Kannattaako metsätilan omistajanvaihdos toteuttaa lahjana vai kaupalla? Aarre kokosi vinkit sukupolvenvaihdokseen

Vaikka sukupolvenvaihdosten osuus tilojen omistajanvaihdoksista on kasvanut, useimmiten perheen metsäomaisuus siirtyy seuraavalle polvelle edelleen perintönä. Tähän on monenlaisia syitä.

”Yleensä otaksutaan, että vanhempi väki ei ole vielä halukas luopumaan metsästään. Kun asiaa on viime aikoina katsottu tarkemmin, on noussut esiin sellainen ongelma, että vastaan­ottavan sukupolven tiedot perheen metsistä ovat usein heikot”, kertoo metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen Suomen metsäkeskuksesta.

Ilman riittäviä pohjatietoja metsän omistaminen voi tuntua hankalalta tai jopa pelottavalta.

Yksi haaste sukupolvenvaihdoksissa on se, että niihin liittyvät omistusjärjestelyt voidaan kokea niin vaikeiksi, ettei hankkeeseen tule ryhdyttyä.

Jos on itse saanut metsänsä perinnön kautta 30–40 vuotta sitten, saattaa muistella, että se kävi aika helposti. Metsätilan arvonmääritys, perintöverotus ja metsätulojen verotus ovat kuitenkin niistä ajoista muuttuneet.

Nykypäivänä lähes aina edullisin vaihtoehto on hoitaa omistajanvaihdos nykyisen omistajan elinaikana. Silloin voi hyödyntää sukupolvenvaihdoksiin luotuja verohelpotuksia ja sovittaa vaihdoksen ajankohta sekä luopujan että saajan elämäntilanteeseen sopivaksi.

Metsät voi siirtää eteenpäin usealla tavalla. Se, tehdäänkö se lahjan vai kaupan kautta, riippuu muun muassa luopujan ja saajan taloudellisesta tilanteesta, siitä, onko perillisiä useita vai yksi, ja siitä, löytyykö metsistä hakkuumahdollisuuksia.

Esa Lappalainen varoittaa tekemästä liian monimutkaisia, vaiheittaisia omistusjärjestelyjä. Niihin voi myöhemmin liittyä epäily veronkierron yrityksestä.

Lahja sopii tilanteisiin, joissa luopuja ei tarvitse metsistä itse varoja elämiseensä tai joissa metsissä ei ole paljon hakkuu­ikäistä puustoa. Kaupassa ja lahjanluonteisessa kaupassa luopuja saa säästöjä eläkevuosiin.

Kauppa on hyvä vaihtoehto silloin, kun metsissä on hakkuumahdollisuuksia. Kun kauppahinta ylittää kolme neljäsosaa tilan arvosta, ostajalle ei tule maksettavaksi lahjaveroa.

Kauppahinnalle voi sopia vaikkapa kymmenen vuoden maksuajan. Näin ostaja pystyy hoitamaan ainakin osan summasta hakkuutuloista.

Kaupassa ostaja saa metsävähennysoikeutta 60 prosenttia tilan hankintamenosta. Se pienentää tulevista metsätuloista maksettavaa pääomaveroa. Vuoden 2025 alussa metsävähennys noussee 75 prosenttiin.

Kun metsä on omistettu yli kymmenen vuotta, kauppa lähi­suvun kesken on niin sanottu sukupolvenvaihdoskauppa, jossa luopujan ei tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa. Jos nykyinen omistaja on hankkinut metsäpalstoja eri aikoina, kymmenen vuoden omistusajan kanssa kannattaa olla tarkkana.

”Jos eläke ei ole kovin iso ja kauppahinnan saa sukupolvenvaihdoskaupassa verottomana, se parantaa luopujan elämänlaatua”, toteaa Lappalainen.

Vastuu metsien hoitotöistä siirtyy eteenpäin, mikä voi olla luopujalle iso helpotus. Metsäomaisuus ei vaikuta myöskään hoitomaksuihin sitten, kun luopujalle tulee aika siirtyä palvelu­asumisen tai muiden hoitopalvelujen piiriin.

Jotta metsätila ei pirstoutuisi pikkupalstoiksi, metsät on viisasta keskittää yhdelle perilliselle. Mikäli muille perillisille ei ole jakaa muuta omaisuutta, sukupolvenvaihdos kaupan kautta tarjoaa rahavaroja, joita luopuja voi käyttää antamaan muille lapsille tasapuolisesti oma perintö­osuutensa.

Yhä harvempi metsänomistaja asuu tilalla lähellä metsiään. Metsäosaaminen ei siirry seuraavalle omistajapolvelle yhtä luontevasti kuin silloin, jos tuleva omistaja on kulkenut vanhempansa mukana lapsesta lähtien metsätöissä.

”Etämetsänomistajilla tällaista luonnollista tiedon siirtymistä ei ehkä tapahdu”, Esa Lappalainen tuumii.

Hän kannustaa perehdyttämään perillisiä metsäasioihin ajoissa. Jos metsätilan saa perintönä vasta lähes kuusi­kymppisenä eikä ole ehkä koskaan käynytkään kyseisessä metsässä, on melkoinen urakka hankkia perustiedot metsän­hoidosta ja metsä­taloudesta.

Tulevan metsänomistajan kannattaa perehtyä sukumetsän ominaisuuksiin ja puustoon jo etukäteen ja opiskella metsä­asioita.

”Koulutuksissa muodostuu oma käsitys metsänhoidosta. Sitten voi tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ole kenenkään talutusnuorassa.”

”Se, että omistajanvaihdos tehdään aktiivisesti ja hallitusti luopujan elinaikana, johtaa parhaiten siihen, että metsätila pysyy suvun omistuksessa myös tulevaisuudessa”, sanoo Lappalainen. Eniten metsiä ovat myyneet kuolinpesät.

Lappalaisen neuvo sellaisille metsänomistajille, jotka toivovat metsänsä pysyvän suvussa, on sitouttaa tulevaa omistajaa metsään niin, että tämä kokee sen omakseen, ja hoitamaan tilan sukupolvenvaihdos hyvissä ajoin. Ei ole paras lähtötilanne, jos uusikin omistaja on jo eläkeiässä.

Perintömetsästä lankeaa perillisille maksettavaksi perintövero, jolloin heillä voi olla suuri kiusaus myydä tila eteenpäin. Houkutusta lisää se, että kun metsän arvo määritetään perukirjaan mahdollisimman lähelle todellista arvoa, tilan myynnistä ei tule maksettavaksi luovutusvoiton veroa.

Luovutusvoittoveroa maksetaan hankintahinnan ja myyntihinnan välisestä erotuksesta, ja perintömetsän kohdalla perintöveropäätökseen merkitty metsän arvo katsotaan hankinta­hinnaksi.

Perintöverotusta voi oikaista kolmen vuoden kuluessa perinnön jättäjän kuolinvuoden päättymisestä. Jos tilan myy tämän kolmen vuoden sisällä, perintöarvon voi oikaista vastaamaan toteutunutta myyntiarvoa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2023.