Joutoalueiden metsitystuki sai hallitusneuvotteluissa tylyn lopun – asiantuntija pelkää joutoalueiden jäävän nyt rempalleen

Osana maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuutta joutokäytössä olevien alueiden metsittämiseksi valmisteltiin vuonna 2020 uusi tukijärjestelmä, jota on voinut hakea maaliskuusta 2021 lähtien.

Metsitystukea on voitu myöntää yksityisille maanomistajille joutoalueiden, kuten maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja turvetuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Sopivien joutoalueiden pinta-alaksi Suomessa arvioitiin aikoinaan noin 99 000 hehtaaria. Erityisesti turvepohjaisten alueiden metsittämisen ilmastohyödyt nähtiin merkittäviksi.

Kuusentaimi istutettuna vanhalle pellolle. Kuva: Kai Tirkkonen

Tuoreesta hallitusohjelmasta löytyy nyt maininta, että joutoalueiden metsitykseen myönnettävästä tuesta luovutaan. Hallitusohjelmassa säästöksi on laskettu noin 4–5 miljoonaa euroa vuodessa.

"Tukea on haettu paljon, mutta päätöksistä iso osa kuitenkin hylättyjä, koska kaikki hakuehdot eivät olekaan täyttyneet. Ehkä hallitusneuvotteluissa on katsottu, että tuki ei ole sellaisenaan ollut järkevä. Tietenkään jo päätetyistä tukien maksusta ei luovuta. Tuo tukihan on sellainen, että sitä maksetaan pitemmän aikaa metsityksen alusta", sanoo talousasiantuntija Matti Lyömiö Etelä-Savon ProAgriasta.

Maaliskuun 2023 tietojen mukaan voimassa olevan tukijärjestelmän nojalla hyväksyttyjä päätöksiä ehdittiin tehdä reilut 1 300 kappaletta yhteensä noin 5 000 hehtaarin pinta-alalle. Puolet alueista oli turvetuotannosta poistuneita alueita.

Tukea on myönnetty vain joutomaille eli aktiivisessa viljelykäytössä olevia peltoja ei tuen avulla ollut tarkoitus metsittää. Tuen saamisen ehtona oli, että peltoalalle ei ole haettu maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Alueen on pitänyt olla tuen saadakseen myös luontaisesti ja vesitaloudeltaan metsänkasvatukseen sopiva. Metsitystä ei ole suositeltu myöskään kohteille, joilla on muita luonto- tai kulttuuriarvoja.

"Tukimallina tuo olisi tosi hyvä, jos sillä saataisiin nimenomaan joutoalueita hyötykäyttöön. Jos joutoalueet saadaan kasvamaan tehokkaasti puuta, hiiltä saadaan sitoutumaan siihen hyvin", Lyömiö tähdentää.

Metsitystuki koostui kahdesta osasta. Siihen kuului kustannuskorvaus, jolla korvattiin taimikon perustamisesta koituneita kustannuksia sekä hoitopalkkiosta, jolla korvattiin taimikon jatkokehityksen varmistamiseksi tehtyjen töiden kustannuksia. Kustannuskorvaus oli 1000–2000 euroa hehtaarilta ja hoitokorvaus 900 euroa hehtaarilta. Hehtaarikohtainen määrä vaihteli alueen maalajin, puuston uudistamistavan ja kasvatettavien puulajien mukaan.

Metsittämisen aikaansaama kasvihuonekaasujen päästövähennys verrattuna aiemman maankäytön päästöihin perustuu kasvavan puuston sitoman hiilivaraston kasvuun ja maaperän kasvihuonekaasujen päästöjen pienenemiseen sekä maaperän hiilivaraston kasvuun. Luonnonvarakeskuksen laskelman mukaan metsityksen aikaansaama kasvihuonekaasujen päästövähennys vaihtelee laajasti 3,8–17,1 hiilidioksidiekvivalenttitonnin väliltä hehtaarilta vuodessa.

Metsäkeskus selvitti alkuvuodesta metsitystukea hakeneiden maanomistajien näkemyksiä ja kokemuksia tuesta valtakunnallisella kyselyllä. Maanomistajat pitivät tärkeänä, että joutoalueiden metsitystä tuetaan jatkossakin.

Kyselyyn vastanneista entisten turvetuotantoalueiden omistajista 90 prosenttia piti metsitystä ensisijaisena maankäytön vaihtoehtona. Kosteikon tai riistatiheikön perustamista suunnitteli 40 prosenttia ja aurinko- ja tuulivoimalakäytön mahdollisuutta vajaa 30 prosenttia entisten turvetuotantoalueiden omistajista.

"Joutomaa-alueita ei ei yleensä paljoa metsitetä eikä hoideta muutenkaan. Mitään maata ei kannattaisi jättää täysin heitteille; mitä paremmin se kasvaa, sitä parempi ilmaston kannalta."

Metsitysinvestointi kokonaan maanomistajan omasta pussista ei ole taloudellisesti kannattavaa. Metsitysprojekteissa joutuu kääntymään jatkossa esimerkiksi yksityisten hiilikompensaatiota tuottavien tahojen puoleen. Joillakin alueilla on mahdollista hyödyntää myös esimerkiksi kosteikkohankkeille myönnettäviä tukia.