Kaksi vuotta sitten harvennettu reilun hehtaarin kuvio kasvaa nyt hienosti. ”Kirjanpainajatuhot hieman pelottavat täällä Kaakkois-Suomessa, ja ne vaikuttavat myös metsien hoitoon”, Torikka sanoo. Kuva: Maria Miklas
Metsänomistaja Riitta Torikka, 51, haluaa siirtää vastuuta seuraavalle sukupolvelle hyvissä ajoin – ”Hienointa on se, jos tilanpito jatkuu omassa perheessä”
Kun Riitta Torikka aikanaan otti vastuun kotitilastaan, hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta. Viljelijänä hän aloitti samana päivänä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.Tilaajalle
”Päätin jo yläasteella, että minusta tulee maanviljelijä. Opettajat suosittelivat kympin tytölle muita aloja, mutta pidin pääni enkä ole katunut”, Riitta Torikka kertoo. Kuva: Maria MiklasPakkasen kovettama hanki narskuu jalkineiden alla, kun Riitta Torikka johdattaa meidät pellon laidalla sijaitsevaan lempimetsikköönsä Valkealan Selänpään kylällä. Reilun kolmen hehtaarin kuviosta on tehty riistametsikkö.
”Puulajeja on monipuolistettu ja riistatiheikköjä jätetty reilusti. Nytkin täällä näkyy vaikka kuinka monen eläimen jäljet. Ainakin metsäkauris, hirvi, rusakko ja orava ovat liikkuneet tässä aukiolla.”
Yksi Riitta Torikan viidestä lapsesta, Jarmo, on opiskellut ympäristönhoitajaksi, ja riistametsikön kehittäminen oli hänen opinnäytetyönsä aihe.
Jutustelumme aikana kauniinvalkoinen metsäjänis vilistää metsätien yli.
Lapset ja lapsenlapset vilahtelevat Torikan puheissa tiheään. Perheyhteys on tiivis, ja lapset ovat perineet kiinnostuksen maa- ja metsätalouteen ja luontoon.
Riitta Torikan omistamalla Mäkelän tilalla valmistellaan sukupolvenvaihdosta. Tilalla asuva Jarmo ottanee vastuun 56 hehtaarin peltojen viljelystä, ja Riitta itse on muuttanut omakotitaloon Selänpään kylälle.
Hän työskentelee maatalouslomitusyrittäjänä kylän suurella maitotilalla. Vanhin poika Mauri on palkkatöissä samalla tilalla.
Mäkelän tilalla kasvatetut viljat ja nurmi menevät pääosin rehuksi kyseiselle karjatilalle.
Riitta Torikka
Ikä: 51
Koulutus: agrologi
Työ: lomituspalveluyrittäjä, maa- ja metsätalousyrittäjä vuodesta 1995
Perhe: viisi 18–27-vuotiasta lasta sekä kaksi lastenlasta
Asuinpaikka: Selänpään kylä Kouvolan Valkealassa
Metsät: 30 hehtaaria Valkealassa
Harrastukset: suunnistus, vapaapalokunta ja kesäisin suppailu
Luottamustehtäviä: MTK:n johtokunnan jäsen 2024–, Mhy Kymenlaakson hallituksen jäsen 2020–, Suomen metsäkeskuksen Kaakkois-Suomen metsäneuvoston puheenjohtaja, Metsästyskerho Eräveikkojen sihteeri 1995–, lisäksi monenlaista yhdistystoimintaa omalla kylällä
Nuorena maatalousyrittäjäksi
Kun Riitta aikanaan otti vastuun kotitilastaan, hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta. Viljelijänä hän aloitti samana päivänä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja maatalouselinkeinon tiedettiin joutuvan uuteen ja haastavaan toimintaympäristöön.
Tämä ei alan opiskelijaa pelottanut.
”Halusin maa- ja metsätalousyrittäjäksi, vaikka koulussa opettajat olivat ehdotelleet muita ammatteja. Kun olin valmistunut agrologiksi, menin aluksi palkkatöihin Kymenlaakson maaseutukeskukseen, koska pelkkä kasvinviljely ei olisi elättänyt.”
Vuonna 1999 hän muutti maatilan silloisen puolisonsa kanssa takaisin karjatilaksi. Lypsylehmiä tilalla pidettiin vuoteen 2018 asti.
