Asko Pitkänen kannustaa perehtymään puukauppasopimukseen huolellisesti. Hän itse käyttää tarjous- ja sopimusvaiheeseen paljon aikaa välttääkseen yllätykset. Kuva: Jarno Mela
Asko Pitkänen on tehnyt puukauppaa 43 vuotta – yhteen ostajan tarjoamaan sopimusehtoon hän ei suostu koskaan
Metsänomistaja Asko Pitkänen kertoo kokemuksen tuomat vinkit puukauppasopimuksen tekemiseen.TilaajalleHämeenkyrö
Asko Pitkänen on jo tehnyt kaupat näistä puista, mutta kylmä talvi on viivyttänyt hakkuita. Kuva: Jarno MelaMeidän piti tutkia hämeenkyröläisen Asko Pitkäsen leimikkoa hakkuiden jäljiltä. Metsä on kuitenkin koskematta, koska hakkuukoneyrittäjä on jäänyt jälkeen aikataulustaan.
”Talven pakkaset ovat koetelleet koneita. Hakkuu on siirtynyt ja siirtynyt. Lähiviikkoina puita pitäisi kaatua”; Pitkänen sanoo.
Pitkänen on myynyt ensimmäisen kerran puuta vuonna 1981. Sen jälkeen hän on saanut satoja puukauppatarjouksia ja solminut kymmenittäin puukauppasopimuksia. Metsänomistaja, ekonomi ja oikeustieteen lisensiaatti Pitkänen haluaa jakaa vuosikymmenten varrella karttuneita kokemuksia puukauppasopimuksista. Hän korostaa, että hän puhuu tässä jutussa metsänomistajana.
Ennen kuin puukaupassa päästään sopimusvaiheeseen, niin sitä edeltävät hakattavan alueen määrittely ja hakkuun kilpailutus. Aloitteleva puukauppias saattaa myös miettiä sitä, kuinka paljon hakattavaa puuta pitää olla, jotta sitä edes kannattaa tarjota myyntiin.
”Se riippuu leimikosta ja puutavaralajista. Ihan pieniä määriä ei kannata tarjota, koska koneiden siirtely maksaa. Esimerkiksi tukkipainotteisessa päätehakkuussa olen pitänyt alarajana 200:aa kuutiota. Sen yli meneviin leimikoihin olen saanut tarjouksia.”
Pitkänen on jo vuosia kilpailuttanut puukauppansa sähköisen markkinapaikan Kuution kautta.
”Sieltä voi valita keneltä kaikilta haluaa tarjouksen. Pyydän sieltä kaikilta mukana olevilta tarjouksen. Samalla pyydän sopimusehdot samoin kuin mitta- ja laatuvaatimukset.”
Pitkäsen kokemuksen mukaan ostajilta saa ripeästi tarjouksen hinta- ja mittatietoineen, mutta esimerkiksi sopimus- ja maksuehtoja harva antaa vielä tässä vaiheessa.
”Tarjoukset saatuaan Kuutiossa pitää hylätä tai hyväksyä tarjouksia. Jompi kumpi pitää tehdä. Jos jää odottamaan, uhkana on karenssi palvelussa.
Pitkäsen mukaan hänelle on jäänyt epäselväksi se, mitä tapahtuu, jos hän ei pääsekään sopimukseen hyväksymänsä ostajan kanssa esimerkiksi maksuehtojen takia. Tarjous on periaatteessa hyväksytty, mutta tarjous on ollut vajaa, jos vaikkapa sopimusehtoja ei ole toimitettu.
”Kuinka sitova hyväksyminen tässä tapauksessa on?”
Pitkänen kehittäisi palvelua niin, että esimerkiksi sopimusehdot tulisivat automaattisesti vakiona osana tarjousta.
”Yleensä teen niin, että tarjouksen hyväksymisen jälkeen pyydän ehdot uudelleen. Silloin olen ne aina myös saanut.”
Kuution toimitusjohtaja Aku Mäkelä vastaa, että palvelun kautta syntyy alustava hyväksyntä, ja varsinainen puukauppa- eli hakkuuoikeussopimus tehdään palvelun ulkopuolella suoraan myyjän ja ostaja kesken. Mäkelä muistuttaa myös siitä, että palvelun kautta saaduista tarjouksista ei ole pakko hyväksyä yhtäkään.
Suomessa ei ole erillistä puukauppalakia, vaikka Suomi elää metsästä. Puukaupassa sovelletaan metsälakia, puutavaran mittauslakia, kauppalakia, verolakeja ja yleisiä sopimusoikeuksia.
”Tämän takia eri ostajien käytännöt ovat kirjavia. Pitää olla hyvin tarkkana ja tutkia, mitä kukin ostaja on kirjannut eri kohtiin.”
