
Suometsien puunkorjuu ei ole teknologinen, vaan taloudellinen pulma, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jari Ala-Ilomäki.
”Keinot löytyy kyllä tuoda puu pois metsästä. Sen pitäisi olla kannattavaa urakoitsijalle, siinä se suurin ongelma on.”
”Korjuuyrittäjä on puun ja kuoren välissä. Pitäisi tehdä hyvää jälkeä ja olla vielä tehokas ja kannattava. Yllättävän iso osa korjuuyrittäjistä toimii hyvin pienellä liikevoitolla.”
Koneiden kehitys on mennyt päinvastaiseen suuntaan kuin moni toivoisi.
”Koneet tulevat jatkuvasti painavammiksi, koska urakoitsijan pitäisi elää ja koneiden pitää kestää.”
Konevalmistajien ratkaisu on ollut pyöräparien lisääminen, mikä vähentää maahan kohdistuvaa painetta. Se vaikuttaa toimivan. Luken ja Metsähallituksen vuonna 2007 järjestämässä kokeessa uudet 8- ja 10-pyöräiset koneet uusilla telatyypeillä varustettuina jättivät suuremmasta painostaan huolimatta maastoon matalammat urat kuin 1980-luvun parhaimmistoa ollut 6-pyöräinen vertailukone.
Päästäkseen tutkimuksesta käytäntöön teknisen kehityksen pitäisi olla sellaista, johon korjuuyrittäjällä on varaa.
Lukessa tutkitaan, voisiko hakkuukone mitata maastosta tietoa, joka hyödyttäisi raskaan kuorman kanssa kulkevan ajokoneen kulkua.
”Järjestelmän avulla hakkuukone pystyisi tekemään hakkuualueesta kantavuuskarttaa. Ajokone voisi ajaa niin, että heikoimmista kohdista ajettaisiin mahdollisimman pienellä kuormalla ja vähin ajokerroin. Lisäkulut tiedon tallentamisesta eivät olisi suuret.”
Toissa vuonna päättyneessä EU-rahoitteisessa hankkeessa kokeiltiin massiivipuisten clt-levyjen käyttöä koneiden alla.
Levyjä kokeiltiin suojuottien ylityksiin sekä leimikon ajourien tukena. Levyt viedään maastoon ja asennetaan paikalleen kuormatraktorin kouralla.
”Varsinkin kohteilla, joilla pystyttiin kattamaan koko suojuotin ylitys, menetelmä toimi käytännössä ihan hyvin”, toteaa hankkeeseen osallistunut Luken erityisasiantuntija Harri Lindeman.
Tämänkin konstin ongelma on, että kaikki ylimääräinen maksaa.
”Siinä on kaksi merkittäviä asiaa: levyjen tekemisestä ja niiden siirtelystä aiheutuvat kustannukset.”
Yksi soiden puunkorjuuta helpottava seikka on ollut koneisiin lisävarusteena asennettavien telojen käyttö.
Reilu kymmenen vuotta sitten Koneosapalvelu Oy alkoi kehittää metsäkoneisiin kaivinkoneista tuttuja teloja, joissa telalappujen väli on lyhyt.
”Ajatus oli, että olemassa olevista koneista saadaan lisävarustuksella ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu kone”, kertoo yrityksen myyntijohtaja Mika Aliranta.
Kantavilla teloilla voi ajaa suolle, vaikka se ei olisi jäässä. Leveimmillään Koneosapalvelun Kopa-telat ovat olleet 1 200-millisiä. Nykyisten vakiomallien leveydet ovat 800–1 000 milliä.
Nykyisin moni puunkorjuuyrittäjä ajaa teloilla ympäri vuoden. Osa metsäyhtiöistä edellyttää niiden käyttöä sopimusurakoitsijoiltaan.
Kopa-telat maksavat 8 000–12 000 euroa paria kohti.
”Jos se mahdollistaa pidemmän työskentelyn vuoden aikana, investointi maksaa itsensä takaisin.”
Hyödyllisintä telojen käyttö on pehmeiköissä. Kivikoissa ne eivät ole tarpeen ja syvässä lumessa ongelmana on lumen ja jään kertyminen telan ja pyörän väliin.
Aliranta suosittelee telavarustusta hakkuukoneisiinkin. Niiden painot ovat kasvaneet, eivätkä ajokoneen telat enää auta, jos suon kantava kerros on rikottu.
”Pintakerroksen pitäisi pysyä ehjänä harvesterin jäljiltä. Se mahdollistaa useamman ajokerran kuormatraktorille.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
