
Koivikko näyttää sotatantereelta. Siellä täällä törröttää runkoja, jotka on katkottu muutaman metrin korkeudelta. Eläviä puita on kaulattu, jotta ne keloutuisivat pystyyn. Kaadetut kuuset pötköttävät maassa hujan hajan.
Metsurit Keijo Jokelainen ja Miika Turula katselevat kättensä jälkeä. He ovat uurastaneet muutaman kuukauden ajan ulkoilualueena suositun Kuusijärven tuntumassa Vantaalla.
Jokelainen myöntää, että välillä hirvittää vaurioittaa puita tarkoituksella, mutta toisaalta luonnonhoito tuo vaihtelua perinteisiin metsätöihin. Lisäksi maisema on hyvin erilainen vuosikymmenen kuluttua, kun monenkirjavat eliölajit ovat asettuneet taloksi.
”Saa käyttää taiteellista silmääkin”, Turula tuumaa vieressään kaksihaarainen koivu, jonka toisen haaran hän sahasi poikki.
Eliöt pitävät rosoisesta jäljestä: rosoisesti katkotuista pökkelöistä ja maahan lahoavista puista. Turulan mielestä on palkitsevaa ajatella, että vaihteeksi hyönteiset, linnut ja muut metsänelävät hyötyvät hakkuista.
”Palokärki on käynyt tekemässä jo varauksen”, Jokelainen kertoo lintuhavainnoistaan.
Alueella on myös tukittu ojia alkuperäisen vesitalouden palauttamiseksi.

Tekeillä on ensimmäinen kohde Suomessa, jossa kompensoidaan rakentamisesta johtuvaa luontohaittaa luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla.
Vantaan kaupungin ympäristösuunnittelija Ville Selonen kertoo, että luonnonhoidolla hyvitetään sitä, että jokusen kilometrin päähän rakennetaan Maahanmuuttoviraston säilöönottoyksikkö maasta poistettaville henkilöille.
Rakennuksen tieltä raivataan tuoretta ja lehtomaista, varttunutta kangasmetsää. Noin kahden hehtaarin tontilla on myös kalliometsää, joka pääosin säästyy.
Aiheutuvalle luontohaitalle on oma laskukaavansa, jonka mukaan säilöönottoyksikön rakentamisesta aiheutuu noin 0,7 luonnonarvohehtaarin suuruinen haitta. Sen hyvittämiseksi on ennallistettava vastaavaa metsäluontoa noin 3 hehtaarin suuruinen alue.
Parhaillaan luonnonhoitotöitä tehdään 38 hehtaarin laajuisella alueella, jonne kehittyy 30 vuoden aikana noin 16 luonnonarvohehtaaria, joilla voidaan hyvittää muitakin Vantaan kaupungin tulevia rakennushankkeita.
Luonnonsuojelualueiden verkostoa täydentävän hyvitysalueen omistaa Vantaan kaupunki.
Kohde ei kelpaa oppikirjaesimerkiksi ekologisesta kompensaatiosta, koska metsä olisi jäänyt talouskäytön ulkopuolelle muutenkin.
Tässä tapauksessa kompensaatioksi luetaan vain ne ennallistamistoimet, joita kaupunki ei olisi muutoin tehnyt.
Selosen mukaan kohteen luonnonhoito maksaa noin 30 000 euroa.
Hänen mielestään tärkeintä on, että luonnon hävittämiselle on vihdoin saatu hinta ja kompensaatiohankkeet alkuun.
”Nyt pitää toimia.”
Vapaaehtoinen ekologinen kompensointi kirjattiin uudistuneeseen luonnonsuojelulakiin jo 2,5 vuotta sitten, joten on korkea aika, että hankkeita saadaan vireille.
Moni olisi halunnut luontohaittojen hyvittämisestä pakollista periaatteella saastuttaja maksaa.
Selonen uskoo, että vapaaehtoiset kompensaatiohankkeet sysäävät luonnonarvokaupan käyntiin. Edellytyksenä on, että maanomistajat saavat asiantuntijoilta apua hyvityspalvelujen tuottamiseen.

Vantaan kaupungin tavoitteena on olla luontopositiivinen vuoteen 2030 mennessä. Siitä eteenpäin luonnon tilan pitää alkaa parantua.
Luontoarvojen hävittämistä pyritään ensisijaisesti välttämään. Jos haittoja kuitenkin aiheutuu, ne minimoidaan ja vasta viime kädessä hyvitetään.
Aina uusi tie ei pysty kiertämään kaikkia metsiköitä tai uusi liikuntahalli mahdu vanhan tilalle. Kasvavassa kaupungissa metsureille ja kaivu-urakoitsijoille riittää siis töitä jatkossakin luonnonhoidon parissa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
