

Monien EU-ohjauskeinojen vaikutuksista puuntuotantoon ei ole tutkittua tietoa ja eri politiikkatoimien kokonaisvaikutuksia ei ole juurikaan arvioitu, käy ilmi Metsäbiotalouden tiedepaneelin selvityksestä.
”Vaikka EU:lla ei ole varsinaista metsäpolitiikkaa, on metsien käyttöön liittyviä politiikkatoimia arvioitu olevan yli 80. Selvityksessä totesimme, että politiikkatoimien vaikutuksia tai yhteisvaikutuksia metsäbiotalouteen ei ole systemaattisesti arvioitu”, sanoo Metsäbiotalouden tiedepaneelin puheenjohtaja, Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli selvitti EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkojen vaikutuksia metsäbiotalouteen Suomessa, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.
Vuoden 2019 jälkeen velvoittava sääntely on lisääntynyt muun muassa aiempaa vahvempien ilmasto- ja luontotavoitteiden myötä.
”Haaste EU:n metsiin kohdistuvassa sääntelyssä on pirstaloituminen eri osastoille, pääasiassa ympäristö-, ilmasto- ja maatalousosastoille”, sanoo hankkeen päätutkija, väitöskirjatutkija Hanna Siiskonen Itä-Suomen yliopistosta.
Ennallistamisasetuksella voi olla hyvinkin suuri vaikutus metsien käyttöön.
Merkittäviä metsiä koskettavia asetuksia ovat muun muassa ennallistamisasetus, metsäkatoasetus ja lulucf-asetus eli maankäyttösektorin hiilinielutavoitteet.
Ennallistamisasetuksen vaikutukset ovat vielä epävarmoja, Siiskonen kertoo. Alustavien arvioiden mukaan ennallistamisvelvoite kohdistuu Suomessa 2–6 miljoonalle hehtaarille ja kustannukset tulevat olemaan 13–19 miljoonaa euroa vuoteen 2050 mennessä.
Siiskonen nostaa ennallistamisasetuksen merkittävimmäksi metsiä koskevaksi sääntelyksi.
”Sillä voi olla hyvinkin suurta vaikutusta metsien käyttöön.”
Metsäbiotalouden tiedepaneelin arvion mukaan ennallistamisesta koituvat käyttörajoitukset voivat vähentää puuntuotannon bruttotuloja 173 miljoonaa euroa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.
Hakkuiden vähentäminen voi myös muuttaa metsien ikäluokkajakaumaa, jos puuntuotantoon käytettävissä oleva pinta-ala pienenee ja hakkuita joudutaan tekemään metsätalousalueilla useammin.
Metsäkatoasetuksen osalta vaikutukset metsätalouteen ovat vähäisiä.
”Mutta kustannuksia syntyy yrityksille seuranta- ja raportointivelvoitteista”, Siiskonen sanoo. Lisäksi puun tuonti EU:n ulkopuolisista maista voi vähentyä.
Näillä näkymin Suomi ei tule saavuttamaan lulucf-asetuksen mukaisia hiilinielutavoitteita. Siihen on esitetty joitakin keinoja.
”Vuotuiset hakkuut pitäisi vähentää 62 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä”, Siiskonen sanoo. Viime vuonna hakkuut olivat noin 74 miljoonaa kuutiometriä.
Arvion mukaan 64–79 prosenttia vähennetyistä hakkuista kompensoitaisiin kasvavina hakkuin muualla maailmassa. Kaikkia EU:ssa vähennettyjä hakkuita ei kompensoida muualla, vaan hakkuut vähenevät maailmanlaajuisesti.
”Se, miten voimakkaasti EU-tason sääntely tulevaisuudessa lopulta vaikuttaa suomalaiseen metsäbiotalouteen, riippuu myös siitä, miten sitä sovelletaan Suomessa. Tällä hetkellä lopulliset vaikutukset, esimerkiksi ennallistamisasetuksen osalta ovat monilta osin avoimia, sillä kansallinen toteutus on vielä käynnissä”, Siiskonen summaa.
1. Ohjauskeinoista päätettäessä yksittäisten, metsäbiotalouteen kohdistuvien ohjauskeinojen vaikutuksia olisi arvioitava systemaattisesti.
2. Metsiin ja metsäbiotalouteen vaikuttavien EU:n ohjauskeinojen yhteisvaikutuksia olisi arvioitava systemaattisesti ja kattavasti ohjauskeinoja valmisteltaessa.
3. Metsiin ja niiden käyttöön liittyvien politiikkatoimien lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset voivat poiketa toisistaan.
4. EU:n metsiin liittyvien politiikkojen ja niiden ohjauskeinojen tulisi olla ennakoitavia ja koherentteja, jotta kansalaiset ja muun muassa maanomistajat, yritykset ja sijoittajat voivat hahmottaa politiikan kehitystä ja laajoja vaikutuksia.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
