Kaarina Rinnankoski-Palomäki on asunut myös Venezuelassa, Yhdysvalloissa ja Irlannissa. ”Hyvän ammattilaisverkoston ansiosta metsän omistaminen Suomessa on todella helppoa.” Kuva: Maria Miklas
Kaarina Rinnankoski-Palomäki päätyi sukumetsien omistajaksi, koska ketään muuta ei kiinnostanut – ”Otin metsäkansiosta ensimmäisen paperin ja katsoin, mitä se mahtaa tarkoittaa”
Tie metsänomistajaksi voi kulkea vaikkapa Venezuelasta Viitasaarelle. Kaarina Rinnankoski-Palomäki tuntee metsissään vahvasti sukunsa naisten historian.Tilaajalle
Kaarina Rinnankoski-Palomäki näkee metsänomistamisen sukupolvien ketjuna. Yhdenkään polven ei pidä yrittää maksimoida oman omistusaikansa tuottoa. Kuva: Maria MiklasVenezuelassa varttuneen Kaarina Rinnankoski-Palomäen metsät ovat nykyisin ”vain” 380 kilometrin päässä hänen kotoaan. Pisimmillään hänellä on ollut matkaa lapsuuden leikkimetsään Viitasaarelle kymmenen tuhatta kilometriä.
”Muutimme isän työn perässä Venezuelaan, kun olin viisivuotias. Sieltä lähdin opiskelemaan yliopistoon Yhdysvaltoihin. Kävin välillä Suomessa suorittamassa MBA-tutkinnon, ja sen jälkeen lähdin töihin Irlantiin. Vuonna 2009 palasin perhesyiden vuoksi takaisin Suomeen”, nykyään Espoossa asuva tietotekniikka-asiantuntija kertaa vaiheitaan kuvauspaikaksi valitussa Oodi-kirjastossa Helsingin keskustassa.
”Metsänomistajaa en uskonut itsestäni koskaan tulevan, vaikka kesäisin viihdyin sukumme mökillä ja metsissä Viitasaarella.”
Mutta vuonna 2020 Rinnankoski-Palomäestä tuli kuin tulikin suvun 165 hehtaarin metsien omistaja. Perikunnan jäsenenä hän oli vastannut sukumetsien hoidosta jo vuodesta 2012, ”kun asia ei ketään muuta kiinnostanut”.
”Metsän omistamisessa ja hoitamisessa ei ole mitään erityisen vaikeaa. Pitää vain osata hyödyntää metsäammattilaisia.”
Kaarina Rinnankoski-Palomäki
Asuinpaikka: Espoo
Koulutus: MBA, valtiotieteen kandidaatti
Työ: tietojärjestelmäasiantuntija Wärtsilä Oyj:ssä
Perhe: kaksi teini-ikäistä tytärtä
Metsät: 165 hehtaaria Keski-Suomessa Viitasaarella
Harrastukset: lenkkeily kävellen ja juosten, lattaritanssit, sup-lautailu ja avantouinti
Isoäidin hoidossa
Kaarina Rinnankoski-Palomäen metsät kietoutuvat tiiviisti hänen sukunsa historiaan. Ne ovat aikanaan olleet kolmen lapsen leskiäidin tärkeä toimeentulon lähde.
”Rinnankosken suvun metsät ovat 50-luvulta lähtien olleet pitkälti naisten hoidossa. Pidän niitä hyvin matriarkaalisina metsinä”, hän naurahtaa.
Kaarinan isoisä, Serlachiuksen metsätyönjohtajana työskennellyt Arvo Rinnankoski kuoli 48-vuotiaana vuonna 1955. Isoäiti, Inkeri Rinnankoski, jäi 8-, 12- ja 19-vuotiaiden lasten yksinhuoltajaksi.
”Metsät olivat perheen merkittävin tulonlähde. Niitä hakattiin sitä mukaa kuin rahaa tarvittiin.”
Viitasaaren kahdella eri kolkalla sijaitsevat metsät tulivat perheen omistukseen 1940–50-luvuilla, kun Arvo ja Inkeri Rinnankoski hankkivat metsäpalstoja perityillä ja palkkatöistä tienaamillaan rahoilla.
