Tuhansien järvien Suomessa on tuhansia osakaskuntia. Kuva: Sanne KatainenUnohdettu omaisuus
Vesien käytöstä vastaavat osakaskunnat näivettyvät ja kuolevat pois, jos uutta verta ei saada toimintaan mukaan.TilaajalleSuomessa vesistöt ovat yksityisomaisuutta. Jokaiselle järven ja merenlahden hehtaarille ja neliömetrille löytyy omistajansa. Vesialueita omistaa arviolta 1,5 miljoonaa henkilöä, eli karkeasti joka kolmas suomalainen.
Mökkitonttiin, metsäkiinteistöön tai maatilaan kuuluu usein osuus yhteiseen vesialueeseen. Tieto löytyy kiinteistörekisteriotteesta. Tämän laskennallisen osuuden verran henkilö omistaa vaikkapa mökkijärveä.
Vesien omistaminen on satoja vuosia vanhaa perua. Isojaon aikaan osuudet yhteisiin vesiin laskettiin sen mukaan, kuinka paljon ruokittavia suita tiloilla oli. Tuolloin puhuttiin niin sanotuista manttaaleista, mikä tulee ruotsin kielen mieslukua tarkoittavasta manhantal-sanasta.
Kun omistajia on samalla vesialueella useampi, muodostuu osakaskunta. Osakaskuntia on Suomessa noin 20 000. Ne kattavat 3,9 miljoonaan hehtaarin pinta-alan. Osakaskunnat päättävät alueidensa käytöstä, kalastuksesta ja metsästyksestä.
Osakaskuntien lisäksi on olemassa yhden omistajan yksityisiä vesialueita sekä valtion omistamia yleisiä vesialueita, joita on lähinnä ulkomerellä ja suurimpien järvien selillä.
Vesialueiden omistus on Suomessa paikoin hyvin pirstaleista, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.
Käytännön tasolla osakaskunnat päättävät esimerkiksi kalastuskiintiöistä tai -kielloista, lupamaksuista, kalaistutuksista, järven kunnostuksesta kuten vesikasvillisuuden niitosta, ruoppauksista sekä veneenlaskuluiskien ja laitureiden ylläpidosta.
Myös muunlaiset asiat koskevat osakaskuntia, kuten vesijohtoputkien tai sähkökaapeleiden vetäminen vesistön pohjaa pitkin.
Rahaliikenne aktiivisissa osakaskunnissa liikkuu vuositasolla muutamissa tuhansissa euroissa. Merkittävimpiä tuloja ovat pyydyslupamaksut ja vesijättömaiden lunastuksesta maksetut korvaukset. Menopuolella kalaistutukset ovat yleisiä.
Oikeus kalastaa ja määrätä kalastuksesta kuuluu vesialueen omistajalle, lukee kalastuslaissa. Kuvassa Vanajavesi Pirkanmaalla. Kuva: Sanne KatainenVaikka kyse on aidosta omaisuudesta, suurinta osaa suomalaisista ei kiinnosta, mitä tälle omaisuudelle tehdään. Iso osa ei ole myöskään tietoisia osuudestaan vesialueeseen.
Tällä hetkellä useita osakaskuntia uhkaa kuoleminen, sillä tekijöitä ei löydy jatkamaan toimintaa.
Linnuntietä vain 10 kilometrin päässä Turun keskustasta Pasi Uutto toimii kahden osakaskunnan puheenjohtajana Kakskerran saarella. Saaren rannat ovat mökkejä täynnä.
Hänen suurimmassa osakaskunnassaan osakkaita on yli 300. Silti toiminta on hiljenemään päin.
”Osallistujamäärät ovat todella pieniä. Tämän vuoden kokouksessa mukana oli ainoastaan yksi hoitokunnan ulkopuolinen jäsen”, Uutto sanoo.
”Me emme myy ulkopuolisille kalastuslupia, koska vesialue on pieni ja täynnä mökkejä. Näin säilyy rannoissa paremmin yksityisyys”, Pasi Uutto sanoo. Kuva: Pasi LeinoHoitokunta on osakaskunnassa toimiva hallitusta vastaava elin, joka hoitaa juoksevia asioita. Siihen kuuluvat yleisesti puheenjohtaja ja sihteeri. Osakkailla on puolestaan äänestysvalta kokouksissa.
20 vuotta osakaskuntien toiminnassa mukana ollut Uutto näkee, että kyseessä on sukupolvikysymys.
”Vanhempi sukupolvi oli huomattavasti aktiivisempi kaikissa yhteisissä asioissa. Perinteinen talkoohengissä tekeminen ei enää oikein kiinnosta. Ihmiset eivät viitsi tulla istumaan kokouksiin, jos ajankäytöstä ei saa mitään korvausta.”
Uutto ihmettelee, miksi kiinnostus vesien omistusta ja hoitamista kohtaan on hyvin mitätöntä verrattuna maahan.
