
Yleismedian on hankala pysyä kärryillä metsäkeskustelusta, koska asiat ovat niin teknisiä, ja asiantuntijoiden käsitykset niistä vaihtelevat. Hyvä esimerkki on hiilinielukeskustelu, sanoo Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Jussi Pullinen.
Pullinen kommentoi asiaa Suomen Metsäyhdistyksen tilaisuudessa, jonka aiheena oli Onko media vastuussa metsän hyvinvoinnista. Aihe kumpuaa metsäkeskustelun ajautumisesta vastakkain asetteluun ympäristönsuojelun ja metsätalouden välillä.
”Metsää rakastavat suomalaiset kysyvät eniten sitä, onko metsän käyttö kestävää”, Pullinen perusteli ympäristönäkökulman esiintuloa.
Iltalehden politiikan toimituksen esihenkilö Juha Ristamäki kertoi, että media kirjoittaa niistä aiheista, jotka kiinnostavat lukijoita.
”Ilmastokeskustelu ei ole koronan ja sodan jälkeen kiinnostanut juuri ketään. Jos meillä lukee otsikossa hiilinielu, niin ihan turha sillä on lukijoita kalastella.”
Ihmisiä kiinnostavat Ristamäen mukaan asiat, jotka ”ottavat päähän” – että kesämökin takametsä on avohakattu tai joku ajaa raakkujen yli.
”Pääkirjoitustasolla kyllä olemme puolustaneet suomalaista metsäteollisuutta ja vastustaneet hulluimpia EU:sta tulevia regulaatioita”, Ristamäki lisää.
Metsäteollisuus ry:n johtaja Sami Oksa puuttui mökkimetsäkeskusteluun.
”Juttu tehdään usein siitä, että naapuri pahoittaa mielensä, vaikka metsänomistaja on se, joka toimii metsänsä kanssa täysin lain puitteissa. Mutta ymmärrän, että metsätalous aiheuttaa tunnereaktioita.”
”Ihmisiä kiinnostavat asiat, jotka ”ottavat päähän” – että kesämökin takametsä on avohakattu tai joku ajaa raakkujen yli.”
EU:ssa säädetään yhä enemmän metsiin liittyvistä asioista. Entistä vasemmistoliiton europarlamentaarikkoa, nykyistä Suomen Luontoliiton toiminnanjohtajaa Silvia Modigia häiritsee se, ettei suomalainen media juuri seuraa EU-politiikan vaikutuksia metsiin.
Modig myös varoitti sokeasti luottamasta päättäjien ylivertaisuuteen metsäkeskustelussa.
”Ennallistamisasetuksesta eduskunnassa käyty keskustelu oli esimerkki kärjistyneimmästä ja vääristyneimmästä keskustelusta minkään poliittisen aiheen ympärillä, jota olen ollut seuraamassa. Suurin osa puhujista ei ollut lukenut esitystä ja argumentoi täysin päinvastaisilla väitteillä kuin esityksessä oli. Sitten media toisti niitä, eikä kyennyt tarjoamaan riittävästi faktoja.”
Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jussi Orell muistutti, että toimittajan tehtävä on kertoa faktoja. ”Perinteistä mediaa seuraavat lukijat ovat kyllä riittävän fiksuja muodostamaan niiden pohjalta mielipiteitä.”
Orell tähdensi, että metsien talouskäytöstä uutisoitaessa muistettaisiin myös julkisen talouden tilanne. ”Jostain kakku pitää leipoakin, että sen voi jakaa”, hän huomautti.
Metsäyhdistyksen tapaamisessa esiteltiin myös tutkimustuloksia metsäalan maineesta mediassa. Esimerkiksi Metsäalan Asiantuntijat ry:n jäsenten parissa tehdyn kyselyn vastaajista valtaosa koki, että median metsäuutisointi ja keskustelu ovat vaikuttaneet negatiivisesti metsäalan maineeseen. Tämä puolestaan haittasi jopa työntekijöiden työhyvinvointia.
Metsäkeskustelun polarisaatiota tutkimusryhmänsä kanssa selvittänyt yliopistonlehtori Markus Ojala muistutti, että metsäkeskusteluun on aiempinakin vuosikymmeninä kuulunut voimakas retoriikka.
Hän totesi, että tietty määrä kiistoja on osoitus demokratian toimivuudesta. Toisaalta hän pohti, onko keskustelu metsäkeskustelun polarisoitumisesta itseään ruokkiva harha.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
