Tikankontti on yksi uhanalaisista putkilokasveista. Kuva: Marita Waenerberg
Metsänomistajien luottamus koetuksella – viranomaiset panttaavat tietoa uhanalaisista lajeista
Suuri joukko uhanalaisten kasvien ja eläinten esiintymistä kuuluu metsänomistajalta salassa pidettävien lajien listalle.Tilaajalle
Suurten petolintujen pesät kuuluvat metsänomistajilta salassa pidettävään aineistoon. Kuva: MT ArkistoViranomaiset jättävät metsänomistajat pimentoon omien metsiensä uhanalaisista lajeista. Metsänomistaja saa niistä tiedon vasta tehdessään hakkuiden toteuttamiseen vaadittavan metsänkäyttöilmoituksen.
”Nykykäytäntö kertoo, että ympäristöviranomaiset eivät luota metsänomistajiin. He pelkäävät, että metsänomistajat tuhoaisivat luontokohteet, jos saisivat niistä tiedon”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.
Tietojen panttauksen takana on julkisuuslaki. Se mukaan viranomaisen on pidettävä salassa asiakirja, joka sisältää tiedot suojellusta eliölajista ja jonka antaminen vaarantaa kyseisen lajin suojelun.
”Tässä voidaan pohtia, kumpi on vaarallisempaa. Se että metsäomistaja tietää omassa metsässään olevasta uhanalaisen lajin esiintymästä vai se, että hän suunnittelee metsänsä käsittelyä ilman tuota tietoa”, toteaa metsälainsäädännön johtava asiantuntija Janne Uitamo Metsäkeskuksesta.
Kyseisten uhanalaisten lajien lista on pitkä. Siinä on putkilokasveja, sammalia, hyönteisiä, lintuja ja muita eläimiä.
Listalta löytyvät esimerkiksi raakut ja suurten petolintujen, kuten kotkien pesät. Putkilokasveista sieltä löytyy esimerkiksi tikankontti.
Sen sijaan aiemmin paljon julkisuutta saanut liito-orava on nostettu sellaiseksi lajiksi, josta metsänomistaja saa tiedon esimerkiksi metsään.fi-palvelun kautta.
Uhanalaisten eliöiden esiintymätietojen hallinta on Helsingin yliopiston lajitietokeskuksen takana.
Nykykäytännöstä aiheutuu metsänomistajille ongelmia. Heille tieto uhanalaisten lajien esiintymisestä annetaan vasta, kun kohteesta on tehty metsänkäyttöilmoitus.
”Se tarkoittaa sitä, että kohteesta on jo tehty kaupat ja hakkuukone saattaa olla jo leimikon reunalla lähtökuopissa odottamassa aloituskäskyä”, toteaa Uitamo.
Uitamon mukaan julkisuuslain uudistaminen on parhaillaan käynnissä. Sen on tarkoitus valmistua tämän hallituskauden aikana.
Keskusteluja on käyty siitä, miten ja mitä salassa pidettäviä tietoja metsänomistajalle ja hänen käyttämilleen toimijoille voi antaa.
Mutkia matkaan tuo yleisen turvallisuustilanteen muuttuminen. Tietojen mahdollisimman suuren julkisuuden ja toisaalta kansallisen turvallisuuden tarpeet eivät kulje käsi kädessä.
”Metsätietojen osalta nykyinen laki perustuu vanhakantaiseen ajatteluun. Luullaan, että metsänomistajat lähtökohtaisesti tuhoavat arvokkaat luontokohteet”, sanoo Tiirola.
Tiirolan mukaan metsänomistajilta edellytetään vastuullisuutta, mutta heihin ei silti luoteta.
Metsänomistaja saa tietää suojelua vaativista uhanalaisista lajeista vasta metsänkäyttöilmoituksen jälkeen. Kuva: Carolina Husu”Nyt tilanne on sellainen, että leimikosta saattaa paljastua hakkuuilmoituksen jälkeen joku suojelukohde, joka vie suuren osan kantorahatuloista. Se sekä harmittaa että näyttää metsänomistajalle konkreettisesti, mitä suojelu hänelle maksaa.”
”Tästäkin syystä metsänomistajan pitäisi tietää asiasta etukäteen. Toisaalta ymmärrän, jos tieto aroista suojelukohteista halutaan pitää salassa suurelta yleisöltä.”
Tiirola muistuttaa, että tieto suojelukohteista on metsänomistajille tarpeen myös sukupolvenvaihdoksia tehtäessä. Niillä voi olla oleellinen merkitys tilan arvoon.
”Yksi suojelua edistävä ratkaisu olisi luonnonarvokauppa. Se kannustaisi metsänomistajia vaalimaan luontokohteita”, sanoo Tiirola.
Oma lukunsa ovat FSC-sertifioidun puun käyttöön liittyvät niin sanotut korkean suojeluarvon (HCV) alueet, jotka löytyvät metsäyhtiöiden kartoilta. Myös niillä voi olla sekä puu- että tilakauppoihin vaikutusta.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
