”Jos suoraan pitää sanoa, että onko meillä varaa, niin ei ole” – ennallistamisen ja luonnonsuojelun rahoitus herättivät epävarmuutta Metsäpäivien paneelissa
Panelistit eivät olleet varmoja, löytyykö ennallistamiseen ja luonnonsuojeluun riittävästi rahaa. Antti Otsamo piti mahdollisena, että se onnistuu jos nyt niin päätetään.
Anna Rakemaa, Katja Matveinen, Harri Hölttä ja Antti Otsamo osallistuivat Metsäpäivien paneelikeskusteluun torstaina. Kuva: Anniina JokinenEU:n ennallistamisasetus ja biodiversiteettistrategia olivat suuressa huomiossa Metsäpäivillä. Iltapäivän paneelikeskustelussa suojelu- ja ennallistamistavoitteet herättivät paikoin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
”Haalitaanko pinta-alaa, jolla ei ole lajistolle merkitystä, vai saataisiko hehtaaria kohden enemmän lajeja pelastettua, jos suojeltaisiin arvokkaita kohteita etelässä? Riittävätkö Metso, Helmi ja muut suojeluohjelmat tavoittamaan kaikki relevantit metsänomistajat?” pohti Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo.
Sama asia mietitytti myös Suomen metsäkeskuksen metsäjohtajaa Anna Rakemaata.
”Vapaaehtoinen suojelu on ollut se, mihin metsänomistajat ovat vastanneet aika hyvin. Vain pieni osa on niin aktiivisia, että ymmärtää arvokkaista suojelualueista ja tarjoaa suojeluun oma-aloitteisesti", Rakemaa sanoi. Hänen mukaansa metsänomistajat tarvitsevat enemmän neuvontaa ja tukea, jotta etelän arvokkaat elinympäristöt päätyvät suojelun piiriin.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä on hieman eri mieltä. Hän uskoo, että innokkaita suojelijoita kyllä löytyisi, mutta esimerkiksi ely-keskusten resurssit eivät riitä kaikkien suojelutoiveiden toteuttamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Katja Matveinen muistutti paneelikeskustelussa, että EU:n ohjeistus arvokkaiden metsätyyppien tunnistamiseen ei ole vielä valmiina. Sen on tarkoitus valmistua loppuvuodesta ja arvokkaiden kohteiden kriteerit määritetään kansallisella tasolla.
”Biodiversiteettistrategia on EU:n laajuinen. Suomen suojelualueet linjataan kansallisessa biodiversiteettistrategiassa.” Matveinen sanoi, että Suomen suojeluprosentti ei koostu pelkästään tiukasta suojelusta, kuten kansallispuistoista, mutta kaikesta suojellusta pinta-alasta ei ole tietoa.
Panelistit olivat epävarmoja, onko Suomella varaa ennallistamis- ja luonnonsuojelutavoitteisiin.
”Monet asiat ovat sellaisia, että voimme miettiä resurssejä. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että syydetään miljoonia uusien suojelualueiden perustamiseen”, metsäkeskuksen Rakemaa sanoi.
Myöskään Harri Hölttä ei ollut aivan varma tavoitteiden toteuttamisesta.
”Suojelu kannattaa tehdä nyt, koska myöhemmin se on kalliimpaa, mutta onko se nykytilanteessa mahdollista?” Hölttä pohti.
Ainoastaan Metsähallituksen Otsamo uskalsi esittää suoran vastauksen.
”Eiköhän se ole mahdollista, kun näin sovitaan. Jos suoraan pitää sanoa, että onko meillä varaa, niin ei ole. Mutta kuka laskee lajeille hintaa? Mitä liito-orava maksaa? Ei kukaan osaa kertoa”, Otsamo totesi.
Lopuksi panelistit arvioivat, onko kannattavampaa yrittää saada samaan metsään sekä suojelua, virkistyskäyttöä että taloudellista tuottoa vai jakaa käyttötarkoituksia eri alueille.
Katja Matveinen esitti, että toisessa ääripäässä on sellainen metsän käyttö, jossa kaikki käyttömuodot eritellään kokonaan omille alueilleen. Toisessa ääripäässä taas kaikki sovitetaan samalle alueelle. Väliin mahtuu paljon vaihtoehtoja.
”Kysymys on, mitä kaikkea voidaan tuottaa samanaikaisesti samalla alueella. Virkistäytymistä voi tehdä monen tyyppisillä alueilla, mutta kaikkea ei saa samalle alueelle.”
Anne Rakemaa uskoo, että käyttömuotojen eriyttäminen olisi kustannustehokkaampaa, sillä kaikilta alueilta ei löydy suojelulle tärkeitä kohteita. Harri Hölttä oli samaa mieltä.
”Perinteisesti on yritetty tunkea kaikki käyttömuodot samalle hehtaarille. Pitäisi avata silmät sille, että se ei aina ole mahdollista.”
Antti Otsamo kuitenkin uskoo, että virkistys, suojelu ja talous mahtuvat samaan metsään.
”Kyllä Suomessa riittää nytkin metsää kaikkeen mahdolliseen käyttöön. Minusta nämä eivät ole ristiriitaisia asioita”, Otsamo sanoi.
Ennallistamisasetuksen tarkoitus on ennallistaa 30 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä. Se on osa EU:n bidiversiteettistrategiaa, joka pyrkii pysäyttämään luontokadon ja kääntämään luonnon monimuotoisuuden kehityksen myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