”Mekin kuitenkin päätämme käytännön asioista, jotka koskevat osakkaita. Esimerkiksi kenelle kuuluu venevalkaman käyttöoikeus, kalaistutukset, kalastuksen rajoitukset ja vesijättöjen lunastukset. Isoimmat korvaussummat vesijättöjen lunastuksista ovat olleet 40 000 euron luokkaa.”
Kuvassa Kakskerran saarella sijaitseva Kakskerranjärvi. Uuton osakaskuntiin kuuluu vesialueita sekä järvellä että merellä. Kuva: Pasi LeinoUuton luotsaamassa pienemmässä, noin 280 osakkaan osakaskunnassa, ei ole pidetty enää vuosittaisia kokouksia. Kalastuslupien myynti on siirtynyt tien vieressä seisovaan ilmoitustauluun, josta löytyy tilinumero.
”Toiminta on kuihtunut niin pieneksi, että toimin enää vain yhteyshenkilönä vesialueen käyttöön liittyvissä asioissa, kun muita ei tällä hetkellä ole.”
Viimeisestä kokouksesta on vierähtänyt jo kuusi vuotta, ja silloinkin paikalla oli Uuton lisäksi vain kaksi henkilöä.
Uutto epäilee, että uudemmasta sukupolvesta löytyisi osakaskunnan asioista kiinnostunutta jatkajaa.
”Kalastuksen suhteen alueella voi alkaa villin lännen meininki, jossa kaikki pyytävät, miten huvittaa.”
Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen tunnistaa ilmiön näivettyvistä osakaskunnista todeksi.
”Olen itse kuullut tapauksesta Pohjois-Karjalassa, jossa osakaskunnan hoitokunnan kaikki jäsenet kuolivat saman vuoden aikana”, Karttunen kertoo.
Monessa osakaskunnassa väki on hänen mukaansa keski-iältään yli kahdeksankymmentä vuotta.
”Aktiivisia on vuosi vuodelta vähemmän, kokoukset jää pitämättä ja lopulta toiminta hyytyy täysin.”
Kun omistavaa tahoa ei enää ole, kalastuslupien myynti voi loppua kokonaan.
”Kalastuksen suhteen alueella voi alkaa villin lännen meininki, jossa kaikki pyytävät, miten huvittaa.”
Vesa Karttusen mielestä osakaskuntien toimintaa määräävä yhteisaluelaki pitäisi laittaa kokonaan uusiksi. Maa- ja metsätalousministeriössä ei ole innostuttu ideasta. Kuva: Sanne KatainenKarttunen pitää ongelman juurisyynä väestön vähenemistä ja vanhenemista maaseudulla. Hän myös toteaa kiinnostuksen vesiä kohtaan laskeneen.
”Kaupungistuminen on vieraannuttanut ihmiset asiasta. Koko veden omistuksen käsitys on painunut unholaan. Ihmiset eivät tiedä, mitä vesialueen omistaminen tarkoittaa, mitä oikeuksia ja vastuita se tuo tullessaan.”
Kuolevien osakaskuntien ongelmaan on herätty. Kalatalouden Keskusliitolla on käynnissä parhaillaan vesialueiden omistuksen kehittämishanke (Voke).
Hankkeen tarkoituksena on käydä läpi maan merkittävimmät vesistöt, joissa hajanainen omistajuus haittaa vesien käyttöä.
Kimmokkeen projekti sai useista Etelä-Savossa tehdyistä suurista osakaskuntien yhdistymisistä. Hankkeita ovat siellä vetäneet viimeisen kymmenen vuoden ajan Metsähallitus ja ely-keskus. Toiminta on saanut julkista rahoitusta.
”Haluamme selvittää, mikä olisi hintalappu sille, jos Etelä-Savon kaltaiset hankkeet saataisiin tehtyä koko maahan”, Karttunen sanoo.
Mikkelin Ristiinassa Anttola-Louhiveden osakaskunta on yksi Etelä-Savon yhdistymisprojekteissa syntyneistä suurista osakaskunnista.
Osakaskunnan puheenjohtaja Jaakko Syrjäläinen kertoo yhdistymisen saaneen positiivista palautetta. Isompi alue ja osakaskunnalle luodut nettisivut ovat helpottaneet tiedonkulkua.
Jaakko Syrjäläinen kertoo, että osakaskunnan alueelle syntyi tänä vuonna saimaannorpan kuutti, mikä on rajoittanut kalastusta. Kuva: Jere Lauha”Kun kalastuslupien myynti ja muu tarvittava tieto on saatu nettiin, niin tätä on pidetty hienona juttuna”, Syrjäläinen kehuu.
Osakaskunnat voivat olla joskus riitaisiakin paikkoja, mutta tähän osakaskuntaan kuuluvat ovat olleet tyytyväisiä uuteen järjestelyyn.
”Reilun vuoden toiminnan aikana ei ole soraääniä kuulunut niiltä, jotka mukaan lähtivät. Sopu säilyy, kun on nähty, että isommalla alueella ja isommalla porukalla asioita saadaan hoidettua paremmin. Nurkkakuntaisuus on vähentynyt.”
