Ministeri Essayah avaa keskustelun, mutta ei lupaa muutoksia − pitääkö suojeltavat lajit salata metsänomistajilta

Viranomaiset salaavat julkisuuslain nojalla metsänomistajilta tiedot uhanalaisista eliölajeista. Tulkinnan takana on pelko, että metsänomistajat hävittäisivät kyseiset kohteet.

Metsänomistaja saa tiedon oman metsänsä suojeltavista lajeista vasta tehtyään metsänkäyttöilmoituksen. Siinä vaiheessa leimikko on saatettu jo myydä ja koneet odottavat korjuun käynnistymistä.

”Julkisuuslain tulkinta on perinteisesti ollut sensitiivisten lajien sijaintitiedon osalta tiukka, mikä joskus johtaa kuvatun kaltaisiin tilanteisiin”, myöntää maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.).

Essayahin mukaan tiedon salaamisella on haluttu poissulkea mahdollisuus sille, että julkisuus voisi johtaa esiintymän tahalliseen hävittämiseen.

”Toisessa vaakakupissa painaa se, että parantamalla tiedon avoimuutta sensitiivisten lajien, kuten raakun suojelu pystyttäisiin ottamaan nykyistä paremmin huomioon leimikon suunnittelussa.”

Lajitietojen parempi saatavuus vähentäisi tiedonkulun katkeamisesta johtuvia vahinkoja. Kuva Suomussalmen Hukkajoelta. Kuva: Timo Heikkala

Essayahin mukaan lajitiedon saatavuuden parantamiseksi tarvittavista toimista on hyvä keskustella avoimesti ja selvittää vaihtoehdot. Näin saataisiin vähennettyä myös tiedonkulun katkeamisesta johtuvien vahinkojen riskiä.

”Yleisesti ottaen luotan siihen, että ylivoimainen enemmistö metsänomistajista ja puunostajista haluaa noudattaa luonnonsuojelulakia ja voimassa olevia metsänhoidon suosituksia myös suojavyöhykkeiden ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelun osalta”, toteaa Essayah.

Edellisen hallituksen aikana heräsi tarve julkisuuslain uudistamiseen. Oikeusministeriö asetti asiaa pohtimaan työryhmän, joka ehdotti uuden julkisuuslain laatimista.

Essayahin mukaan muutoksista julkisuuslakiin ei ole keskusteltu.

”Se ei ole hallitusohjelmassa”, Essayah kuittaa.