Susanna ja Pentti Parkkinen ovat omistaneet metsiä 30 vuotta. Istutuksia ja varhaisperkauksia he tekevät usein yhdessä. Kuva: Maria Miklas
Susanna ja Pentti Parkkiselle metsät ovat elinkeino – ”Metsän pitää kasvaa ja tuottaa koko ajan”
Järvenpääläiset Pentti ja Susanna Parkkinen innostuivat metsänhoidosta 30 vuotta sitten. Metsästä tuli ensin yhteinen harrastus. Into kasvoi nopeasti, ja nyt metsät ovat pariskunnan elinkeino.Tilaajalle
Kuusen tyvilahon valtaamalle aukolle istutettiin 8 000 tainta, puolet koivua ja puolet mäntyä. Koivun taimet ruiskutettiin taimilaatikoissa Trico-hirvikarkotteella. Kuva: Maria MiklasSusanna ja Pentti Parkkisen ei tarvitse yleensä keskustella toukokuun ohjelmastaan. Muutaman sadan hehtaarin metsissä riittää joka keväälle istutettavaa.
Tänä vuonna urakkana oli viiden hehtaarin aukko Mäntsälän Sääksjärvellä.
”Jouduimme tekemään tähän pakon edessä avohakkuun. Kuusikossa oli paljon juurikääpää, ja kuviolle iskivät myös kirjanpainajat. Maannousemasienen vaurioita oli joka viidennessä kuusessa, ja tyvitukit menivät niistä hukkaan”, Pentti kertoo.
Päätehakkuu tehtiin viime vuoden elokuussa. Taimet ovat jo kasvamassa muokatussa maassa, joten puiden kasvukaudesta ei menetetty kuukauttakaan. Tämä kuvaa hyvin Parkkisten metsänhoitoperiaatteita.
”Metsän pitää kasvaa ja tuottaa koko ajan. Kaikki hoitotyöt tehdään ajallaan. Keskitymme itse nuorten metsien hyvään kasvuunlähtöön ja teemme varhaisperkaukset ja taimikonhoidot huolellisesti.”
Pentti ja Susanna Parkkinen
Ikä: molemmat 63
Perhe: 22-, 28- ja 30-vuotiaat lapset
Asuinpaikka: Järvenpää ja Janakkala
Työ: metsätalousyrittäjiä
Metsät: muutama sata hehtaaria Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, puuvarantoa yli 100 000 kuutiometriä
Harrastukset: mökkeily, Pentillä lisäksi metsästys ja kalastus, Susannalla marjastus, sienestys ja käsityöt
FSC-sertifioitua metsää
Koska Mäntsälän kuviolla oli juurikääpää ja maaperä on karkeaa kivennäismaata, Parkkiset vaihtoivat uudistusalan puulajeiksi koivun ja männyn.
Huolellisuudesta kertoo se, että koivuntaimiin on ruiskutettu ennen istutusta Trico-hirvikarkote. Keskikesällä Parkkiset aikovat uusia taimien Trico-käsittelyn.
Päätehakkuun jälkeenkin Mäntsälän aukko näyttää monimuotoiselta. Pystyyn on jätetty reilusti lehtipuita ja mäntyjä sekä kuolleita kuusia. Pökkelöitäkin on tehty, ja maassa on runkoja lahoamassa. Hakkuujälki kertoo metsän FSC-sertifioinnista.
”Liityimme 15 vuotta sitten Stora Enson FSC-ryhmäsertifiointiin. Haluamme edistää metsien monimuotoisuutta, ja FSC:n kautta se onnistuu luonnostaan. Sertifioinnista on myös taloudellista hyötyä erityisesti harvennuksissa, kun puulle saa 1–1,5 euroa paremman kuutiohinnan”, Pentti perustelee.
Susanna kertoo, että FSC-sertifioinnin myötä viisi prosenttia metsäpinta-alasta jää kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. ”Lisäksi meillä on Metso-suojelusopimusten piirissä hehtaari puronvarsimetsää Janakkalassa ja viisi hehtaaria vanhaa metsää Hollolassa.”
”Hakkuissa säästämme myös isoja lehtipuita kuten metsälehmuksia. Joka vuosi heittelemme metsään tammenterhoja, joista onkin jo kasvanut hienoja tammen alkuja.”
