Tuliko sivusaaliina ankerias? Heinäkuussa ankeriaan voi ottaa ruoaksi, muulloin se voi tulla kalliiksi

Ankerias on sisävesissämme kohtuullisen harvinainen saaliskala ja päätyykin kalastajan käsiin yleensä sattumasaaliina, sillä sen pyyntiperinne on pitkälti hiipunut.

Koska ankeriaan saaminen saaliiksi ei ole ihan tavallista, äkkiseltään käärmettä muistuttavaa näköistä otusta saattaa jopa säikähtää.

Suomessa ankeriaan kalastus on tiukasti säänneltyä ja vuodesta 2022 lähtien laji on ollut rauhoitettu miltei kokonaan.

Ankerias on äärimmäisen uhanalainen ja se on rauhoitettu 1.8.–30.6. Merellä EU on kieltänyt ankeriaan vapaa-ajankalastuksen kokonaan.

Ankeriaan vapaa-ajankalastus on sallittua siis ainoastaan heinäkuussa sisävesillä. Muulloin kuin heinäkuussa ankerias tulee laskea takaisin veteen välittömästi, elävänä tai kuolleena, jotta ei syyllisty kalastusrikkomukseen.

Jos kalastaja vastoin lakia ottaa ankeriaan saaliiksi siitä voi joutua maksamaan suojeluarvon, joka ankeriaan kohdalla on 3 510 euroa.

Vaellusesteiden yläpuolelle istutettujen ankeriaiden pyyntiin rauhoitusaikana voi ely-keskus myöntää poikkeuslupia sisävesille.

Voimalaitokset estävät ankeriaiden luonnollisen kutuvaelluksen. Kuva: Rami Marjamäki

Aikoinaan ankerias, kuten monet muutkin vaelluskalat, pystyivät nousemaan merestä jokia pitkin sisävesiin. Luonnonvarakeskuksen mukaan nykyisin nousu- ja laskeutumismahdollisuus on vain muutamissa joissa.

Etelä-Suomen sisävesissä ankeriasta tavataankin lähinnä vain istutettuna. Toisin sanoen Suomen ankeriaskanta on lähes täysin istutusten varassa.

Vesistöihin istutettavat lasiankeriaat pyydetään kesken vaelluksen Englannista tai Ranskasta ja tuodaan Suomeen lentorahtina.

Aikuistuttuaan sukukypsät ankeriaiden pitäisi lähteä vaellukselle Sargassomerelle, jossa ne kudun jälkeen kuolevat.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomen on pyrittävä edistämään ankeriaan pääsyä vaellukselle ja vältettävä istutuksia vesistöihin, joista ankerias ei pääse kudulle. Istutuksiin on panostettu huomattavia summia vielä 1990–2020-luvuilla.

Ankerias on pohjakala ja se liikkuu ravinnonhaussa hämärissä ja yöllä, joten jos sellaisen mielii saaliiksi, kalastusta kannattaa ajoittaa ilta- ja yöaikaan. Ankeriasta on perinteisesti pyydetty pitkäsiimalla, mutta ankeriaan voi saada myös onkimalla tai vaikkapa rysästä.

Liukaspintainen ja vahva ankerias luikertelee kalastajan kourista helposti takaisin veteen.

Ennätyskalalautakunnan mukaan Suomen suurin ankerias on pyydetty vuonna 2009 Hämeenlinnan Katumajärvestä ja se painoi 4,666 kiloa. Ruokakalana noin kilon painoinen ankerias on maukkain.

Ankeriaan pyytäjien mukaan ankerias on rasvaisuutensa ansiosta omintakeinen muihin kaloihin verrattuna. Ankerias vaatii rasvaisten kalojen tapaan pitkän kypsennyksen matalassa lämmössä.

Sitä pitääkin kypsentää huomattavasti pidempään kuin esimerkiksi kirjolohta. Moni pahanmakuista ankeriasta syönyt onkin todennäköisesti maistanut kalaa hieman raakana.