetä lähimpinä vuosisatoina enää pysäyttämään.

IPCC:n arvion mukaan tämä jatkuu noin 0,5–1 metrin/vuosisadan tahtia. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana meriveden pinnan nousu on yli kaksinkertaistunut reilusta kahdesta millimetristä vuodessa vajaaseen viiteen milliin.

Meret ovat varastoineet yli 90 prosenttia planeetalle tuottamastamme lisälämmöstä. Se vastaa nyt kahdeksantoistakertaista ihmiskunnan vuotuista energiankulutuksen määrää. Merien lämpeneminen lisää vesihöyryn haihduntaa, ja lämmenneeseen ilmakehään mahtuu enemmän vettä. Tällä hetkellä lisäys on noin kymmenen prosenttia, mikä näkyy myös rankkasateiden voimistumisena.

Kaikista synkistä havainnoista huolimatta työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käynnissä maailmanlaajuisesti. Sekä hallitukset että yritykset ovat työssä mukana. Demokraattisissa maissa into asiaan tosin vaihtelee hallituksesta toiseen. Toivoa jopa kahden asteen saavuttamisesta ei ole kuitenkaan vielä menetetty.