Vuodesta 2010 Parkkisten metsät ovat olleet FSC-sertifioinnin piirissä. Hakkuissa jätetään pystyyn normaalia enemmän puita, ja etenkin lehtipuita suositaan. Kuva: Maria MiklasMetsä mukana elämässä
Parkkiset säästävät vapaaehtoisesti erityisen kauniit paikat. Pentti näyttää kuvaa valtavasta kuusesta.
”Tämä Sysmän-palstalla sijaitseva kuusi on yksi Päijät-Hämeen suurimmista. Sen runkotilavuus on tällä hetkellä noin kymmenen kuutiota.”
Paikkakuntia ja palstoja vilahtelee pariskunnan puheissa niin tiheästi, että selvitetäänpä, mistä kova innostus metsiin on saanut alkunsa.
Molempien lapsuudenperheillä oli pienet metsätilat, ja kumpikin on kulkenut metsässä lapsesta saakka.
”Isäni oli metsänhoitaja ja teki uransa teollisuuden palveluksessa. Metsähankintamme eivät kuitenkaan lähteneet liikkeelle perheiden metsätiloista, vaan ostimme ensimmäisen yhteisen 17 hehtaarin palstamme Janakkalasta vuonna 1995”, Susanna kertoo.
Susannan vanhemmilla oli vanha torppa Janakkalan Heinäjoella, ja siksi pariskunnan ensimmäinen tilakauppa osui sinne.
Yli kymmenessä kunnassa
Pentti on kotoisin Liperistä, ja parilla on metsätiloja myös Pohjois-Karjalassa.
Pentti kertoo, että alkuun päästyään he ovat tehneet joka vuosi yksi tai kaksi metsätilakauppaa. Lähes kaikki ostetut palstat ovat olleet kivennäismaita; suo- ja turvemaita he eivät ole hankkineet.
”Meillä on kolme metsäkeskittymää ja tukikohtaa. Asumme Järvenpäässä, ja Mäntsälän metsät on helppo hoitaa kotoa käsin. Susannan vanhempien torppa Janakkalassa jäi meille, ja asumme siellä monta kuukautta vuodessa. Sieltä on helppo hoitaa Kanta- ja Päijät-Hämeen metsät.”
”Kesämökkimme on Kangasniemellä, ja siksi meillä on sielläkin metsäpalstoja. Liperi on kaukaisin kohde. Siellä käytämme jonkin verran ostopalveluita.”
Lisäksi pariskunnalla on metsää Vihdissä, Kärkölässä, Hattulassa, Lammilla, Hämeenlinnassa, Mikkelissä ja Joutsassa.
”Käymme vuosittain kaikilla niillä palstoilla, joissa on ajankohtaisia hoitotöitä meneillään tai suunnitteilla”, Pentti sanoo.
Pelkästään omalla rahalla metsätilaostokset eivät ole onnistuneet. Susanna kertoo, että alkuvuosina piti laskea hyvin tarkasti, mihin ostoksiin rahat riittävät ja kuinka paljon lainaa pankista voi saada.
Pentti ja Susanna ovat ottaneet lapsiaan mukaan metsätöihin pienestä pitäen. Nuorimmainen, Ville, oli keväällä istutusapuna. Kuva: Maria MiklasMyynnit kilpailutetaan
Suurimman osan metsistään Parkkiset omistavat yhdessä, mutta molemmilla on jokunen omakin palsta.
Metsiensä hoitotarpeita Parkkiset seuraavat Metsään.fi-palvelusta ja usean metsäfirman sähköisiltä palvelualustoilta. Vaikka Stora Enso hallinnoi sertifiointia, he myyvät puuta muillekin ostajille.
”Kilpailutamme kaikki kaupat ottamalla itse yhteyttä ostajiin ja vertailemme tarjoukset itse. Yhteistyö on toiminut kaikkien ostajien kanssa”, Pentti kertoo.
Isosta metsäalasta syntyy paljon kirjanpitotyötä. Parkkiset hoitavat kirjanpidon ja veroasiat omin voimin. Susanna kertoo, että veroilmoituksen teossa menee helmikuussa kaksi tai kolme päivää.
Molemmat ovat kiinnostuneita numeroista, ja metsätaloudesta haetaan ensisijaisesti hyvää taloudellista tulosta. Pentti on tehnyt paljon laskuharjoituksia.
”Pitkäjänteisessä metsätalousyrittäjyydessä kannattaa muistaa korkoa korolle -ilmiö. Jos saa joka vuosi kasvatettua pinta-alaa kymmenellä prosentilla ja lisättyä metsätilojen puumäärää kymmenellä prosentilla, puukuutiot tuplaantuvat 6,5 vuodessa.”
