Luke arvioi ennallistamisasetuksen vaikutuksia Suomessa: Kustannukset 13–19 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä, ennallistettava pinta-ala 2–6 miljoonaa hehtaaria

EU:n ennallistamisasetuksen luontotyyppien ennallistamistoimet kattavat 2–6 miljoonaa hehtaaria ja tarkoittaisivat 13–19 miljardin euron toimenpidekustannuksia vuoteen 2050 mennessä, arvioi Luonnonvarakeskus (Luke).

Suomen pinta-ala on noin 33,8 miljoonaa hehtaaria, joten ennallistamistoimien piiriin voisi kuulua jopa yli kuudennes Suomen pinta-alasta.

Luken mukaan ehdotuksen mukaisen turvepeltojen ennallistamisen ei odoteta heikentävän ruokaturvaa. Selvitys on maa- ja metsätalousministeriön tilaama työ.

Luken arvio keskittyy asetusehdotuksen luontotyyppejä ja maatalouskäytössä olevia turvemaita koskeviin artikloihin. Tarkastelu ei ulotu luontotyyppejä koskevaan heikentämiskieltoon tai mahdolliseen luontotyyppien palauttamiseen.

Ennallistamislainsäädännön mukaan luontotyyppien heikentyneessä tilassa olevasta pinta-alasta tulisi ennallistaa 30 prosenttia vuoteen 2030, 60 prosenttia vuoteen 2040 ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Suurimmat ennallistamistarpeet ovat kosteikkojen, metsien ja sisävesien luontotyypeissä. Suurimmat ennallistamiskustannukset ovat näiden lisäksi mereisissä luontotyypeissä.

Luken mukaan arvioihin sisältyy vielä suuria epävarmuuksia. Kustannusarvio on mahdollisesti yliarvio. Kustannusarviota voidaan tarkentaa, kun tarvittavat toimenpiteet ovat selvillä.

”Pinta-ala-arvion suuri vaihteluväli johtuu etenkin siitä, että luontotyyppien tilaa ei tunneta tarkasti. Vähän heikentyneillä alueilla voivat riittää arvioituja toimenpiteitä halvemmat ja yksinkertaisemmat toimet,” sanoo Luken erikoistutkija Aleksi Räsänen.

Sama alue voi kuulua useamman luontotyypin arvioituun pinta-alaan, Luke muistuttaa. Vuoden 2030 tavoitteiden osalta kustannuksia voidaan alentaa ja toimenpiteiden ekologista vaikuttavuutta lisätä, kun ennallistettavia luontotyyppejä priorisoidaan kustannusvaikuttavuuden ja suojelutason avulla.

”Meri- ja sisävesialueiden ennallistamisessa tarvitaan eniten toimenpiteitä valuma-alueilla. Myös vaellusesteitä on poistettava. Esimerkiksi suoluonnon ennallistaminen voi hyödyttää useita luontotyyppejä, jolloin yhteisvaikutukset alentavat toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia. On kuitenkin epäselvää, voidaanko valuma-aluetoimia laskea vesiluontotyyppien ennallistamiseksi.”

EU:n ehdotuksen mukaan turvepeltojen pinta-alasta tulisi ennallistaa 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Neljännes siitä tulisi vettää eli palauttaa kuivatettu alue kosteikoksi.

Vastaavat ennallistamistavoitteet olisivat 50 prosenttia vuoteen 2040 ja 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, joista puolet pitäisi vettää. Tavoitteisiin voidaan vastata osin ennallistamalla turvetuotannosta poistuneita alueita ja ojitettuja suometsiä.

“Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan turvepeltoja tulisi ennallistaa vuoteen 2050 mennessä 107 100–189 000 hehtaaria, josta 54 600–94 500 hehtaaria tulisi vettää. Ennallistamis- ja vettämispinta-alaan vaikuttaa, kuinka iso osa tavoitteesta katetaan muussa kuin maatalouskäytössä olevalla turvemaalla. Paikkatietoanalyysin perusteella Suomesta löytyy yli 100 000 hehtaaria mahdollisesti vettämiseen soveltuvia turvepeltoja”, toteaa Luken tutkija Hanna Kekkonen.

Toistaiseksi on epäselvää, mitä Suomen CAP-suunnitelmassa olevia turvepelloilla tehtäviä toimenpiteitä voidaan pitää ennallistamisasetuksen edellyttäminä toimina.

Luultavasti vettämistavoitteita lukuun ottamatta muut ennallistamistavoitteet voidaan saavuttaa pitkälti jo käytössä olevilla maatalouden ympäristötoimenpiteillä, Luke arvioi. Edellytyksenä on, että niiden toteutusala turvepelloilla säilyy vähintään nykyisen suuruisena.

Turvepelloilla tarvittaisiin nykyistä kunnianhimoisempia vettämistoimenpiteitä ja viljelijöille tulisi tarjota taloudellisia kannustimia, jotta vuosien 2040 ja 2050 tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa.

Luken mukaan turvemaiden ennallistaminen ja vettämistoimet eivät heikennä ruokaturvaa Suomessa, jos mahdollisuudet joustoihin ja toimenpiteiden alueelliseen kohdentamiseen hyödynnetään.

”Turvemaavaltaisissa seutukunnissa, kunnissa ja yksittäisillä maatiloilla tuotannon ja tulojen lasku voi olla merkittävää ilman muita toimia. Ruokaturva ei kuitenkaan vaarannu, koska tuotanto voi lisääntyä toisaalla,” kertoo tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Lukesta.

Ennallistamisasetusehdotuksen tarkoitus on edistää luonnon monimuotoisuutta sekä vähentää maa- ja metsätalouden vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Silloin myös maa- ja metsätalouden kestävyys ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys paranevat, Luke toteaa.