Riitan isä Pentti Torikka oli hoitanut tilan 30 hehtaarin metsiä hyvin, joten niistä ei tarvinnut heti kantaa huolta.
”Perheessämme oli pitkään pieniä lapsia, emmekä itse ehtineet metsien hoitoon. Isäni teki onneksi aktiivisesti metsätöitä ja tekee edelleen. Metsätuloilla oli tärkeä merkitys maatilan taloudelle.”
Metsiä hoidettiin silloin tavanomaisten talousmetsien hoitoperiaatteiden mukaisesti. ”Päätehakkuiden jälkeen savipohjaisille maille istutettiin yhden puulajin metsiköitä, pääosin kuusta.”
Nykyisin Riitta Torikka ehtii paremmin töihin metsiinsä. Hän heinii nuoria taimikoita ja tekee raivaussahalla varhaisperkauksia. Hän on hankkinut metsänhoitoon myös lisäoppia suorittamalla metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon.
Reilun kolmen hehtaarin riistametsiköstä löytyy tuoreita eläinten jälkiä. Ahkerimmin siellä vierailevat metsäkauriit ja jänikset. Kuva: Maria MiklasEdunvalvonta kiinnosti
Nuoren maatalousyrittäjän aktiivisuus huomattiin aikanaan monissa piireissä. Luottamustehtäviä tuli tarjolle, ja yhteisten asioiden hoitaminen kiinnosti ihmisten parissa viihtyvää Torikkaa. Alussa luottamustehtävät painottuivat maatalouspuolelle.
”Metsäalan luottamustehtäviin minua kysyttiin myöhemmin, ja lähdin niihin mielelläni, koska metsänhoito kiinnosti. Minut valittiin Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon, ja siitä etenin yhdistyksen hallitukseen jossa olen edelleen. Olen myös Kaakkois-Suomen metsäneuvoston puheenjohtaja.”
Yhteisöllisyys ja asioiden tekeminen muiden yrittäjien hyväksi ovat motivoineet Torikkaa.
”Kymmenet kokoukset olen aikanaan käynyt vauvan kanssa, vaikka myös taustajoukot auttoivat hienosti lasten hoitamisessa.”
Haastatteluviikolla Riitta Torikalla oli yhdeksän eri luottamuselimen kokoukset, joista osa hoitui etäyhteydellä.
Riitta Torikan omistaman Mäkelän tilan metsien jokaiselle kuviolle johtavat hyvät metsä- tai peltotiet. Kuva: Maria MiklasPuulla on kysyntää
Kymenlaakso on pitkään ollut metsäteollisuusmaakunta. Vajaan kymmenen kilometrin päässä Torikan kotitilasta sijaitsee Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde.
2000-luvun alussa Kymenlaakson sellu- ja paperiteollisuudelle koittivat synkemmät ajat, kun monia tehtaita suljettiin.
”Metsäteollisuutta pidettiin silloin kuolevana alana. Ei täällä kuitenkaan kauan surtu rakennemuutosta. Metsissä toiminta jatkui entisellään, ja puilla oli edelleen hyvää kysyntää, vaikka osa niistä kuljetettiin kauemmas. Puun ostajia täällä on edelleen paljon.”
Torikka ei epäile hetkeäkään, ettei metsätalous kannattaisi myös tulevaisuudessa. Häntä kuitenkin sapettaa metsänomistajien leimaaminen julkisuudessa.
”Sosiaalisen median metsäkeskustelu harmittaa minua aika usein. Ihmiset eivät oikein ymmärrä metsän ja luonnon kiertokulkua ja sitä, että metsänhoitomenetelmät ovat takavuosista muuttuneet. Päätehakkuun tekijä saatetaan syyttä leimata ilmaston pilaajaksi.”
Naispuolisena metsänomistajana hän on kokenut saaneensa metsäasioissa hyvää ja asiallista palvelua.
”Pitää vain rohkeasti kysyä asiantuntijoilta mieltä askarruttavista kysymyksistä. He ovat valmiita neuvomaan ja osaavat selittää asiat ymmärrettävästi. Lopulliset päätökset pitää kuitenkin tehdä itse. Sitä vastuuta ei voi siirtää ulkopuoliselle.”