”Ihan tähän emme ole päässeet, mutta juuri ylitimme sadan tuhannen puukuution rajan”, hän myhäilee.
Raivausta ja pystykarsintaa
Pentti Parkkinen on käyttänyt jo vuosikaudet lähes kaiken vapaa-aikansa metsänhoitotöihin. Palkkatöissä ollessa metsätyöpäiviä kertyi vuosittain noin 90.
Hoitotöiden lisäksi häntä vetää metsään metsästysharrastus.
”Meillä on neljä raivaussahaa. Susanna käy raivaamassa silloin tällöin ja poikakin joskus. Joskus olen saanut tuttavia avuksi. Teemme taimikoiden varhaishoidot sekä hakkuiden ennakkoraivaukset itse.”
Susanna vähättelee omaa osallistumistaan metsätöihin – turhaan, sillä tänäänkin hän aikoo istuttaa 500 tainta. Pentti on asettanut tavoitteekseen 900 tainta päivässä.
Istutettavan kuvion vieressä on upeaa, oksatonta männikköä. Pentti naureskelee innostukselleen pystykarsintaan.
”Mäntyjen ja koivujen karsinnassa ei pääse tuntipalkoille, mutta koetan silti karsia kaikki männyt viiteen metriin saakka, jotta puusta saa yhden laadukkaan tyvitukin. Karsittujen mäntyjen tukkiprosentti on yllättävän hyvä jo toisessa harvennuksessa. Kevättalvi on hienointa pystykarsinta-aikaa.”
Mäntsälän metsätila on saanut Kotkansiipi-nimensä puron varressa kasvavista kotkansiipisaniaisista. Kuva: Maria MiklasPalkansaajista yrittäjiksi
Kolme vuotta sitten, 60-vuotiaina, Parkkiset jäivät pois palkkatöistä itse säästetylle eläkkeelle.
Insinööriksi kouluttautunut Pentti Parkkinen kiersi aiemmin Suomea ja maailmaa pystyttämässä Valmetin paperikoneita. Agrologiksi opiskellut Susanna Parkkinen teki pitkän työuran Eläketurvakeskuksessa. Nyt molemmat ovat virallisesti metsätalousyrittäjiä.
Pariskunnan yhteistyö on ihailtavan saumatonta ja hyväntuulista. Roolit ovat selvät. Pentti innostuu helposti ja nopeasti, ja Susanna yrittää toppuutella uusia metsätilaostoksia.
Juttutuokiomme päätteeksi pariskunnan poika Ville Parkkinen, 22, nousee tietokoneen äärestä maastoautosta ja alkaa valmistautua istutuspäivään. Ville on ottamassa tuntumaa metsätöihin. Hänellä on oma 17 hehtaarin metsäpalsta Janakkalassa.
Parkkiset ovat aloitelleet sukupolvenvaihdosta myymällä kolmelle lapselleen ensimmäiset metsäpalstat. Vanhemmat pidättivät niihin hallintaoikeuden kymmeneksi vuodeksi, jotta kauppahinta saatiin sopivan alhaiseksi. Sen enempää ei sukupolvenvaihdosta ole vielä suunniteltu. Vanhemmilla riittää intoa ja kuntoa hoitaa metsiään.
Parkkiset arvostavat metsissään kauniita ja arvokkaita luontokohteita. Tapaamisemme lopuksi Pentti haluaa näyttää paikan, josta Mäntsälän metsätila on saanut Kotkansiipi-nimensä.
Valoisassa paikassa avoimen niityn takana solisee puro, jonka reunoilla kasvaa kotkansiipisaniaisia. Syvänvihreinä ne ovat upeimmillaan alkukesästä.
Taustalla käki ilmoittaa, että kesä on tullut.
Parkkisten vinkit
1. Uudista aukot nopeasti, niin vältät heinäongelman.
2. Hoida taimikot huolella. Muista varhaisperkaus 4–5 vuoden päästä istutuksesta.
3. Perusta sekametsiä, ne kestävät paremmin tuhoja.
4. Seuraa puumarkkinoita ja myy puuta hyvässä suhdanteessa. Huonon hinnan aikaan voi myydä vähempiarvoisia leimikoita.
5. Tee itse niin paljon kuin pystyt, se parantaa kannattavuutta.
6. Ota metsänhoitotyöt myös hyödyllisenä kuntoliikuntana.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
