Tiedekeskuksen upea luontokuvaus sortuu näyttämään metsähakkuista vain yhden, tuhoisan kuvakulman

Tiedekeskus Heureka Vantaalla on tuttu kesäkohde tieteestä kiinnostuneille ja lapsiperheille. Metsäistä sisältöä tarjoilee nyt esimerkiksi planetaarion ohjelmistoon kesäkuun alussa tullut Metsän sydän elokuva.

Se kertoo esittelytekstin mukaisesti elämän kiertokulusta ja monimuotoisuudesta.

Elokuva esittelee luonnontilaisia tai niiden kaltaisia metsiä, joissa ihmisen kädenjälki ei näy. Se onkin ilahduttava kurkistus metsiin, jonka kaltaisia Suomessa harvemmin näkee.

Upeat metsäiset maisemat, lähikuvat luonnosta ja esimerkiksi nopeutettu kuva sienen kasvusta tulevat vaikuttavasti esille planetaarion isolle, kuperalle katolle heijastettuna.

Pitkin hampain kotipihan trampoliinilta mukaan raahaamani kahdeksanvuotiaskin nauliintuu katsomaan, miten pienestä siemenestä kasvaa suuri puu, miten maan alla piilossa risteilevä juuristo välittää tietoa puulta toiselta ja miten vanha lahoava puu palaa kiertokulkuun.

Heureka on esitellyt osastoillaan metsäasioita monipuolisesti. Taannoinen Super puu näyttely esitteli puun ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia. Kuva: Vesa Laitinen

Itsekin huomaan hämmästeleväni, miten valtavan vanhoiksi puut kasvavat, kun ihminen ei niihin koske. Elokuvassa esitelty Ruotsista löydetty maailman vanhin puu on lähes 10 000 vuotta vanha eli se on alkanut kasvaa vain hieman jääkauden jälkeen.

Elokuvan päätähti on Lohjalla kasvava Paavolan tammi, joka kertoo katsojille näyttelijä Laura Birnin äänellä yleissivistävää tietoa metsien ja puiden biologiasta. Mutta sitten seuraa pieni pettymys: Julmannäköinen avohakkuu tuhoaa kaiken uljaan ja elävän.

Tammi muistuttaa, että ihminen tarvitsee metsää, metsä ei niinkään ihmistä.

Ymmärrän elokuvan hyvän tarkoituksen muistuttaa vanhojen metsien tärkeydestä, niitä on jäljellä enää vaivaiset vain kolme prosenttia Suomen metsistä. Mutta metsän käytön typistäminen vain täystuhoon antaa vähän naiivin kuvan metsiin ja niiden käyttöön liittyvistä ristiriidoista.

Metsätaloutta tuntematon tuskin ymmärtää, mitä ovat jatkuvan kasvatuksen hakkuut tai millaista arkista talousmetsien monimuotoisuustyötä tehdään joka päivä. Roolinsa on myös meillä lopputuotteiden kuluttajilla varsinkin, kun vältellään fossiilisia vaihtoehtoja.

Puolituntisessa elokuvassa niiden esittelemiseen ei toki voi mennä, ja alkaisihan se helposti haista metsäteollisuuden lobbaukselle.

Mutta olisiko hakkuiden demonisoiminen kannattanut sittenkin jättää pois ja antaa katsojan jalostaa kantaansa metsänkäyttöön ihan itse, varsinkin kun puhtaasta tiedesisällöstä tunnettu Heureka on ollut elokuvan yhteistyökumppanina.

Juuri tiedekeskus olisi sopiva paikka käsitellä puhtaan luonnonsuojelun ja metsäteollisuuden hankauskohtaa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.