Pöllöjen öiset äänet ovat varma kevään merkki

Maaliskuu on paras ajankohta öiselle pöllöretkelle. Parhaimpia aikoja ovat tyynet ja lauhat illat auringonlaskusta aina keskiyön tienoille. Keskiyöksi pöllöt hiljenevät saalistamaan, ja huutelu alkaa uudelleen aamuyöllä.

Kevättalven öinä voi kuulla esimerkiksi Suomen yleisimmän pöllön eli helmipöllökoiraan keväisen soidinhuudon. Sen ääni on useaan kertaan toistuva "hu-hu-hu-hu-hu". Ääni voi toistua jopa satoja kertoja yhteen menoon.

Tutuimpien pöllöjen äänet eivät ole samanlaisia, joten ne on helppo erottaa toisistaan. Huuhkaja nimensä mukaisesti huhuilee matalalla äänellä. Sarvipöllön ääni muistuttaa huuhkajaa, mutta huhuilu toistuu tiheämmin. Lehtopöllön huhuilu on komeasti kaikuva ”huuu hu- hu-u-u”, usein huhuilun loppua kohden ääni väräjää. Hiiripöllö taas pulputtaa niin, että ääni välillä nousee ja laskee. Varpuspöllö taas viheltää 1–2 sekunnin välein.

Pöllöjen kiihkein huhuilukausi alkaa tavallisimmin helmikuun lopusta ja jatkuu maaliskuun loppuun. Äänellä pöllökoiras kertoo, että on katsonut pesäpaikan valmiiksi ja kutsuu ääntelyllään naarasta paikalle tarkastamaan paikkaa. Usein huutelu loppuu, kun pesintä pääsee alkamaan. Myyrien määrä vaikuttaa oleellisesti pöllöjen esiintymiseen ja pesintään.

Parhaita paikkoja pöllöjen havainnointiin ovat monimuotoiset kesantopellot, joissa on metsäsaarekkeita. Hyvällä ilmalla huhuilu voi kuulua parin kilometrin päähän.