Yksityisen metsän hiilinielu ei ole valtion omaisuutta – hiilensidontaan tarvitaan toimiva malli

Metsien hiilensidonta on yksi hallitusneuvottelujen kuumia kysymyksiä. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen kävi Säätytalolla varoittamassa Suomea uhkaavasta miljardilaskusta, jos maaperän hiilinieluja ei saada kasvamaan. Aiemmin neuvotteluissa esiintyi Maailman Ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas, jonka viesti taas korosti nielujen sijaan päästöjen vähentämistä.

Selvää on, että ilman markkinaehtoista hiilensidontaa ilmastotavoitteita ei saavuteta. Periaatteessa hiilensidontamarkkina hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Metsän- ja maanomistajat saisivat toimistaan oikeudenmukaisen korvauksen, Suomen hiilinielu kasvaisi ja yritykset voisivat kompensoida päästöjään.

Käytännössä hanke ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön alkuvuonna julkaisema opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyvistä käytännöistä toi ongelmat konkreettisella tavalla esiin.

Käytännössä valtio omistaa Suomen metsien hiilinielun, oli se sitten yksityisessä tai valtion metsässä. Samaa nielua ei voida laskea toiseen kertaan osaksi yksityisen yrityksen päästövähennyksiä.

Tästä niin sanotusta kaksoislaskennasta voitaisiin päästä eroon luomalla kompensaatiorekisteri. Silloin yksityisen maanomistajan tuottama hiilinielu ei päätyisi automaattisesti osaksi valtion nielua.

Maa- ja metsätalousministeriössä rekisterin perustamiseen suhtaudutaan nihkeästi. Pelkona on, että kansallisen nielutavoitteen saavuttaminen vaikeutuu entisestään, jos osa nielusta myydään erikseen yksityiselle sektorille. Taustalla on väistyvän hallituksen päätös Suomen hiilineutraaliudesta vuonna 2035.

Hiilensidontamarkkinalle tarvitaan EU:n laajuiset säännöt. Niin päästöt kuin nielutkin syntyvät pääosin yksityisten yritysten ja ihmisten toiminnasta.

Päästötavoitteiden jyvittäminen valtioiden kesken johtaa poliittisiin lehmänkauppoihin ja usein pienten jäsenmaiden näkökulmasta epäreiluihin lopputuloksiin.

Niin kauan kuin nykyinen laskentamalli on voimassa, hiilensidontakorvaukset täytyy kierrättää valtion budjetin kautta. Siihen pitää Säätytalon neuvotteluissa löytää malli, joka palkitsee metsien kasvusta ja ohjaa hiilensidonnan tulot niille, joille ne kuuluvat.