Ilmastokestävän metsätalouden Ilme-hankkeessa tutkitaan metsänkäsittelytapojen vaikutuksia maaperän hiilitaseisiin seitsemällä demometsäkohteella Lapissa.
”Toimenpiteet, jotka parantavat kivennäismaiden puuston kasvua, kuten typpilannoitus, yleensä myös parantavat hiilitasetta”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija, tohtori Päivi Väänänen kertoo.
Väänänen toteaa, ettei metsänkasvatustavalla ole aikaisempien tutkimusten perusteella suurta merkitystä kivennäismaan hiilitaseeseen pitkällä aikavälillä.
”Metsänhoidon valinnat korostuvat suometsissä, mutta kivennäismailla asiat ovat suoraviivaisempia.”
Pohjois-Suomen kivennäismailla hiiltä on maaperässä noin 50 000 kiloa hehtaarilla. Väänäsen mukaan maaperän hiilitaseen määrittäminen on todella vaikeaa siksi, että maaperässä on runsaasti vaihtelua.
”Metsänhoidon valinnat korostuvat suometsissä, mutta kivennäismailla asiat ovat suoraviivaisempia.”
”Hiilitaseella tarkoitetaan maaperän hiilivaraston muutosta, joka lasketaan yhtälöllä kariketuontanto miinus hajotus, plus miinus metaani. Jos kariketta sataa puista enemmän kuin mitä maaperän mikrobit hajottavat, silloin hiilivarasto karttuu.”
Kivennäismailla metaanin rooli on vähäinen. Sitä syntyy enemmän suometsissä, joista metaania myös karkaa ilmakehään. Kivennäismailla maaperä on metaanin nielu mikrobien tekemän metaanin hapettamisen ansiosta.
”Kun puhutaan maaperän hiilinielusta, se tarkoittaa, että maaperän hiilivarasto kasvaa. Hiililähde tarkoittaa maaperän hiilivarastojen pienenemistä”, Väänänen selvittää.
Rovaniemen Hirvaalla sijaitsevaan kivennäismaiden demometsään perustettiin viime kesänä Ilme-hankkeen puitteissa koealoja maanäytteiden ottamista varten. Maanäytteiden hiilipitoisuudet analysoidaan syksyn aikana.
Viisi vuotta sitten hakatuilla demometsäkohteilla havainnollistetaan ja verrataan tasaikäisrakenteisen metsätalouden avohakkuuta ja siemenpuuhakkuuta sekä jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn pienaukkohakkuuta ja poimintahakkuuta.
Kohteilla tutkitaan käsittelymenetelmien vaikutuksia metsän taimettumiselle, kasvulle, monimuotoisuudelle sekä korjuun kannattavuudelle.
Eniten yli 10 senttimetrin mittaisia männyntaimia löytyy konekylvetyltä avohakkuun koealalta ja luontaisesti uudistuvalta siemenpuuhakkuun koealalta.
Luontaisesti uudistuvien pienaukkojen ja poimintahakkuualojen taimien menestymisestä on tarjolla tutkittua tietoa, jonka lähteinä toimivat Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimukset.
”Näillä kohteilla taimet kasvoivat 15 vuoden aikana vain reilun puolen metrin mittaan”, Luken vieraileva asiantuntija, dosentti Ville Hallikainen sanoo.
Pienaukko- ja poimintahakkuukohteilla metsän uudistuminen on hidasta reunapuuston varjostuksen ja juuriston kilpailun takia. Myös maaperän humuskerros vaikuttaa oleellisesti luontaisen taimettumisen onnistumiseen.
”Jos humuksen vahvuus ylittää kolme senttimetriä, silloin taimettumisessa on vaikeuksia.”
Siemenpuuhakkuiden jälkeen luontaisesti syntyneiden taimien tiedetään kasvavan jatkuvapeitteisten kohteiden taimien kasvuun verrattuna 2–5 -kertaisesti eli 1–2,5 metrin mittaan riippuen siitä, otettiinko siemenpuut pois ja rikottiinko maan pintaa.
Hallikainen sanoo asian selviävän tohtori Mikko Hyppösen väitöskirjasta, joka käsittelee luontaista uudistumista.
”Taimikonhoito ei kuulu jatkuvapeitteisen kasvatuksen taimikoihin, sillä menetelmä on pelkästään kypsien puiden poimimista, johon sen kannattavuus perustuu. Mikään ei estä metsänomistajaa hoitamasta taimikoita”, Luken tutkimusprofessori Pasi Rautio huomauttaa.
Lapin jatkuvapeitteisissä metsissä puuston järeytymiseen 20 senttimetrin rinnankorkeus-läpimittaan tarvitaan Hallikaisen tekemän kasvumallinnuksen mukaan 113 vuotta.
”Avohakkuu- ja siemenpuuhakkuukohteissa puusto varttuu tuohon järeyteen jo paljon aikaisemmin”, Hallikainen vertaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
