EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa – Mikä muuttuu, kun Suomessa aletaan asetuksen mukaisesti ennallistaa metsiä?

Elokuun 18. päivänä voimaan tulleen Euroopan unionin ennallistamisasetuksen toimeenpano on vielä niin sanotusti vaiheessa. Maanomistajien etujärjestössä MTK:ssa uskotaan, että järkevällä valmistelulla tuloksesta voidaan saada kunnollinen.

MTK:n luonnonsuojelun lakiasioihin erikoistunut juristi Anna-Rosa Asikainen tarkoittaa järkevyydellä ennen kaikkea kunnollisia arvioita asetuksen kustannuksista ja hyödyistä.

”Tarvitaan arvioita asetuksen vaikutuksista luonnon tilaan ja talouteen, vaikutuksista niin metsäalalle kuin koko yhteiskunnalle ja myös metsänomistajille”, Asikainen sanoo.

Hänen mukaansa yksityismetsänomistaja saattaa jopa hyötyä ennallistamisasetuksesta – myös taloudellisesti.

”Jos saamme asetuksen myötä käyntiin MTK:n pitkään ajaman luontoarvojen markkinan, sillä voi olla suuri merkitys metsänomistajille.”

Suunnitelma asetuksen jäsenmaakohtaisesta toimeenpanosta pitää toimittaa Euroopan komissiolle 1.9.2026 mennessä. Osa toimeenpanon vaatimasta selvitystyöstä on vasta alkamassa, osa jo käynnissä.

Toimeenpanoa aletaan suunnitella työryhmissä, joiden tehtäviä tai kokoonpanoa ei ole vielä määritelty. Asetus kuitenkin edellyttää sitä, että sidosryhmillä pitää olla suunnittelussa todellista vaikutusvaltaa.

Metsäalan kannalta asetuksen kaksi tärkeintä kohtaa ovat ennallistettavat metsä- ja suoluontotyypit ja kaikkia metsiä koskevat indikaattorit. Metsä- ja suoluontotyyppien lisäksi metsiä koskevat pienvedet ja vesiensuojeluvelvoitteen kautta meri- ja sisävesi­ekosysteemit sekä virtavedet.

Lisäksi asetus mainitsee pölyttäjäkantojen ennallistamisen ja antaa mahdollisuuden korvata turvepeltojen vettämistä suometsien vettämisellä.

Luontotyypeistä metsäalaa koskevat esimerkiksi boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot, harjumetsät ja lehdot.

”Niissä tehtävien ennallistamistoimien kustannukset määräytyvät ennallistettavan ja palautettavan pinta-alan sekä esiintymien tilan mukaan. Kumpaakaan ei vielä tiedetä tarkasti”, sanoo Asikainen.

Ennallistamisasetus koskee muun muassa harjumetsiä, joita Suomessa on 700 000 hehtaaria.  Kuva: Tuija Manneri

Tapion tuottaman Luodsi-raportin (Luonto­direktiivin luontotyypit talousmetsissä ja niiden tilan parantaminen) mukaan esimerkiksi boreaalisten luonnonmetsien ennallistaminen hyötyisi suojelusta. Luontotyyppi on määritelty siten, että määritelmään kuuluu luonnontilaisuus.

Boreaalisista luonnonmetsistä 300 000 hehtaaria on suojelualueiden ulkopuolella. Osa näistä metsistä suojeltaneen EU:n biodiversiteettistrategiaan kuuluvassa vanhojen metsien suojelussa.

Puustoisten soiden pinta-ala Suomessa on lähes kaksi miljoonaa hehtaaria. Niistä valtaosa on Natura 2000 -ohjelman ulkopuolella, eikä niistä tiedetä tarpeeksi. On epäselvää, paljonko niiden ennallistamisessa vaaditaan suojelua ja paljonko voidaan tehdä esimerkiksi metsänhoidon valinnoilla kuten jatkuvalla kasvatuksella.

Luontotyypin määritelmän täyttäviä harjumetsiä on Suomessa 700 000 hehtaaria, ja asetus koskee niitä kaikkia. Valtaosa harjumetsistä on Natura-ohjelman ulkopuolella. Harjumetsissä on tyypillisesti jyrkkiä valo- ja varjorinteitä sekä niiden väliin ja reunoille jääviä tasamaita.

Luontotyyppiin luetaan myös kuivat lehdot, joista valtaosa on Naturan ulkopuolella.

