Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jari Ilmonen etsii raakkuja taskulampun avulla ja käyttää naksautettavaa laskuria. Kuva: Jouni PorsangerRovaniemiMiniraakku joenpohjassa ilahduttaa sukeltajaa – Jari Ilmonen olisi valmis paljastamaan sijaintitiedot maanomistajille
Metsähallituksen erityisasiantuntijan mukaan olisi enemmän hyötyä kuin haittaa, jos metsänomistaja tietäisi maillaan sijaitsevista raakuista.TilaajalleKirkasvetisessä joessa lipuu tumma hahmo, joka muistuttaa hieman hyljettä.
Hahmo on kuitenkin kuivapuvussa snorklaava luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jari Ilmonen Metsähallituksen Luontopalveluista. Hän tutkii Kemijoen vesistön raakkupopulaatioita.
Tutkittava joki sijaitsee Rovajärven ampuma-alueella, mutta sen tarkempaa sijaintia ei saa tässä jutussa paljastaa, sillä erittäin uhanalaisten raakkujen sijaintitiedot ovat suurelle yleisölle salaisia. Edes metsänomistaja ei välttämättä tiedä maillaan olevista raakkuesiintymistä.
Ilmosen mielestä salassapidon ei tarvitsisi olla niin tiukka.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että siitä ei olisi haittaa, jos metsänomistaja tietäisi maillaan sijaitsevista raakuista”, hän sanoo.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että siitä ei olisi haittaa, jos metsänomistaja tietäisi maillaan sijaitsevista raakuista.”
Kaikki toiminta metsässä ei vaadi ilmoitusta eikä lupaa, minkä vuoksi voisi olla hyödyllistä, että metsänomistaja tietäisi raakuista ja osaisi varoa niitä.
Esimerkiksi mönkijällä puron yli ajaminen voi tuhota satoja raakkuja, sillä simpukat viihtyvät monesti samoissa matalikoissa, joiden kohdalta vesistö on houkuttelevaa ylittää.
20 metrin linjalta lasketaan kaikki raakut koko joen leveydeltä. Kuva: Jouni Porsanger
Tiettyihin taimenpuroihin voisi olla paikallaan asettaa kahlauskieltoja, Ilmonen toteaa. Kuva: Jouni PorsangerKoska raakku tarvitsee lisääntyäkseen isäntälajiksi lohen tai taimenen, suosituilla kalastuspaikoilla voi esiintyä myös raakkuja. Siksi tiettyihin taimenpuroihin voisi olla paikallaan asettaa kahlauskieltoja, Ilmonen toteaa.
Kahlauskielto paljastaisi, että purossa on raakkuja, mutta Ilmola uskoo, että niin kalastajat kuin metsänomistajat haluavat suojella niitä.
Vuosikymmeniä sitten helmenkalastus oli yleistä ja raakkuja eli jokihelmisimpukoita kerättiin niiden mahdollisen helmen vuoksi.
Helmenkalastajien kertoman mukaan arvokkaita helmiä on kuitenkin keskimäärin yhdessä 10 000 simpukasta, minkä vuoksi simpukoita avattiin valtavia määriä aivan turhaan.
Nykyään helmenkalastus on rikos. Yhden raakun ohjeellinen korvaushinta nousi hiljattain vajaasta 600 eurosta lähes 1 500 euroon.
Jari Ilmonen ja Annemari Kari keräävät jokaiselta linjalta tietyn määrän raakkuja mitattavaksi, jotta saadaan selville, miten populaatio voi. Kuva: Jouni Porsanger
Pikkuraakkujen löytyminen ilahduttaa tutkijoita, sillä ne todistavat, että raakut lisääntyvät joessa. Kuva: Jouni PorsangerMikäli raakkuesiintymien läheisyyteen suunnitellaan hakkuita, metsänkäyttöilmoitus hälyttää ja tieto raakuista siirtyy Metsäkeskuksesta hakkuuoikeuden haltijalle ja metsänomistajalle. Viranomainen ohjeistaa hakkuun toteutuksessa.