Ison vesialueen etuna on keskitetty luvanmyynti ja tiedottaminen. Kalaistutukset ovat tulleet kappalehinnaltaan aiempaa edullisemmiksi, kun tilaukset ovat suurempia.
Syrjäläinen kertoo, että moni yhdistymisestä sivuun jäänyt osakaskunta haluaisi nyt liittyä osaksi isoa kokonaisuutta.
”Isoimmat korvaussummat vesijättöjen lunastuksista ovat olleet 40 000:n euron luokkaa.” Pasi Uutto
Tällä hetkellä uusien alueiden liittyminen on kuitenkin rahoituskysymys. Kiinteistöjen yhdistäminen maksaa, eikä siihen ole välttämättä pienillä osakaskunnilla varaa, kun kiinteistötoimituksen kustannukset jaetaan osakaskuntien kesken.
Jos pienempi alue haluaa liittyä isompaan osakaskuntaan, toimituksen hinta lasketaan koko uuden syntyvän alueen mukaan.
Louhivedellä riittää vettä kuljettavaksi. Alueella voi joskus uistelijoilla napata järvilohi. Kuva: Jere LauhaAsiaan haetaan tällä hetkellä korjausta maa- ja metsätalousministeriötä myöten. Myös toimituksen tekevä ja siitä veloittava Maanmittauslaitos on todennut nykyisen järjestelyn huonoksi.
Kalatalouden Keskusliiton järjestöasiantuntija Mikko Malin uskoo, että Suomessa on jo satoja järjestäytyneitä osakaskuntia, jotka ovat kuolleet pystyyn.
Hänen mukaansa on myös paljon osakaskuntia, jotka toimivat parin tai vain yhden henkilön voimin. Yksi henkilö kokoustaa, tekee päätökset ja laatii kokouksen pöytäkirjan.
”Jos kokous on kutsuttu koolle laillisesti, ja kokouskutsussa on kerrottu päätettävistä asioista lain vaatimalla tavalla, päätökset ovat lainvoimaisia”, Malin toteaa.
Yksi henkilö voi tällaisissa tapauksissa päättää yhteisen vesialueen myynnistä tai liittymisestä toiseen osakaskuntaan.
Malinin mukaan monilla osakaskunnilla olisi itsellään myös peiliin katsomisen paikka, kun uutta verta ei saada.
Yksittäisen osakaskunnan alue voi olla jopa keskellä järveä ilman kosketusta rantaa. Kuva: Jere Lauha”Uudet henkilöt eivät ole olleet aina tervetulleita. Kun joku nuorempi yrittää tulla toimintaan mukaan, vanhat jäärät pitävät tiukasti kiinni omasta asemastaan ja ajatuksistaan. Nuori voi katsella tätä pari vuotta ja lähteä pois.”
Yksi ongelma on myös se, että osakaskunnat eivät voi pitää kokousta etäyhteyden välityksellä, mikä sopisi monelle osakkaalle. Yhteisaluelaki vaatii kokoukseen osallistumista paikan päällä.
”Korona-aikana etäkokoukset mahdollistuivat poikkeuksellisesti, ja tämä toi uutta myös kaupungissa asuvaa väkeä kokouksiin”, Malin muistelee.
Kun osakaskunnasta toimihenkilöt poistuvat, osakaskunta on edelleen olemassa, mutta siitä tulee vain hallinnollinen haamu.
”Rahat seisovat tileillä ja mitään ei tapahdu, kunnes taas toiminta aloitetaan uudestaan. Tämä vaatii sen, että joku osakkaista kutsuu kokouksen koolle, jossa valitaan uudet toimihenkilöt.”
Osakaskunta
Yhteisen vesialueen omistava yksikkö.
Osakaskunta on aina olemassa, kun vesialueella on useampi kuin yksi omistaja.
Osakkaaksi osakaskuntaan tullaan, kun omistaa kiinteistön, jolla on osuus yhteiseen vesialueeseen.
Voi olla joko järjestäytynyt tai järjestäytymätön. Järjestäytyneellä osakaskunnalla on aluehallintoviraston hyväksymät säännöt, joita sen tulee noudattaa.
Osakaskunnassa päätösvalta on kokouksissa äänestävillä osakkailla.
Kokouksissa kullakin osakkaalla on osuuttaan vastaava äänioikeus. Yleisesti käytetään kuitenkin osakas per ääni -periaatetta.
Ei ole yhdistys, kuten usein luullaan. Osakaskuntien toiminnasta säädetään yhteisaluelaissa.
Vesiomaisuuden hallinta uhkaa jäädä monissa paikoissa hunningolle, jos muutosta ei tapahdu, Karttunen ja Malin uskovat.
Heidän mukaansa on vain kaksi vaihtoehtoa: ihmisten on innostuttava osakaskuntatoiminnasta uudelleen tai alueita on yhdistettävä.
”Meidän vesiomaisuutemme on maailmanlaajuisesti katsottuna mittaamattoman arvokas, ja siitä tulisi pitää huolta. Vesien omistajien tulisi myös herätä tähän”, Karttunen sanoo.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
