”Puukaupassa ei pidä olla sinisilmäinen”, metsäasiantuntija muistuttaa – näin takaat itsellesi parhaan mahdollisen hinnan puukaupassa
Puukaupassa on monta vaihetta, joissa myyjän pitää olla tarkkana. Vaikka myynti ei olisi juuri nyt ajankohtaista, kannattaa puunmyyntisuunnitelma tehdä valmiiksi. Se nopeuttaa asioita sitten, kun hetki on oikea.Tilaajalle
Metsänhakkuusopimuksessa sovitaan puukaupan yksityiskohdista. Se on juridisesti sitova asiakirja, joka velvoittaa sekä ostajaa että myyjää. Kuva: Johannes TervoPuukauppa on tavalliselle metsänomistajalle merkittävä taloudellinen tapahtuma. Keskivertometsänomistaja ei myy puuta joka vuosi, joten puukauppaan ryhtyminen voi herättää monia kysymyksiä.
Mitä kohteita kannattaa myydä? Entä miten varmistaa paras mahdollinen hinta oman metsän puille?
”Puukauppaan valmistautuminen alkaa leimikon suunnittelusta eli siitä, että tehdään puunmyyntisuunnitelma ja määritellään hakattava alue”, muistuttaa Metsänhoitoyhdistys Päijänteen metsäasiantuntija Olli Vänskä.
Tarjolle herkkupaloja
Metsänomistaja on saattanut kuulla nyrkkisäännön, jonka mukaan leimikosta kannattaa tehdä riittävän suuri, jotta se kiinnostaisi puunostajia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteen leimikkoon niputetaan riittävän monta kuviota.
Vänskän mukaan asia ei ole näin yksioikoinen.
”Eri-ikäistä metsää ja erilaisia hakkuutapoja yhdistelevissä sekaleimikoissa on se ongelma, että niissä pyritään tarjoamaan ostajalle samaan aikaan hyvin erilaisia puutavaralajeja. Piensaha ei kuitenkaan ole kiinnostunut energiapuusta eikä energiapuun ostaja tukista.”
”Oma kokemukseni on se, että sekaleimikosta metsänomistaja ei saa parasta mahdollista hintaa.”
Vänskän mukaan yhden laajan sekaleimikon sijasta myyntiin kannattaa tarjota kohteita, jotka vastaavat puutavaralajeiltaan ja hakkuutavoiltaan paikallisten puunostajien tarpeisiin.
”Eli jaotellaan leimikko herkkupaloihin, jotka laitetaan myyntiin juuri oikealla hetkellä.”
Verovinkki
Metsänomistaja voi vähentää puukaupan kilpailutuksen kustannukset kokonaan omassa metsäverotuksessaan.
Suunnitelma valmiiksi
Jotta leimikon voi suunnitella ostajan tarvetta vastaavaksi, ensin on tunnettava paikalliset puunostajat. Tämä voi olla yksityismetsänomistajalle haastavaa etenkin silloin, kun alueen ostajakenttä on muutoksessa.
Esimerkiksi Keski-Suomessa, jossa Vänskä työskentelee, viime vuosina on pienpuumarkkinoille tullut useampia uusia energiapuun ostajia.
”Leimikon suunnittelijan pitää tuntea puumarkkina todella hyvin ja olla hereillä ja tietoinen muutoksista.”
Leimikosta laaditaan leimausseloste eli puunmyyntisuunnitelma, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot hakkuukohteesta. Leimausselosteesta käyvät ilmi puustotietojen lisäksi suunniteltu hakkuutapa sekä arvio kertyvistä puutavaralajeista.
Vänskän mukaan puunmyyntisuunnitelman kannattaa olla valmiina, vaikka myynti ei juuri nyt olisi ajankohtaista. Se nopeuttaa asioita sitten, kun hetki on oikea.
”Moni metsänomistaja haluaa tehdä puukaupan silloin, kun puusta maksetaan mahdollisimman korkeaa hintaa. Pelkästään tilastoja seuraamalla ollaan kuitenkin jälkijunassa. Ennakkovalmistelu helpottaa ajoitusta, sillä kun paperityöt ovat valmiit, kohteen voi kilpailuttaa heti.”
Omat toiveet esille
Itse kilpailutus tapahtuu ottamalla suoraan yhteyttä alueen puunostajiin tai syöttämällä leimikon perustiedot sekä leimausseloste Kuutio.fi-verkkopalveluun. Se on metsänomistajille, puunostajille, välittäjille sekä muille metsäalan palveluntarjoajille tarkoitettu avoin ja riippumaton kauppapaikka.
”Itse käytän työssäni Kuutiota, koska käytännössä kaikki puunostajat ovat siellä”, Olli Vänskä sanoo.
Hän muistuttaa, että metsänomistaja voi jo tässä vaiheessa esittää toiveitaan tulevan hakkuun suhteen. Metsänomistajalla saattaa esimerkiksi olla näkemys siitä, minkä verran säästöpuita hakkuissa jätetään. Myyjä saattaa myös haluta säästää kesämökin lähimetsän tai vaikkapa yksittäisen puun.
