Metsäjättien investoinnit valuvat Länsi-Suomeen – sattumaa vai suunniteltua?

Metsäteollisuuden rakennemuutoksen aallot ovat runnelleet Itä-Suomen tehtaita kovalla kädellä. ”Kaikki alkoi vuonna 2006 Voikkaan tehtaan sulkemisesta. Sitten tuli Myllykoski, viimeisimpänä Sunila. Itäsuomalaisen metsäteollisuuden viime vuodet ovat olleet taistelua tuulimyllyjä vastaan”, luettelee metsäasioihin erikoistunut toimittaja ja kirjailija, entinen kansanedustaja Markku Laukkanen (kesk.).

Paperinteko on loppunut myös Summan tehtaalla Haminassa. Viime vuonna pantiin kiinni paperikone Kouvolan Anjalassa ja Kotkamillsin saha Kotkassa.

Kaakkois-Suomi on pitkään ollut puunjalostuksen mahtiseutua: tehtaita on ollut todella paljon. Puunjalostuskapasiteettia on ollut merkittävästi enemmän kuin mihin alueen oma puuntuotanto riittää. Tämän mahdollisti halpa venäläinen tuontipuu.

”Se oli helppo ja edullinen ratkaisu. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson tehtaat olivat muutaman tunnin junamatkan päässä Venäjältä”, Laukkanen pohtii.

Puuntuonti loppui kertarysäyksellä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämän on arvioitu sinetöineen ainakin kotkalaisen Sunilan sellutehtaan kohtalon.

Venäjän rajan sulkeutuminen on tehnyt Itä-Suomesta hankalan pussinperän. Rajaan perustunut kilpailuetu on menetetty.

”Ovatko perinteiset metsäteollisuuden voima-alueet Kymenlaakso ja Etelä-Karjala jäämässä historiansa vangiksi, kun tehtaita suljetaan vanhimmasta päästä alkaen”, Laukkanen kysyy.

Näin ei pitäisi olla. Hänen mielestään poliitikkojen pitäisi tehdä hartiavoimin töitä investointien saamiseksi Itä-Suomeen.

Kun katsoo isojen metsäyhtiöiden viime vuosien investointipäätöksiä, Itä-Suomi loistaa poissaolollaan. Voikkaan alamäki alkoi aikoinaan siitä, kun UPM päätyi sijoittamaan uuden paperikonelinjan Voikkaan sijasta Raumalle. Jätti-investointeja on tehty muun muassa Kemiin, Äänekoskelle, Ouluun ja Kaskisiin. Kuopioon suunniteltu jättitehdashanke kariutui.

Kuinka suuri riskitekijä raja on, kun naapurissa on hyökkäyssotaa käyvä suurvalta? Laukkanen pitää mahdollisena, että kansainväliset yritykset pitävät rajan läheisyyttä riskinä, vaikka Suomi onkin Nato-maa. ”Sen vuoksi täytyy olla riskejä kompensoivia, houkuttelevia tekijöitä.”

Hänen mielestään on mahdollista, että Itä-Suomen kauimmaiset alueet ajautuvat raaka-ainevarannoksi, josta puuta viedään vain pois. ”Pelkkä raaka-ainereservaatti -ajattelu on vaarallinen ja mahdollinen. Sen vuoksi metsäpolitiikasta päätettäessä täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä huoltovarmuus ja turvallisuuspolitiikka.”

Uhkakuvia riittää, mutta mitä pitäisi tehdä? Laukkanen uskoo, että poliitikot pystyisivät halutessaan parantamaan Itä-Suomen tilannetta EU:n kautta. Nykyinen hallitus ei ole korusanoista huolimatta saanut aikaan konkreettisia tekoja. Puhumattakaan edellisestä hallituksesta, joka oli metsäalan kannalta surkea.

”Viime hallituskauden ongelmana oli, että hallitus oli riitainen. Suomesta lähti ristiriitaisia viestejä maailmalle. Nykyinen hallitus on korostanut muutakin kuin ilmastokärkeä, mikä on hyvä. Metsäpolitiikan pitää olla osa eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa, ja tämän saaminen uuden komission agendalle on erittäin tärkeää.”

Edellisen hallituksen jäljiltä Suomessa käydään metsäkeskustelua hyvin vahvasti ilmastonäkökulmasta. ”Muualla maailmassa ymmärretään keskittyä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen. Jos Suomessa julkaistaan juttu YK:n ilmastoraportista, niin kuvituksena on hakkuuta”, Laukkanen ihmettelee.

”Täällä metsä-Suomessa metsänomistajat kokevat, että heitä syyllistetään ilmastonmuutoksesta, vaikka ongelma on fossiilisten käytössä.”

Edellisen hallituksen perintöä on myös Metsähallituksen siirtäminen jatkuvan kasvatuksen uralle. Tämä heijastuisi heti Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinoelämään.

”Suuri kysymys on, onko Suomessa ilmapiiri sellainen, että teollisuus haluaa ylipäänsä tehdä tänne isot, puuta käyttävät investoinnit.”

Itä-Suomessa eletään vahvasti metsästä. ”Tarvitaan elinvoimaista metsätaloutta, jotta alue pysyy asuttuna”, Markku Laukkanen sanoo. Kuva: Lari Lievonen

Laukkanen kaipaa poliittisilta johtajilta isoa Itä-Suomi -strategista ajattelua. ”Tämä ei oikene pisteinvestoinnella, että pistetään tienpätkä kuntoon siellä täällä. Pitää ajatella 10–20 vuotta eteenpäin.”

Hän vertaa nykyistä tilannetta sodan jälkeiseen kriisiin.

”Kun luovutetuilta alueilta evakuoitiin asukkaat, Itä-Suomi jäi silloinkin pussin perälle. Itä-Suomi alkoi hiipua. Sen eteen tehtiin vuosikymmeniä töitä, että tilanne saatiin paranemaan, perustettiin muun muassa Joensuun ja Lappeenrannan yliopistot. Tilanne saatiin tasaantumaan. Tässä ajassa on paljon samaa.”