Sopimuksessa määritetään muun muassa hakattava alue, hakkuutapa, korjattavat puulajit, hinta, maksuehdot ja korjuun aikataulu.
”Maanmittauslaitoksen sähköiset rajat eivät maastossa aina pidä ihan paikkansa. Niiden kanssa pitää olla tarkkana. En välttämättä luota niihin.”
Hakkuutavan määrittelyyn Pitkänen kehottaa myös kiinnittämään huomiota. Se on syytä kirjata sopimukseen kunnolla.
”Tuo kovan talven takia siirtynyt leimikko hakataan jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Se on minulle ensimmäinen laatuaan. On mielenkiintoista nähdä, miten se tehdään.”
Pitkänen on saanut myös runkohinnoitteluun perustuvista tarjouksia, mutta ei ole päässyt sopimukseen kokorunkokaupoista yhdenkään ostajan kanssa.
Kun puhe kääntyy maksuehtoon, niin Pitkänen kaivaa esiin yhden leimikon tarjouksen, sopimuksen ja mittaustodistuksen. Hän peittää tarjoajan ja ostajan nimen, koska dokumentit ovat luottamuksellisia.
”Yleensä tarjouksessa lukee, että omistusoikeus siirtyy ostajalle kaadettaessa (mitattaessa). Niin tässäkin, mutta lähtökohtaisesti en hyväksy tätä ehtoa.”
Niinpä varsinaiseen sopimukseen on kirjattu, että omistusoikeus siirtyy ostajalle maksettaessa.
”Puu on siihen asti minun, kun maksu on tullut tililleni. Tämä rajoittaa ostajan jälleenmyyntimahdollisuuksia, mutta turvaa myyjän asemaa.”
Pitkänen sanoo kerran poikenneensa periaatteestaan. Tuolloin hakattavaa oli sen verran paljon, että tämä ehto olisi hidastanut kuljetuksia merkittävästi. Tässä tapauksessa ostaja antoi pankkitakauksen vakuudeksi myyjälle.
Hakkuuajaksi tarjotaan usein kahta vuotta, mutta niin pitkään aikaan Pitkänen ei suostu.
”Jos on suopohjaa tai harvennusta, niin sitten pitää joustaa pidempäänkin aikaan, mutta päätehakkuu kovapohjaisella maalla on minusta tehtävä ripeästi. Jos se ei käy, niin sitten vaihdan ostajaa. Yleensä ehto on otettu huomioon.”
Päätehakkuu kovapohjaisella maalla on minusta tehtävä ripeästi.
Pitkänen kehottaa ylipäätään tarkkuuteen sopimuksen tekemisessä lähtien siitä, kenen kanssa sopimusta ollaan tekemässä. Onko tarjouksen antaja sama kuin varsinaisen sopimuksen tekijä?
Tai ovatko sertifiointiedot oikein: yhteen Pitkäsen sopimukseen oli menossa maininta sertifioinnista, vaikka metsällä ei ollut sertifiointia. Se poistettiin lopullisesta versiosta.
Sopimusten vakioehdot pitää lukea ja katsoa, etteivät ne ole ristiriidassa varsinaisen sopimuksen kanssa. Erityisehtoihin voi lisätä omia tarkennuksia.
Pitkänen haluaa kirjata erityisehtoihin esimerkiksi sen, että ”puiden edelleenkuljetus on sallittu vasta, kun kauppahinta on kokonaisuudessaan maksettu”.
”Ja halutessaan voi vaikka laskea pinossa olevat puut ja verrata määrää mittaustodistukseen.”
Hakkuun valvonta ei ole kaikille mahdollista pitkien etäisyyksien tai aikataulujen takia, mutta Pitkänen kehottaa näkemään hieman vaivaa sen takia.
”Seuraan kyllä mitä metsässä tapahtuu hakkuun aikana. Yleensä sopimusten huomautusaika on aika lyhyt. Esimerkiksi korjuuvaurioista on parempi ilmoittaa heti, kun sen havaitsee, eikä esimerkiksi vasta seuraavana kesänä.
Vaikka Pitkänen luetteli pitkän listan huomioitavia yksityiskohtia, niin hänen yleiskuvansa puukaupasta on myönteinen.
”Kenelläkään ei ole varaa epämääräiseen toimintaan. Sana leviää ja asiakkaat loppuvat, jos toiminta ei vastaa lupauksia ja sopimuksia.”
Tämä Asko Pitkäsen leimikko siirtyy jatkuvaan kasvatukseen alkuvuodelle ajoitettujen hakkuiden yhteydessä. Kuva: Jarno MelaArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