Leskeksi jääneellä isoäidillä oli luottomies, jonka kanssa hän neuvotteli hoitotöistä ja hakkuista. Hän pystyi hyödyntämään myös metsäalalla työskennelleen miehensä tuttavaverkostoa.
”Päätökset isoäiti teki kuitenkin aina itse. Hän vastasi metsien hoidosta 43 vuotta.”
Metsänhoitoyhdistyksen avulla
Vuodesta 1998 eteenpäin perikunnan metsien hoidosta vastasi pääasiassa Rinnankoski-Palomäen täti ja pieneltä osalta myös hänen setänsä.
Molemmat kuolivat vuonna 2012, ja seuraavan sukupolven oli otettava vastuu metsistä.
”Kenelläkään serkuistani ei ollut innostusta selvittää metsäasioita, joten minä tartuin toimeen, vaikka elämässä oli siihen aikaan paljon muutakin tekemistä. Otin metsäkansiosta ensimmäisen paperin ja katsoin, mitä se mahtaa tarkoittaa. Sitten otin seuraavan.”
”Tässä vaiheessa metsänhoitoyhdistyksen apu tuli tarpeeseen. Myös edelleen Venezuelassa asuva isäni pystyi auttamaan jonkin verran”, Rinnankoski-Palomäki kiittelee.
Alkuvaiheen jälkeenkin Viitasaaren metsäasioiden hoitaminen jäi lähes kokonaan Rinnankoski-Palomäen harteille. Hakkuita ei juuri ollut, mutta muita hoitotöitä riitti. Niiden suunnittelussa ja toteutuksessa oli apuna Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi.
”Vuonna 2018 serkut alkoivat ehdotella, että myytäisiin metsät pois. Koska olin ehtinyt kiintyä metsiin, kerroin olevani kiinnostunut ostamaan ne. Teetimme metsänhoitoyhdistyksellä metsäarvion ja teimme sen perusteella kaupat. Vuonna 2020 minusta tuli sitten yksin sukumetsien omistaja.”
Hyvät neuvonantajat
Rinnankoski-Palomäki katsoo, että ainakin nykyään naismetsänomistajia kohdellaan tasavertaisina miespuolisten metsänomistajien kanssa.
”Meillä kaikilla suvun naisilla ovat olleet hyvät metsäneuvonantajat. Tärkein niistä on paikallinen metsänhoitoyhdistys. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen palvelu on uskomattoman hyvää ja ammattitaitoista, ja palvelumaksut ovat erittäin kohtuulliset hyötyihin nähden.”
Metsänhoitoyhdistys vastaa puukauppojen kilpailutuksesta ja hoitotöiden toteutuksesta.
”Teetän myös veroilmoituksen yhdistyksellä. Olemme puolin ja toisin aktiivisesti yhteydessä. Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut myös yhteishankkeina toteutettavia saarihakkuita ja lannoitusta.”
Rinnankoski-Palomäen mukaan jokaisen metsänomistajan olisi hyvä tietää edes perusasiat metsänhoidosta.
”Asiantuntijoilta saa hyvät vastaukset, kunhan osaa kysyä oikeat kysymykset. Perustiedot on helppo hankkia kursseilta ja webinaareista, jotka ovat usein vieläpä maksuttomia. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua.”
Hän peilailee ajatuksiaan metsien hoidosta edelleen isänsä Jarmo Rinnankosken kanssa. He käyvät joka kesä katsomassa yhdessä joitakin kuvioita.
”Isän kanssa voi keskustella metsäasioista ja punnita eri vaihtoehtoja. Hänellä on myös valtava määrä tietoa metsiemme historiasta.”
Venezuelassa isä ja tytär ovat nähneet, kuinka sademetsiä hävitetään kultakaivosten tieltä.
”Metsien hävittäminen Venezuelassa on aivan hirveää. Joskus ihmettelen Euroopan unionista kantautuvia näkemyksiä, ettei yhtäkään puuta saisi kaataa. Suomessa osataan hyödyntää metsiä niin, että luontoarvot otetaan huomioon.”
Kaarina Rinnankoski-Palomäki kiittelee Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomelta saamaansa hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Kuva: Maria MiklasRahallakin merkitystä
Vaikka metsä on Kaarina Rinnankoski-Palomäelle paljolti ylisukupolvinen tunneasia, ei taloudellista puoltakaan voi unohtaa. Liike-elämässä työskentelevää metsänomistajaa kiinnostavat myös kannattavuusluvut.