Suomussalmen Hukkajoella elokuussa 2024 jokin meni pieleen ja Stora Enson hakkuutyömaalla metsäkoneet ajoivat raakkuesiintymän yli lukuisia kertoja. Yli 3 000 simpukkaa kuoli. Epäiltyä luonnonsuojelurikosta käsitellään aikanaan Kainuun käräjäoikeudessa.
Riippumatta mahdollisesta tuomiosta Stora Enso on vapaaehtoisesti päättänyt rahoittaa raakunsuojeluohjelmaa 1,1 miljoonalla eurolla. Sen rahan turvin Ilmonenkin nyt sukeltaa.
Rovajärven ampuma-alueella Puolustusvoimilla on tieto raakkujen sijainnista, Jari Ilmonen kertoo. Kuva: Jouni PorsangerPikkujoessa, jossa Ilmonen ja hänen työparinsa, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Annemari Kari viime viikolla tekivät tutkimuksia, on jo aiemmin tiedetty esiintyvän raakkuja, mutta ei ollut tiedossa, kuinka paljon ja missä kohtaa niitä on ja miten populaatio voi.
Sitä selvittääkseen Ilmonen ja Kari ovat vetäneet 12 tutkimuslinjaa. Jokaiselta 20 metrin pituiselta linjalta lasketaan kaikki raakut koko joen leveydeltä.
”Nämä löydökset yleistetään koko joen pituudelle”, Ilmonen selvittää.
Haastatteluhetkellä linjoista seitsemän oli laskettu ja noin 1 600 raakkua löydetty. Ilmonen arvioi, että joessa on yhteensä noin 12 000 raakkua.
Raakut voivat elää jopa 200-vuotiaiksi. Kuva: Jouni PorsangerJokaiselta linjalta lasketuista raakuista kerätään tietty otos raakkuja mitattavaksi. Jos raakku on alle 50 millimetriä pitkä, sen oletetaan olevan alle 20-vuotias eli nuori.
Ilahduttavaa on, että joessa elää todistettavasti paljon myös pieniä raakkuja, mikä kertoo, että raakut pystyvät lisääntymään joessa.
Ilmonen pitää kädessään peukalonpään kokoista miniraakkua. Kasvurenkaiden perusteella Ilmonen arvioi sen iäksi noin kymmenen vuotta.
Mittausten jälkeen se sujautetaan isompien lajitovereidensa kanssa verkkopussiin ja kallis lasti palautetaan varovasti takaisin sijoilleen.
Jos kaikki menee hyvin, sama raakku voi elää joessa vielä 2200-luvulla.
Raakkuohjelma 2030
Suomessa on 160 tunnettua raakkuesiintymää, mutta vain 90 osalta tiedetään, miten populaatiolla menee.
Stora Enson ja Metsähallituksen Luontopalveluiden yhteistyön tarkoituksena on parantaa erittäin uhanalaisen raakun elinolosuhteita Suomessa.
Tänä syksynä selvitetään, miten jo tunnetut raakkupopulaatiot muutamissa Lapin vesistöissä voivat. Lisäksi etsitään uusia populaatioita vesistöistä, joista on aiempia havaintoja jokihelmisimpukoista.
Valtakunnallinen ja lähes kuusivuotinen hanke aloitettiin Lapista. Tarkoitus on parantaa tilannetietoa ja myös testata menetelmiä ennen kuin tutkimuksia laajennetaan muualle.
Niin sanotun e-DNA-menetelmän avulla voidaan selvittää, onko joessa lainkaan raakkuja. Jos vesinäytteestä ei löydy raakun DNA:ta, joki voidaan poissulkea tutkimuksista.
Lisäksi ohjelmassa kunnostetaan virtavesiä ja hoidetaan raakkujen elinympäristöjä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
