

Kuohunta globaalia metsäkatoa jarruttavan EU-asetuksen ympärillä jatkuu. Lakipaketin voimaantuloa on soveltamiseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi jo kerran lykätty vuoden 2026 alkuun.
Pelkkä lykkäys ei kuitenkaan enää riitä jäsenmaille. Jo kertaalleen hyväksyttyyn kokonaisuuteen vaaditaan nyt perustavanlaatuista muutosta ja paine kasvaa.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz on laittanut poikkeuksellisesti koko arvovaltansa peliin, jotta asetuksen velvoitteet ja niiden aiheuttamat kustannukset rasittaisivat saksalaista teollisuutta ja metsänomistajia mahdollisimman vähän, tai mieluummin ei lainkaan.
Merz lähetti heinäkuun alussa EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille tiukkasävyisen kirjeen. Liittokansleri vaatii komissiolta mahdollisimman pian esityksiä metsäkadon ”nollariskiluokituksesta”, johon Saksan hänen mielestään pitäisi kuulua.

Tämä riskiluokitus vapauttaisi eurooppalaiset metsätoimijat käytännössä lähes kokonaan asetuksen aiheuttamista raportointivelvoitteista ja niiden aiheuttamista kustannuksista.
EU-maiden maatalousministerit peräänkuuluttivat tällaista luokitusta jo toukokuun lopun kokouksessaan. Saksan maatalousministeri Alois Rainer ei silloin oman hallituksensa sisäisten ristiriitojen vuoksi allekirjoittanut 18 jäsenmaan komissiolle lähettämää vetoomusta.
Sillä, että Saksan liittokansleri lähtee henkilökohtaisesti painostamaan komissiota samalla asialla, on huomattavasti suurempi painoarvo kuin sektoriministerien vetoomuksella.
Sillä, että Saksan liittokansleri lähtee henkilökohtaisesti painostamaan komissiota, on suuri painoarvo.
Merzin metsäkadon vastainen operaatio tuli Saksassa esille vasta heinäkuun puolivälissä, vaikka kirje oli lähetetty jo 3. heinäkuuta. Iltapäivälehti Bild-Zeitung kertoi siitä ensimmäisenä.
Asetelma on poikkeuksellinen. Metsäasioilla on Saksan kannalta hyvin harvoin, jos ylipäätään koskaan sellaista painoarvoa, että liittokansleri katsoo tarpeelliseksi puuttua niihin.
Merzin hallituksessa istuvat sosiaalidemokraatit, erityisesti ympäristöministeri Carsten Schneider, suhtautuvat liittokanslerin aloitteellisuuteen penseästi. Näin siitä huolimatta, vaikka nollariskiluokitus on kirjattu hallitusohjelmaan yhdeksi tavoitteeksi.
Saksan ympäristöministeriön virkamiehet ovat varoittaneet, että EU-maita pääsääntöisesti koskeva nollariskiluokitus voi kaataa koko asetuksen, koska yksipuolisilla rajoituksilla ja velvoitteilla rikotaan kansainvälisen kauppajärjestö WTO:n sääntöjä.
MT:n Brysselin diplomaattilähteiden mukaan komissio on samoilla linjoilla ja lähtee siitä, että matalan metsäkatoriskin luokitus, johon kaikki EU-maat kuuluvat, riittää, eikä nollariskiluokitusta tarvita.

Metsäkatoasetuksen soveltamisohjeissa on kolme riskiluokkaa: korkea, standardi ja matala. Niissä määritellään asetuksen piirissä olevien toimijoiden velvoitteet ja se, miten miten tiukasti EU-viranomaiset valvovat pykälien noudattamista. Mitä alhaisempi riski, sitä vähemmän on tarkastuksia ja velvoitteita.
EU-maita pääsääntöisesti koskeva nollariskiluokitus voi kaataa koko asetuksen.
Asetuksessa määrätään yritykset ja metsänomistajat raportoimaan EU-komissiolle, aiheuttavatko EU:ssa myytävät tai kolmansiin maihin vietävät tuotteet metsäkatoa. Laki koskee palmuöljyä, soijaa, kahvia, kaakaota, kumia, nautakarjaa ja puuta. Asetuksen alkuperäisenä tavoitteena oli ennen mustaa estää metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden tuonti EU-alueelle muiden muassa Etelä-Amerikasta.
Kun lain toimeenpano alkaa, raportointivelvoitteet rassaavat kuitenkin eurooppalaisia toimijoita. Saksan liittokansleri korostaa, että ilman metsäkatoasetuksen nollariskiluokitusta EU:n lupaama byrokratian purkaminen ja EU:n kilpailukyvyn parantaminen jää puolitiehen.
Saksan lisäksi muiden muassa Itävalta on ollut aktiivisesti liikkeellä vaatimassa metsäkatoasetuksen järkeistämistä ja yksinkertaistamista. Suomessa erityisesti elintarviketeollisuus on viime aikoina kipuillut asetuksen aiheuttamien raportointivelvoitteiden ja lisäkustannusten kanssa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
