Vuonna 1953 veistetty kaunotar on kahdeksan metriä pitkä. Kuva: Pasi Leino
”Siitä piti tulla yhden talven fiksaus” – Sami Myllyoja on kunnostanut 1950-luvun venettään lähes viisi vuotta, lopputuloksesta tulee upea
Kunnostuksen punaisena lankana on ollut palauttaa vene lähelle 70 vuoden takaista henkeä ja tehdä töistä mahdollisimman paljon itse.TilaajalleLieto
Sami Myllyoja on tehnyt hienoa jälkeä kunnostaessaan 1950-luvun moottorivenettä. Kuva: Pasi LeinoSami Myllyojan puuveneprojekti on jo voiton puolella. Hän on ensi vuonna saamassa mereen katseet kääntävän moottoriveneensä viiden vuoden kunnostusurakan jälkeen.
”Sen piti olla yhden talven fiksaus”, Myllyoja sanoo nojatessaan veneensä kylkeen kotipihallaan Liedossa.
Projektit tuppaavat venymään. Se ei kuitenkaan harmita Myllyojaa, koska lopputuloksesta tulee upea.
Palataan ajassa vuosia taaksepäin. Myllyoja oli bongannut Kotkan Sapokan satamasta silmää miellyttävän puuveneen käydessään appivanhempiensa luona. Hän kävi ihastelemassa venettä useana vuonna.
”Siinä on Chris-Craftin muotoja ja ht-veneen kova katto. Yhdistelmä miellyttää silmää.”
Chris-Craftilla Myllyoja viittaa erityisesti tunnetun amerikkalaisen venevalmistajan kulta-aikaan yli puoli vuosisataan sitten, jolloin yhtiö teki sulavalinjaisia mahonkisia pikaveneitä.
Kesällä 2018 venettä ei näkynyt satamassa, eikä myöskään seuraavana kesänä. Myllyoja huolestui. Sitten vene ilmestyi Nettiveneen myyntipalstalle.
”Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa se.”
Myllyojan kahdeksanmetrisen veneen on veistänyt Olli Vitikka Pirkköyrin saarella Kotkan kupeessa vuonna 1953. Oppipoikana toimi tuolloin Urpo Mukala, jonka kanssa Myllyoja on päässyt keskustelemaan.
Veneen historia on poikkeuksellisen hyvin nykyisen omistajan tiedossa. Usein käy niin, että vanhojen veneiden tarinoihin tulee aukkoja ja hatarat muistikuvat korvaavat faktoja. Myllyojalla on veneestä myös vanhoja valokuvia.
”Tämä on kolmas Mukalan tekemästä samanlaisten veneiden sarjasta. Ensimmäisen hän teki 1951, toisen seuraavana vuonna ja sitten oli tämän vuoro.”
Veneen runko on mäntyä, ylärakenteet mahonkia samoin kuin skantäkki (kannen sivuosat). Kannen rimoitus on douglaskuusta eli Oregon-mäntyä.
Kesällä 2019 Myllyoja nautti veneensä kyydistä merellä, mutta jo silloin oli selvää, että edessä on perusteellisempi remontti.
”Tässä on alun perin ollut Chevroletin kuusisylinterinen rivimoottori. Ostohetkellä venettä liikutti Dextan vanha dieselmoottori, joka ei millään tavalla sopinut tyyliin.”
Myllyojalle siirtynyt lakattu vene oli hyvin kellertävä. Lakka kellastuu ajan myötä varsinkin suorassa auringonpaisteessa. Myllyoja poisti veneestään lakat ja maalit, kunnosti kannen sekä teki muutaman pohjatukin.
Vene kyllästettiin Impregin kirkkaalla kyllästysöljyllä.
Myllyoja uudisti myös rungon sisävuorauksen puurimoituksen eli niin sanotun karneeraukseen.
Sami Myllyojan vene näytti ostohetkellä tältä. Se oli kauttaaltaan kellertävä. Kuva: Sami MyllyojaMyllyojan onneksi edellinen omistaja oli teettänyt veneeseen ison remontin 20 vuotta sitten. Silloin oli vaihdettu pitkä pätkä kölipuuta ja tehty uusi peräpeili.
Kannessa ja hytissä on 14 lakkakertaa.
Nyt vene kiiltää kilpaa ilta-auringon kanssa. Rungossa on kahdeksan lakkakertaa, kannessa ja hytissä 14 kerrosta. Runkoon on vielä tulossa muutama kerros lisää Myllyojan käyttämää Epifanesin lakkaa.
Alkuperäiset helat on kiillotettu ja kiinnitetty tyyliin kuuluvasti messinkisillä uraruuveilla. Ikkunat on vaihdettu ja palautettu vanhaan tyyliin poistamalla paksut kumitiivisteet.
Veneen messinkihelat on kiillotettu näyttäviksi. Kuva: Pasi Leino
Yksityiskohdat kohdillaan. Köysiohjaimet on kiinnitetty uraruuveilla. Kuva: Pasi LeinoVeneen sisällä huomio kiinnittyy kunnostettuun moottoriin. Se ei enää ole vanha diesel, vaan perinteitä kunnioittava Chevroletin kuusisylinterinen rivimoottori, josta irtoaa noin 150 hevosvoimaa.
Sami Myllyoja halusi palauttaa veneeseen kuusisylinterisen bensiinimoottorin. Chevroletin 150-hevosvoimainen antaa veneelle hyvän vauhdin. Kuva: Pasi Leino”Moni on ehdottanut, että olisin samalla asentanut tähän kahdeksansylinterisen koneen. Se ei olisi ollut alkuperäisen hengen mukainen.”
Veneen vanha vaijeriohjaus on vaihtunut simpukkaohjaukseen. Ruoriksi on valikoitunut aiemmin Austin-Healyn rattina ollut ohjauspyörä, koska Myllyoja halusi palata lähemmäksi 1950-luvun henkeä.
Myllyojalla riittää juttua yksityiskohdista. Useimpia kertomuksia yhdistää alkuperäisen hengen kunnioittaminen ja oman käden jälki.
”Itse tehdyn osuus on pidetty mahdollisimman korkeana. Potkurille menevään nivelakseliin tarvittiin ulkopuolisen koneistamon apua. Moottorin ja vaihdelaatikon kaaveli on myös ulkopuolisen tekemä, mutta kaikki muut työt ja osat on tehty itse.”
Myllyojaa kiehtovat erityisesti vanhoihin veneisiin ja autoihin liittyvä käsityö ja mekaniikka.
Kiinnostus veneisiin syttyi moottoreiden kautta.
”Kiinnostus veneisiin syttyi moottoreiden kautta, kun huomasin, että niissäkin käytetään vanhoja hienoja koneita.”
Käydään Myllyojan kanssa vielä läpi klassikkokysymykset veneen kunnostukseen käytetyistä työtunneista ja euroista.
”Olen kyllä merkinnyt työtunteja kalenteriin, mutta en ole laskenut niitä yhteen. Kuluista en osaa sanoa. Lakkalaskut laskin yhteen, kun tein uusimman tilauksen. Silloin oltiin 1 100 eurossa.”
Töitä on vielä jäljellä ennen kuin vene pääsee elementtiinsä. Ensi talven ohjelmassa on muun muassa uuden konekopan tekeminen väliaikaisen tilalle.
Projekteilla on tapana jatkua.
Keulakannen rimat on tehty douglaskuusesta (Oregon-mänty). Rimat ovat alkuperäiset. Kuva: Pasi LeinoMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
