Sahoja lakkautetaan länsinaapurissa nyt yksi toisensa jälkeen ‒ seuraako Suomi perästä?

Ruotsissa on suljettu sahoja tänä vuonna tiuhaa tahtia. Maaliskuussa Berkvist Siljanin viimeiset tukit sahattiin Moran sahalla. Vida päätti kahden sahan, Orreforsin ja Urshultin, sulkemisesta toukokuussa.

Viimeisimpänä Moelven ilmoitti Årjängin sahan sulkemispäätöksestä syyskuussa. Moelven sulki viime vuonna myös Ransbyn sahan.

Lakkautuspäätösten lisäksi Ruotsissa on nähty tuotannon leikkaamista.

Holmen kertoi supistavansa Linghemin sahan vuosituotantoa nykyisestä 72 000 kuutiosta 26 000 kuutioon. Östanåsågen puolestaan ilmoitti maaliskuussa keskeyttävänsä sahauksen Ovanåkerissa toistaiseksi kesän jälkeen.

Yritykset ovat perustelleet lakkautuksia ja tuotannonvähennyksiä pääasiassa heikolla kannattavuudella.

Ruotsin sahateollisuutta edustavan Svenskt Trä-yhdistyksen markkina-analyytikko Christian Nielsen kertoo MT:lle tilanteen olevan tukala alalla.

”Raaka-ainemarkkina on tällä hetkellä kireä, ja sahatukin hinta on noussut hyvin korkeaksi. Hinta on yli kaksinkertaistunut pandemiaa edeltäneestä ajasta. Suurin ongelma on se, että tukin hinta on jatkanut nousuaan samaan aikaan, kun sahatavaran markkina on heikentynyt selvästi sekä kysynnän että hintojen osalta”, Nielsen selittää.

”Tämä on asettanut sahat hyvin vaikeaan tilanteeseen. Niiden on ollut vaikea saada tuotteistaan lainkaan katetta, ja monet ovat tehneet jo jonkin aikaa merkittäviä tappioita”, hän jatkaa.

Tappioita nieltiin jonkin aikaa, koska sahatavaramarkkinoiden uskottiin piristyvän. Nyt usko on alkanut loppumaan. Markkinoiden heikko tilanne näyttää jatkuvan eikä kysyntä vaikuta palautuvan toivotusti. Tämä on osaltaan johtanut Nielsenin mukaan lakkautuspäätöksiin.

Ruotsin sahateollisuudessa on samaan aikaan käynnissä kehityssuunta, joka osaltaan myös selittää tilannetta. Ala keskittyy yhä suurempiin tuotantolaitoksiin.

Nielsenin arvion mukaan sulkemiset ei tule laskemaan sahatuotannon kokonaiskapasiteettia merkittävästi.

”Osa yrityksistä kertoo suoraan siirtävänsä suljettavien sahojen tuotantomäärät muualle. Kaikki eivät sano tätä julkisesti, mutta tilanne tasapainottuu koko maan tasolla, koska kapasiteettiin on investoitu paljon vuodesta 2020 lähtien.”

Kallis raakapuu ja sahatavaran heikko kysyntä ovat vauhdittaneet tuotantolaitosten lakkautuksia, jotka olisivat alan keskittymisen myötä voineet tulla eteen myöhemmin.

”Raaka-aineen hinta toimii nyt katalysaattorina. Se panee liikkeelle muutoksen, joka olisi ollut jossakin vaiheessa väistämätön pandemian aikana ja sen jälkeen tehtyjen investointien vuoksi.”

Nielsen arvelee, että maan sahateollisuus ei ole vielä täysin löytänyt tasapainoaan. Lisää lakkautuksia voi olla vielä tulossa.

Sekä kuusen että männyn hinnat ovat kohonneet Ruotsissa, mutta kysyntä on epätasapainossa puulajien välillä.

Kirjanpainajatuhojen vuoksi kuusikoita hakattiin vuodesta 2018 lähtien tavallista enemmän, minkä jälkeen hakkuut ovat painottuneet enemmän männiköihin. Myös Johannes-myrsky lisäsi mäntypuun tarjontaa, koska se osui mäntyvaltaiselle alueelle.

Tarjontapuolella on siis enemmän mäntyä, mutta sahoilla on enemmän kysyntää kuuselle.

Raaka-aineen saatavuudessa ja hinnassa on Ruotsin sisällä alueellisia eroja.

”Paine on erittäin kova Etelä-Ruotsissa ja helpottaa jonkin verran pohjoiseen mentäessä.”

Ruotsin kruunun kurssin vaihteluilla on ollut kaksijakoinen merkitys sahateollisuudelle.

Kruunun heikkeneminen auttoi pitkään vientiä vaikeasta markkinasta huolimatta. Viime vuoden aikana kruunu kuitenkin vahvistui selvästi. Se heikensi viennin kilpailukykyä ja pahensi tilannetta, sillä viennin osuus tuotannosta on 75-80 prosenttia. Viime kuukausina kruunu on jälleen heikentynyt.

Suomessakaan sahateollisuuden tilanne ei ole mairitteleva, ja tukkipuun hinta on historiallisesti yhä korkealla. Tilanne ei ole kuitenkaan johtanut sahojen sulkemiseen. Stora Enso kylläkin ilmoitti sulkevansa Veitsiluodon sahan, mutta tämä liittyi enemmän yhtiön oman puuntarpeen tasapainottamiseen kuin kokonaismarkkinaan.

Mikä selittää tilanteen eroa Suomessa ja Ruotsissa?

”Käsittelen yleensä Pohjoismaita kokonaisuutena. Suomen, Ruotsin ja Norjan olosuhteissa ja suhteessa globaaliin markkinaan on paljon samaa. Muutama vuosi sitten Suomessa oli enemmän hyödyntämätöntä hakkuupotentiaalia. Pandemian jälkeiset kapasiteetin lisäykset ovat ehkä nyt käyttäneet osan siitä.”

”Suomen raaka-ainetilanne ole ollut sahatukin osalta aivan yhtä kireä kuin Ruotsin. Kuitupuun tilanne on Suomessa eri asia, ja sen huomattavat vaikeudet vaikuttavat myös hakkuisiin kokonaisuutena.”

Nielsen näkee, että tilanne voi Ruotsissa parantua vain sillä, että tukin hinta laskee tai sahatavarasta saatava hinta nousee.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.