

Suomessa etenkin Pohjanlahdella maata kohoaa merestä jääkauden jäljiltä koko ajan, vuosittain noin 750 hehtaaria. Sadan vuoden aikana maata on paljastunut yli 70 000 hehtaaria, josta arviolta puolet on nykyisin metsää.
Maa on kohonnut Pietarsaaren paikkeilla noin kahdeksan milliä vuodessa 1900-luvun aikana. 2000-luvulla merenpinnan nousu on kiihtynyt ilmastomuutoksen takia ja maan nousu on hidastunut viiteen milliin vuodessa, tutkija Kristian Karlsson Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

”Suomenlahdella maa ei enää kohoa, vaan päinvastoin maata jää meren alle.”
Jääkausi loppui kymmenentuhatta vuotta sitten. Koko Suomen pinta-ala on noussut 7 200 vuoden aikana 750 hehtaaria vuodessa eli yhteensä 5,4 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen pinta-ala on 33,7 miljoonaa hehtaaria nykyisin ilman rannikkovesialueita.
Kaikkein kovimmin maa nousee Pohjanmaan alueella Merenkurkussa ja siellä erityisesti Raippaluodon saaressa. Mustasaaren kunnassa maata on tullut lisää noin 50 hehtaaria vuodessa.
Rannat muotoutuivat jääkauden aikana, jolloin jäämassat raastoivat maasta mukaansa irtonaista ainesta. Jään sulaessa jäljelle jäi kiviä, soraa, hiekkaa ja savea eli moreenia usein pitkiksi harjanteiksi.
Merenkurkun maailmanperintöalueella on paljon De Geer -moreenia. Ne ovat pitkulaisia, muutamien metrien korkuisia ja toisinaan useiden satojen metrien pituisia moreeniselänteitä. Ulkosaaristossa on runsaasti valtavia kivenlohkareita.
Yleisimmin kohoava maa on melko rehevää, metsätyyppinä MT:tä tai OMT:tä, eli tuoretta tai lehtomaista kangasta.
”Sinne tulee aikanaan ensin heinää, sitten harmaa- ja tervaleppää ja sen jälkeen sen valtaa luontaisesti kuusi”, Karlsson kertoo.
”On myös hiekkaisia paikkoja, joihin tulee mäntyä. Pienet umpeen kuroutuvat matalat merenlahdet voivat kehittyä soiksi. Jyrkimmillä rannoilla huuhtoutuu esiin kivikkoisia alueita.”
Parhaimmista maista tehdään usein peltoja. Pohjanmaan alueella kohonneesta alueesta on peltoa viidennes ja metsää liki puolet. Kymmenesosa on rakennettua aluetta ja noin neljännes on suota, kosteikkoja ja järviä.
”Metsiä on uudistettu usein kuusen sijaan männylle, joka kasvaa kyseisillä mailla selvästi kuusta paremmin. Se johtuu siitä, että männyn juuristo kasvaa syvemmälle ja puu saa paremmin ravinteita, kun kuusen juuristo jää melko tiiviissä ja savisessa moreenimaassa pinnalliseksi”, Karlsson toteaa.
Merestä kohonneista maa-alueista ei ole käytännössä tullut uusia metsikkökuvioita 1950-luvun jälkeen. Kohoama-alueet kuluvat jakokuntien omistukseen, eivät yksityisten henkilöiden tai tilojen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
