Oletko miettinyt, miten hauki ja ihminen hyödyntävät ympäristöään? Tietokirjailija Harri-Pekka Pietikäinen kertoo yhden keskeisen eron

Mytologiassa haukea on pidetty jopa maallisen- ja tuonpuoleisen elämän välisenä sanansaattajana, joka pystyi matkaamaan näiden maailmoiden välillä. Itselleni tämä selvisi Pietikäisen uudesta kirjasta.

Kirja käsittelee vesiemme huippupetoa tutustumalla samalla siitä ammennettuun kansanperinteeseen ja myytteihin. Teemaan liittyen kirjassa pohditaan myös ihmiskunnan laajempia kohtalonkysymyksiä ja yleistä suhdettamme luontoon.

Kuten todettu, kirja ei keskity pelkästään hauen ja siitä kerrottujen tarinoiden tarkastelemiseen. Mytologiaan sukeltamalla Pietikäinen lähestyy laajempia ilmastoon, ympäristöön ja lopulta ihmiskunnan hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

”Tykkään peilata vähän sitä, että miten kirjan teemat osuvat sellaiseen laajempaan kuvaan elämästä ja ihmisyydestä, joka kiinnostaa minua valtavasti.”

Kirjailija sanoo, ettei ihmislajin hyvinvoinnista voi kokonaisvaltaisesti keskustella tarkastelematta samalla laajempaa ympäristön tilaa. Lajiamme ja sille ominaista käyttäytymistä ei tulisi myöskään nähdä irrallaan muusta luonnosta.

Pietikäisen mielestä ympäristöasioihin voisi vaikuttaa etenkin paikallistasolla.  Kuva: Kari Salonen

”Osaamme hienosti määrittää monille lajeille niiden merkityksen ekologisessa ketjussa, mutta mikä on ihmisen merkitys?”

”Jos mietimme vaikka suomalaisista järvistä huolehtimista, luontokatoa tai ilmastonmuutosta, ne ovat niin hähmäisiä termejä, että eivät herätä samanlaista kiinnostusta muuttaa tottumuksia ja käyttäytymistä.”

Helpompaa onkin etäännyttää itsensä niiden pohtimisesta.

”Siinähän se homman juju nimenomaan on, että kaikki haluavat tehdä mahdollisimman vähän sen takia, että se tuntuu niin pelottavalta ja raskaalta, että pitäisi muuttaa aiemmin hyväksi koetut tavat ja tottumukset. Vaikka sitä se juuri vaatisi.”

Pietikäinen muistuttaa, että ympäristöasioihin voi vaikuttaa myös paikallistasolla, esimerkiksi ottamalla yhteyttä lähijärven osakaskuntaan ja kysymällä, olisiko vesistön suojelutyötä mahdollista auttaa tai edistää.

”Keskitymme usein globaalin tason haasteisiin, mutta ajatuksen voi kääntää myös siihen, että meillä on ihan lukematon määrä paikallisia haasteita, mistä ottaa koppia.”

Mytologia ja myytit voisivat Pietikäisen mielestä parhaassa tapauksessa tervehdyttää suhdettamme luontoon.  Kuva: Kari Salonen

Myös mytologiaan ja myytteihin tutustuminen voisi parhaassa tapauksessa tervehdyttää suhdettamme luontoon.

Entisaikoina luonnonuskoon perustuvassa maailmankuvassa ihminen nähtiin osana laajempaa kokonaisuutta. Samalla jokaisella oli henkilökohtainen side lähiympäristöönsä, jonka vuoksi siitä haluttiin myös pitää huolta.

Kun jonkin asian kokee merkityksellisenä, voi se parhaimmillaan kannustaa ottamaan asiasta paremmin selvää. Samalla mytologiasta voi oppia, miten kunnioittaa luontoa paremmin.

”Minua kiehtoo tietynlainen shamanistinen käsitys siitä, että luontoa voi ja saa hyödyntää sillä tavalla, että sitä samalla kunnioittaa. Kyse on vuorovaikuttamisesta eikä niinkään puhtaasta hyödyntämisestä. Siitä, ettei mieti pelkästään, mitä voi ottaa, vaan myös sitä, mitä antaa tilalle.”

Vaikka haukikin kuvataan ihmisen tavoin opportunistisena otuksena, joka pyrkii hyödyntämään tilanteet mahdollisimman hyvin, erottaa ainakin yksi seikka lajit toisistaan.

”Hauki hyödyntää ympäristöä selviytyäkseen. Me ihmiset myös oman kukoistuksemme kasvattamiseen”, Pietikäinen toteaa.

Pietikäisen mielestä vaikeisiin asioihin pitäisi olla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.  Kuva: Kari Salonen

Pietikäisen mielestä ihmiskunta tarvitsisi sellaisen jaetun käsityksen tulevasta, jossa luontoa kunnioitettaisiin kokonaisvaltaisemmin ja ympäristöongelmat nähtäisiin elämää laajasti uhkaavana tekijänä. Ei pelkästään puheessa vaan yhä enemmän myös käytännön teoissa ja päätöksissä.

”Ehkä se on meidän tämän hetken yksi isoin haaste, että miten saisimme ihmisille enemmän aitoa halukkuutta esittää ja tarkastella laajemmin kysymyksiä, ennen kaikkea niitä oleellisempia.”

Kyse on lopulta valinnoista. Kirjailija korostaa, ettei itse halua ottaa kantaa siihen, mikä on moraalisesti oikeaa tai väärää toimintaa. Tärkeää olisi kuitenkin se, että olisimme tietoisia tekemistämme päätöksistä, sillä mahdollisuudet tähän nykymaailmassa ovat olemassa. Näin ymmärtäisimme ja hyväksyisimme valintojemme merkitykset ja seuraukset.

Lopuksi Pietikäinen toteaa, että vaikka tutkittu tieto asioista on viime aikoina lisääntynyt huimasti, ei kenelläkään ole kaikenkattavia vastauksia edellä pohdittuihin kysymyksiin.

”Minua häiritsee se, kuinka paljon enemmän meillä on vastauksia kuin kysymyksiä sellaisiin asioihin, mihin mielestäni pitäisi olla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.”

”Mielestäni elämän ydinasioissa kysymykset ovat usein paljon mielenkiintoisempia kuin annetut vastaukset. Hyvä kysymys on paljon mielenkiintoisempi kuin kaiken kattava vastaus,” Pietikäinen summaa.