Käännösvirhe ei vaikuttanut suurpetoratkaisuihin, sanoo Korkeimman hallinto-oikeuden Kari Kuusiniemi

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi vuonna 2023 kaksi kielteistä ennakkopäätöstä, jotka koskivat karhujen kannanhoidollisia poikkeuslupia. Päätökset tarkoittivat käytännössä sitä, että karhun ja samalla muidenkin suurpetojen kannanhoidollinen metsästys päättyi.

Metsästysasioihin perehtynyt oikeusoppinut esitti aiemmin, että syy suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen loppumiseen johtuu KHO:ssa päätökseen vaikuttaneesta suomenkielisestä ohjeasiakirjasta, jonka käännös poikkeaa englanninkielisestä versiosta.

Lisäksi Lapin yliopiston lehtori Jarmo Kiuru totesi, että Suomessa Bernin sopimus on unohdettu luontodirektiivin varjolla.

KHO:n presidentti Kari Kuusiniemi toteaa, että artikkelissa väitetty käännösvirhe ei ole tunnistettavissa ja että mahdollisella virheellä ei ole ollut vaikutusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin. Hän muistuttaa samalla, että Bernin sopimusta ei sovelleta Suomessa karhuun.

Karhun metsästys päättyi KHO:n tekemään ratkaisuun, jonka mukaan kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat olivat laittomia. Kuva: Lari Lievonen

”KHO tulkitsee kotimaista, luontodirektiivipohjaista lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti, jolloin ratkaisevassa asemassa on direktiivin säännös sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut”, Kuusiniemi täsmentää.

KHO:n päätökset perustuvat kansallisten säännösten tulkintaan luontodirektiivin ja sen soveltamista koskevan EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Komission ohjeasiakirjaa voidaan käyttää apuna direktiivin säännöksiä tulkittaessa, mutta se ei ole direktiivin tapaan oikeudellisesti sitova.

Hän sanoo, että korkein hallinto-oikeus tekee tarvittaessa vertailuja eri kieliversioiden välillä, jos väitetään tai ilmenee, että direktiivin suomenkielinen versio ei vastaisi jotakin muuta kieliversiota.

Kuusiniemi muistuttaa, että korkeimman hallinto-oikeuden tehtävänä on tänne tehtävien valitusten johdosta arvioida riistakeskuksen ja hallinto-oikeuksien päätösten lain- ja direktiivienmukaisuutta. Tehtävänä ei ole päättää metsästyksen sallimisesta tai kieltämisestä.

”Artikkelissa viitatuissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä katsottiin, että noissa tapauksissa karhun kannanhoidolliseen pyyntiin myönnetyt luvat olivat lainvastaisia”, Kuusiniemi tähdentää.

”On syytä lisäksi painottaa, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä kannanhoidolliseen metsästykseen liittyen on kysymys siitä, onko viranomaisen ja hallinto-oikeuden päätös lainmukainen valituksessa vaaditun perusteella. Tapauksissa korkein hallinto-oikeus on arvioinut erityisesti sitä, ovatko päätökset perustuneet metsästyslain ja direktiivin kannalta hyväksyttävään päämäärään.”

Hän korostaa, että kannanhoidollinen metsästys on sinänsä unionin tuomioistuimen hyväksymä peruste poiketa luontodirektiivin mukaisesta tiukasta suojelusta, mutta EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan edellytykset ovat sangen tiukat ja lupapäätöksessä on osoitettava, että kaikki direktiivissä asetetut edellytykset täyttyvät.

”On muistettava, että päämäärät, joihin poikkeuksella väitetään pyrittävän, on tuotava siitä tehtävässä päätöksessä esiin selvästi ja täsmällisesti ja tuettava perusteluin.”

Kuusiniemi kertoo esimerkkinä päätöksestä KHO 2023:99, jossa on todettu, ettei direktiivin kannalta hyväksyttävä syy kannanhoidolliseen metsästykseen voi olla karhunmetsästyskulttuurin ylläpitäminen.

”Kysymys on siis siitä, että kannanhoidolliseen metsästykseen tulee olla hyväksyttävä syy, mikä ei voi olla itsessään se, että kannanhoidollista metsästystä halutaan harjoittaa.”

Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat aina lopullisia eikä niihin voi hakea muutosta.