”Minulla on metsänostoon otettua lainaa, ja se on maksettava pois. Seuraan vuosittain tuottoja ja kuluja, vaikkei nopeiden tuottojen tavoittelu olekaan minulle tärkein tavoite.”
Metsätalouden kannattavuutta voi parantaa metsään tehtävillä investoinneilla. Viimeksi hän kunnostutti 2,5 kilometriä olemassa olevaa metsätietä.
”Kyseisen tien varrelle osuu tulevina vuosina hakkuita, ja siksi investointi oli järkevä. Rahaakin säästyi, kun metsänhoitoyhdistyksen ammattilainen teki suunnitelman, jossa keskityttiin ongelmakohtien korjaamiseen eikä kunnostettu koko tietä samalla kaavalla.”
Hän aikoo lähivuosina todennäköisesti sijoittaa myös sopivien kohteiden lannoittamiseen, sillä lannoitusinvestoinnille saa hyvän tuoton. Sen sijaan omalla metsänhoitotyöllä hän ei aio jatkossakaan metsiensä tuottoa parantaa.
”Raivaussaha ei ole ostoslistalla.”
Kesäisin hän käy metsissään useamman kerran. Suvun vanha kotitalo, jonka toimistohuoneesta maksettiin aikanaan Serlachiuksen metsätyöntekijöiden palkat, toimii majapaikkana. Talvella visiittejä Viitasaarelle on vähemmän.
”Metsien hoidon suunnittelu onnistuu hyvin tietokoneella ja puhelimessa. Sähköiset metsäpalvelut toimivat hyvin, ja ammattilaiset osaavat auttaa.” Kuva: Maria MiklasSeuraavalle sukupolvelle
Tänä vuonna Viitasaaren metsissä ei ole suunnitteilla hoitotöitä. Rinnankoski-Palomäki aikoo kuitenkin tutustua paremmin metsänhoitoyhdistysten OmaMetsä-palveluun, jotta töiden suunnittelu olisi jatkossa helpompaa.
”Metsien hoitamisesta ei kannata ottaa stressiä. Metsä kasvaa joka tapauksessa itsestäänkin. Jos elämässä on jokin huomiota vievä vaihe, metsien hoidon voi jättää niiltä vuosilta vähemmälle, eikä isoa vahinkoa tapahdu.”
Kaarina Rinnankoski-Palomäen tyttäret ovat nyt opiskeluiässä, ja äidiltä on vapautunut hieman enemmän aikaa harrastuksille. Suomalaiseen metsään ihastuneella kosmopoliitilla ei ole mielessä hankkia lisää metsää. Jos sopiva tilaisuus tulisi, sekään ei ole mahdoton ajatus.
Rinnankoski-Palomäki ehtii vastata metsistään vielä pitkään. Matriarkaalisen metsän tulevaisuus ratkeaa aikanaan, kun tyttäret löytävät omat elämänpolkunsa ja metsäsuhteensa.
Siihen asti hän hoitaa metsiä siten, että seuraavan omistajan on helppoa jatkaa pitkäjänteistä metsänhoitoa omien periaatteidensa mukaisesti.
Kaarinan vinkit
1. Älä hanki metsää vain sijoitusmielessä. Tuotto metsästä tulee hitaasti, ja metsänhoito vaatii ylisukupolvista ajattelua.
2. Etsi luotettava, metsäasioita ymmärtävä keskustelukumppani, jonka kanssa voit pallotella ajatuksiasi. Kysy, kysy ja kysy, jotta saat riittävät tiedot päätöksiä varten.
3. Etämetsänomistajana voi toimia yhtä aktiivisesti kuin asumalla metsän vieressä. Ota johtajan ote ja käytä sähköisiä työkaluja ja puhelinta hoitotöiden suunnittelussa ja tilaamisessa.
4. Osallistu koulutuksiin ja webinaareihin.
5. Älä stressaa hoitotöistä. Metsää ei tarvitse hoitaa joka vuosi, jos muussa elämässä on aikaa vieviä asioita.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