”Nämä toiveet kannattaa viestiä tarjouspyynnössä, sillä ne voivat vaikuttaa siihen, kenen kanssa kauppa tehdään.”
Toisinaan toiveita esitetään myös korjuun toteuttajasta. Metsänomistajalla voi olla tiedossaan luottoyrittäjä, jonka hän haluaa hakkuuta tekemään.
”Etenkin harvennushakkuissa laadukkaalla korjuujäljellä voi olla erittäin suuri vaikutus puukaupan onnistumiseen.”
Vertailu työlästä
Keskimääräinen aika tarjousten jättämiselle on 1–2 viikkoa, minkä jälkeen edessä on tarjousten vertailu. Kokemattomalle puunmyyjälle urakka voi olla työläs, sillä eri ostajien mitta- ja laatuvaatimukset vaihtelevat kovasti.
”Ja vaikka kaikki ostajat tarjoavat leimausselosteen perusteella, joku voi lisätä tarjoukseen pikkutukin tai jonkin muun erikoispuutavaralajin.”
Yhtiöillä voi olla myös katkontaa koskevia rajoituksia. Jotkin yhtiöt sallivat esimerkiksi vain rajoitetun määrän lyhyitä mittoja.
Myös hinnoittelukäytännöt eroavat. Puutavaralajikohtaisen hinnoittelun sijasta ostaja saattaa tarjota järeysrunkohintaa, jossa puista maksettava hinta määräytyy poistettavien runkojen toteutuneen keskijäreyden perusteella.
”Järeysrunkohinnoittelu on melko tuore hinnoittelutapa”, Vänskä sanoo.
”Oma kokemukseni on se, että laadukkaassa tukkimetsässä puutavaralajihinnoittelu saattaa olla parempi vaihtoehto.”
Katkonta huomioon
Pelkkä kuutiohinta ei kerro, miten hyvä tarjous on ja onko se parempi kuin toisella ostajalla.
Mikäli kyseessä on puutavaralajeittain tehty tarjous, on tärkeää selvittää kunkin ostajan osalta, mikä on tukin minimiläpimitta, miten puut katkotaan ja tehdäänkö erikoispuita kuten pikkutukkeja tai pylväitä.
Myyjän kannalta tärkeintä on se, että puiden arvokas tukkiosa otetaan talteen niin tarkasti kuin mahdollista.
Vänskä muistuttaa, että katkonnan vaikutus lopputulokseen on usein 3–5 euroa kuutiolta.
”Jos metsänomistaja on sopinut yhdistyksemme kanssa valtakirjakaupasta, teemme tarjousten vertailun siten, että ostajien käyttämä katkonta otetaan huomioon. Hyödynnämme laskennassa metsänhoitoyhdistysten keräämää katkonta-aineistoa.”
Tarvittaessa saatujen tarjousten ehtoja tarkistetaan ostajien kanssa neuvotellen, Vänskä lisää.
Sitova hakkuusopimus
Tarjousten pyytäminen ei vielä sido puunmyyjää, joten jos metsänomistaja päättääkin olla myymättä, hänellä on oikeus niin tehdä. Yleistä se ei kuulemma ole.
Sen sijaan metsänhakkuusopimus, kun sinne asti päädytään, on juridisesti sitova asiakirja, joka velvoittaa sekä ostajaa että myyjää.
Sopimuksessa sovitaan puukaupan yksityiskohdista, esimerkiksi käytettävistä hakkuutavoista, korjuuajankohdasta, mitta- ja laatuvaatimuksista sekä maksuaikataulusta.
Hakkuusopimuksessa otetaan kantaa myös siihen, missä tilanteessa puiden omistusoikeus siirtyy ostajalle.
Isojen yhtiöiden ja sahojen sopimuksissa yleensä todetaan, että omistusoikeus siirtyy kaadettaessa tai mitattaessa, mutta yhtä hyvin omistusoikeuden voidaan sopia siirtyvän vasta maksettaessa.
Halutessa ostopalveluna
Monet puunostajat tarjoavat metsänomistajalle erilaisia bonuksia, etuja tai kannustimia pyrkiessään vauhdittamaan puukauppaa.
Metsänomistajalle saatetaan tarjota alennuksia metsäpalveluista, ennakkomaksua tai takuuhintaa eli hyvitystä kauppahintaan, mikäli puun hinta nousee kaupanteon jälkeen.
Vaikka edut tuntuisivat houkuttelevilta, puukaupan kilpailutusta ei pidä unohtaa, Olli Vänskä muistuttaa.
”Puukaupassa ei pidä olla sinisilmäinen. Vasta kilpailutus paljastaa markkinoiden todellisen hintatason ja tarjoaa metsänomistajalle parhaan lopputuloksen.”
”Jos puukaupan valmistelu ja kilpailutus tuntuu työläältä, kannattaa muistaa, että palvelun voi aina ostaa.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