Harjumetsien ennallistaminen saattaa hoitua metsänhoidolla, mutta se voi vaatia menetelmien kehittämistä. Paahdeympäristöjen hoidosta on kokemusta, mutta tasamailla joudutaan ehkä miettimään isompien säästöpuiden jättämistä tai jatkuvaa kasvatusta.

Ennallistamisasetuksen piiriin kuuluvia lehtoja voi Suomessa olla yhteensä lähes 360 000 hehtaaria. Niistäkin valtaosa on Naturan ulkopuolella. Voi olla, että niitä voidaan ennallistaa talousmetsien luonnonhoidon keinoin, mutta menetelmiä saatetaan joutua kehittämään.

Metsäluontoon liittyviä laatumittareita ovat muun muassa kuolleet pysty- ja maapuut sekä puuston monilajisuus. Kuva: Heikki Willamo

Ennallistamisasetus on täynnä termejä, joiden sisältö on jäänyt suurelle yleisölle epäselväksi.

Jos luontotyypin pinta-ala on pienentynyt ”suotuisasta viitealasta”, asetus edellyttää pinta-alan palauttamista. Suotuisa viiteala puolestaan määritellään luontotyypin ”historiallisen levinneisyyden” perusteella.

”Toisaalta viitealaan vaikuttaa myös arvio luontotyypin mahdollisuuksista selvitä ilmastonmuutoksessa eli luontotyypin tulevaisuus”, Asikainen sanoo.

Vaikka luontotyyppejä koskevat vaatimukset voivat tuntua kovilta, Asikainen korostaa, että niissä on mahdollisuuksia joustoon.

”On tärkeää muistaa, että nämä joustot on tarkoitettu käytettäviksi. Niitä ei saa sivuuttaa, sillä muuten tuloksesta ei saada tasapainoista.”

Ennallistamisasetus myös säätää, että jos luontotyyppi on hyvässä tilassa, sitä ei saa heikentää. Lisäksi Natura 2000 -ohjelman perustana olevissa luonto- ja lintudirektiiveissä mainittujen lajien elinympäristöjen riittävä määrä ja laatu tulee turvata, jos muut toimet eivät sitä tee.

Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisia lintuja. Luontodirektiivin lajeista tunnetuimpia ovat liito-orava ja jokihelmisimpukka eli raakku. Mutta miten voitaisiin turvata vaikkapa raakun elinympäristöjä niin, että laji saadaan lisääntymään? Jos se osattaisiin, se varmaan olisi jo tehty.

EU:n ennallistamisasetus määrittelee myös kahdeksan metsäindikaattoria, jotka kuvaavat maan metsäluonnon tilaa. Jäsenmaat itse määrittelevät niille tyydyttävän tason. Jos indikaattorin eli laatumittarin taso ei ole tyydyttävä, se on saatava kasvuun, kunnes tyydyttävä taso on saavutettu.

Indikaattoreilla on merkitystä kaikille metsänomistajille, sillä ne pitää saada kasvuun kaikissa metsissä, ei siis vain edellä kuvatuilla luontotyypeillä. Toisaalta se, miten laatumittarien toteutumista seurataan, on vielä avoinna.

Luonnonvarakeskuksen on määrä julkistaa lokakuussa esitys indikaattorien pohjatiedoista. Niiden perusteella voitaisiin määritellä niiden tyydyttävä taso. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun metsäluonnon hoidossa määritellään edes jollain tavalla monimuotoisuuden riittävä taso.

Indikaattoreista yksi on pakollinen. Lopuista seitsemästä kukin maa saa valita kuusi. Suomessa ei ole vielä päätetty, mitkä kuusi valitaan.

Pakollinen indikaattori on yleisten metsälintujen indeksi. Mitä tarkoittavat ”yleiset metsälinnut”, sitä selvittää Luonnonvarakeskus. Metsälintuja turvaava indikaattori voi edellyttää esimerkiksi riittävää määrää varttunutta metsää.

Muut seitsemän indikaattoria ovat kuolleet pystypuut, kuolleet maapuut, eri-ikäisrakenteisen metsän osuus, metsien kytkeytyneisyys, orgaanisen hiilen määrä metsässä, sellaisten metsien osuus, joissa luontaiset puulajit ovat valtapuulajina, sekä puuston monilajisuus.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2024. Artikkelia varten on haastateltu myös maa- ja metsätalousministeriön johtavaa asiantuntijaa Katja Matveista.