Suomessa on vielä paljon vakuutuksia, jotka tehtiin ikuisiksi ajoiksi – vahingon sattuessa korvauksen taso voi yllättää

Löytyykö piirongin laatikostasi ainaisvakuutuksen koristeellinen vakuutuskirja?

Suomessa pystyi 1970-luvulle asti ostamaan vakuutuksen ”ainaisiksi ajoiksi”. Ainaisvakuutuksen saattoi ostaa kiinteistölle tai metsälle.

Ainaisvakuutuksia on edelleen Suomessa sievoinen määrä.

Pohjola-vakuutuksella niitä on noin 57 000. Niistä 40 000 on kiinteistöjen palovakuutuksia. 17 000 on metsävakuutuksia ja metsäpalovakuutuksia.

Ainaisvakuutuksen varaan ei kannata rakentaa vakuutusturvaa, kertoo Suomen vakuutuksenottajien keskusliiton puheenjohtaja Timo Kyyriäinen.

”Jos joku luottaa, että sitä kautta saa korvauksia, pettymys on valtavan suuri.”

Kyyriäisen mukaan ainaisvakuutuksilla ei ole muuta kuin tunnearvoa ja tyylikäs vakuutuskirja, jonka voi laittaa vaikka raameihin.

Hän suosittelee ainaisvakuutuksen myymistä vakuutusyhtiölle.

Ainaisvakuutukset ovat käytännössä arvottomia: korvaukset ovat isoissakin vahingoissa kymppejä tai satasia, kertoo Pohjola Vakuutuksen tuoteasiantuntija Hannu Partanen.

Korvaukset ovat Partasen mukaan murusia, sillä ainaisvakuutusta ei ole sidottu mihinkään indeksiin. Se ei ole seurannut rahan arvon yleistä kehitystä.

Nykyään indeksimuutokset otetaan vakuutuksissa huomioon. ”Indeksisidonnaisuus on suojakeino, jolla vakuuttamisessa suojataan, että omaisuuden arvo seuraa olemassa olevaa tilannetta edes jollain tavoin.”

Miksi ainaisvakuutuksia ei ole sidottu indeksiin, sitä historia ei kerro. ”Ainaisvakuutukset ovat olleet oman aikansa tuote”, sanoo Partanen.

Ainaisvakuutuksilla on Partasen mukaan kaksi muutakin erikoisuutta nykyvakuuttamiseen verrattuna.

Ensinnäkin ainaisvakuutus sidottiin kiinteistöön. Nykyään vakuutus sidotaan vakuutuksenottajaan.

Jos kiinteistö myydään, ainaisvakuutus siirtyy automaattisesti uudelle omistajalle. Hänen pitää ilmoittaa siirrosta vakuutusyhtiölle, jolloin hänet merkitään vakuutuksenottajaksi.

”Vakuutusyhtiöille ei syystä tai toisesta ole ilmoitettu siirtoja. Yhtiöllä ei ole tietoa siitä, kuka vakuutuksen edunsaaja on. Emme voi ottaa heihin yhteyttä”, kertoo Partanen.

Toinen erikoisuus on se, että vakuutusfirma ei voi irtisanoa vakuutusta. Ainoa tapa katkaista vakuutus on myydä se vakuutusyhtiölle takaisinostoarvolla.

Takaisinostoarvo voi Partasen mukaan tilanteesta riippuen olla satasiakin.

Yksityishenkilöllä takaisinostoarvo ei ole merkittävä, mutta esimerkiksi kunnan ainaisvakuutuksen arvo voi Kyyriäisen mukaan nousta kymmeneen tuhanteen euroon tai ylikin.

Pohjola-vakuutus ostaa vuosittain takaisin joitain kymmeniä ainaisvakuutuksia.

Vakuutusyhtiöt ovat vuosien saatossa fuusioituneet. Jos ainaisvakuutuksen vakuutuskirjasta löytyy sellaisen yhtiön nimi, jota ei ole enää olemassa, yhteyttä voi ottaa omaan vakuutusyhtiöön.

Kiinteistöjen ainaispalovakuutuksia myönnettiin vuoteen 1967 saakka.

Ainaismetsävakuutuksia myönnettiin vuoteen 1962. Vuoteen 1971 asti myytiin ainaismetsäpalovakuutuksia.

Ainaismetsävakuutuksessa korvauspiiri oli Partasen mukaan laaja ja varsin samansuuntainen kuin nykyään metsävakuutuksissa.

Siitä korvattiin puustolle, puutavaralle ja metsämaalle aiheutuneet vahingot paloista ja sammutustoimenpiteistä, salamaniskuista ja myrskyistä. Lumen puustolle sekä hirvien ja hyönteisten taimikoille aiheuttamat vahingot kuuluivat korvauksen piiriin.

Ainaisvakuutus voi Partasen mukaan tehdä tepposet, jos muistetaan, että suvussa kulkeneella omaisuudella on vakuutus, mutta ei ole puhuttu siitä, että kyseessä on arvonsa menettänyt ainaisvakuutus.

”Jos on vaikka satoja hehtaareja metsää ja luottaa ainaisvakuutukseen, niin silloin se tarkoittaa, että omalla vastuulla on yli 90 prosenttia siitä vahingosta”, sanoo Kyyriäinen.

Kuluttajan pitää olla hereillä ja tarkistaa vakuutusturvansa ja omavastuunsa mielellään kerran vuodessa, hän muistuttaa.