Trombi pyyhkäisi kuusikon
Riitta Torikka hoitaa metsiään metsänhoitosuositusten mukaisesti, ja hän kehottaa muitakin metsänomistajia tutustumaan Tapion laatimiin metsänhoidon suosituksiin.
Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnittelee. Torikka kertoo oman metsänomistaja-aikansa kovimmasta takaiskusta:
”Vuonna 2008 tästä yli pyyhkäisi trombi. Se kulki kahdeksan hehtaarin kokoisen, 60-vuotiaan kuusikon läpi. Puut olivat keskeltä poikki ja sikin sokin 50 metrin leveydeltä. Kyllä siinä itku pääsi.”
Jälkien siivoamisessa meni aikansa, ja metsävakuutuksesta ”sai jotain rahaa”.
”Yritin jatkaa kuvion kasvattamista muutaman vuoden ajan, mutta kovemmilla tuulilla aukon reunoille tuli aina uusia tuulenkaatoja. Lopulta luovutin ja hakkautin loputkin puut. Olisi kannattanut uudistaa koko kuvio saman tien.”
Onnistumisia metsänhoidossa on kertynyt enemmän kuin epäonnistumisia.
”Uusien puulajien lisääminen talousmetsiin on ollut palkitsevaa. Myös harvennukset ovat onnistuneet. Lasten kanssa olemme tehneet jonkin verran istutuksia itse, ja nekin ovat onnistuneet hyvin.”
Hyvältä näyttävätkin Mäkelän tilan metsien parin viime vuoden aikana tehdyt harvennukset. Puilla riittää valoa ja kasvutilaa.
”Asiantuntijoita kannattaa kuunnella, mutta päätökset metsänomistaja tekee aina itse”, Riitta Torikka sanoo. Kuva: Maria MiklasSuunnistusta ja ajojahtia
Torikka arvostaa metsiä muutenkin kuin talousmielessä. Hän on pienestä pitäen harrastanut suunnistusta ja juossut parikymmentä kertaa Venlojen viestissä.
”Kun pyrin MTK:n johtokunnan jäseneksi, tein vaalikampanjavideoni suunnistustamineissa omassa metsässä”, hän naurahtaa.
Vuonna 1983 Jukolan viesti järjestettiin Selänpään lentokentällä aivan Torikan tilan naapurissa. Silloin Riitta ei itse päässyt kilpailemaan.
Hän on aktiivinen myös metsästyspiireissä, vaikka ei itse omista asetta.
”Olen toiminut 30 vuotta metsästysseuran sihteerinä ja olen mukana ajojahdeissa, jos apuvoimia tarvitaan.”
Hänen mielestään metsänomistajan kannattaisi liittyä jäseneksi metsästysseuraan, vaikkei itse harrastaisi metsästystä. Silloin tietäisi, mitä oman alueen riistanhoidossa tapahtuu, ja voisi halutessaan vaikuttaa asioihin.
”Maat kannattaa antaa vuokralle paikalliselle metsästysseuralle. Hirvivahinkoja saadaan vähennettyä vain hirviä metsästämällä”, Torikka kannustaa.
Vastuuta seuraajalle
Maa- ja metsätilan jatkuvuus on Torikalle tärkeää. Hän haluaa siirtää vastuuta seuraavalle sukupolvelle hyvissä ajoin. Pellot ja metsät siirtyvät jatkajalle yhtenä kokonaisuutena, kunhan sopiva aika tulee.
”On ollut mukava huomata, että lapseni ovat kokeneet maatilan hyväksi kasvuympäristöksi ja että kaksi heistä on halunnut opiskella maatalousalaa. Myös vanhin lapsenlapsi on jo kovasti mukana metsäretkillä ja polttopuiden teossa”, isoäiti hymyilee.
Sukupolvenvaihdos on maa- ja metsätilalla aina iso asia, ja siihen sisältyy paljon tunteita.
”Hienointa on se, jos tilanpito jatkuu omassa perheessä, mutta kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Silloin metsätila kannattaisi myydä osaaviin käsiin jollekin toiselle yksityiselle omistajalle mieluummin kuin kasvottomalle rahastolle tai suuryritykselle.”
Tilan pieni rantasauna ja laavu ovat Kymijokeen johtavan joen rannalla. ”Täällä on hyvä rauhoittua joskus tiiviinkin kokousruljanssin jälkeen”, Torikka sanoo. Kuva: Maria MiklasArtikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
