Teollisuuden pilaaman Vesijärven kunnostus on syönyt kymmeniä miljoonia euroja – 1970-luvulla ”kivetkin kelluivat” leväpuurossa

Pahoin saastuneen Lahden Vesijärven kunnostukseen on käytetty vuosikymmenten saatossa kymmeniä miljoonia euroja niin kuntien, EU:n kuin yksityistenkin rahaa.

Hoitotyö on tuottanut tulosta, sillä nykyään lahtelaiset voivat uida järvessään, kalastaa ja istua sen rannalla haistelematta mätänevää levää ja teollisuuden sekä asutuksen jätevesiä.

Vaikka tilanne on parantunut huomattavasti, vielä nykyisinkin joka kesä joku osa järvestä röyhähtää hetkellisesti kukkimaan sinilevää.

Vesijärvisäätiön toimitusjohtaja Heikki Mäkinen muistelee, että viimeisimmästä pahasta sinileväkesästä on aikaa parikymmentä vuotta.

Hänen lapsuudessaan haiseva sinileväpuuro muodosti järveen kannen, joka saattoi olla parikymmentä senttiä paksu. Vesilinnut läpsyttelivät sitä pitkin räpylöillään, eikä rannalta heitetty kivikään läpäissyt leväpanssaria.

”1970-luvulla sanottiin, että Vesijärvessä kivetkin kelluu”, Mäkinen muistelee.

Näkymä Niemen teollisuusalueelle Vesijärvellä 1970-luvulla.  Kuva: Lahden museot

Vesijärven pelastustarina on kiirinyt maailmalle ja siitä on otettu oppia. Vastikään Lahdessa kävi ryhmä turkkilaisia, ja seuraavaksi Mäkinen suuntaa Brasiliaan. Kiinalaisten kanssa on tavattu useamman kerran.

Mäkisen pääviesti kuuluu, että vesistön kunnostus on kaikkea muuta kuin halpaa ja helppoa. Siksi on järkevintä huolehtia jo ennakkoon, ettei luonnonvesiin valu ravinteita ja kiintoainesta pelloilta, metsistä ja kaupungeista.

Nykyään ihmisen vaikutus Vesijärveen yritetään minimoida. Järven valuma-alueelle on muun muassa tehty lukuisia kosteikoita ravinteiden sitomiseksi.

”Työmaa valumien hillitsemiseksi on loputon”, Mäkinen kuvailee tilannetta maailman ojitetuimmassa maassa.

Hoitokalastukset ovat jatkuneet Vesijärvessä jo 40 vuotta.

Mäkinen esittelee tölkkiä, joka sisältää sikäläistä savusärkeä. Hoitokalastuksen saaliita toimitetaan myös biokaasulaitoksiin. Aikoinaan kaloja leviteltiin jopa pelloille lannoitteeksi.

Nykyään Vesijärvessä polskii kiitettävästi myös kalastajien arvostamia petokaloja.

Mitä rehevöityneempi järvi on, sen enemmän sieltä nousee kasvihuonekaasuja. Siten ilmaston lämpenemistä voidaan hillitä hoitamalla vesistöjä.

”Globaalisti järvien ja jokien ilmastopäästöt ovat samaa luokkaa kuin kaikki laiva- ja lentoliikenne”, Mäkinen kertoo.

Jatkossa tarvitaan lisää laskelmia vesistöjen kyvystä sitoa hiiltä sekä järjestelmä, jolla voidaan käydä päästökauppaa vesienhoidolla.