”Tässä kävi juuri niin kuin pelättiin” ‒ metsiä jää uudistamatta Lapissa, uuden taimikon syntyä odotetaan jopa 20 vuotta

Uudistamisen tuen loppumisen jälkeen männyn viljelymäärät ovat romahtaneet Lapin yksityismailla. Keski-Lapissa metsiä uudistetaan edullisimmalla tavalla eli luontaisesti, ja uuden taimikon syntymistä odotellaan jopa 20 vuotta.

Metsän uudistamisen kemeratuen päättyminen vuonna 2015 romahdutti metsänviljelyn Keski-Lapin yksityismailla. Luontainen uudistaminen on noussut tärkeimmäksi menetelmäksi Sodankylässä.

”Tässä kävi juuri, kuten jo etukäteen pelättiin. Metsänviljely putosi lähes nollaan”, Sodankylän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Kasurinen kertoo.

Uudistamisen tuen vuosina Sodankylän metsänhoitoyhdistys tilasi jalostettuja männyn ja kuusen taimia jopa miljoona kappaletta ja männynsiemeniä kymmeniä kiloja. Viime keväänä taimia tilattiin 20 000 kappaletta ja siemeniä vajaa 10 kiloa.

”Uudistamisen tuen päätyttyä metsän viljelyhalut loppuivat”, sanoo viimeiseksi jäänyttä viljelytaimikkoaan tarkasteleva maanomistaja Pekka Kumpula Sodankylästä. Kuva: Kari Lindholm

Kasurinen toteaa, että uudistamisen tuen päättyminen aiheutti äkkikäännöksen metsänomistajien tavoitteissa. Kun aiemmin pyrkimyksenä oli puuntuotannon optimointi, nykyään keskitytään kustannussäästöihin.

”Syynä on se, että metsänviljelyn kustannukset ovat 700–1 000 euroa hehtaarille. Jos kantorahatulo on 1 500 euroa hehtaarille, ja verottaja ottaa siitä 500 euroa, maanomistajalle jää vain uudistamisen ilo.”

Männyn luontainen uudistaminen siemenpuiden avulla on sinänsä edullinen keino uuden metsän aikaan saamiseksi. Menetelmässä luotetaan hyviin siemensatoihin, jotka ovat harvassa.

Haittapuolena on tukkikokoisten siemenpuiden jääminen taimikon sisään. Niiden haku myöhemmin on kallista ja taimiainesta turmelevaa toimintaa. Luontaisessa uudistamisessa metsän kiertoaika pitenee viljellyn metsän kiertoaikaan verrattuna.

Uudistamisen tuen päättymisen lisäksi Kasurinen löytää viljelykatoon toisenkin syntipukin nykyisestä metsälaista, jonka nojalla uuden metsän syntymistä päätehakkuun jälkeen saa odotella vapaasti peräti 20 vuotta.

”Siinä, missä luontaisesti uudistetuissa kohteissa taimikko syntyy vasta 20 vuoden kuluttua, vastaavissa viljelykohteissa tehdään 30 vuoden kohdalla ensiharvennus.”

Metsänomistaja Pekka Kumpula Sodankylästä uudisti päätehakkuukohteena istuttamalla tai konekylvönä vielä, kun toimenpiteisiin sai vielä tukea. Nykyään menetelmänä on pelkästään luontainen uudistaminen.

”Enää ei haluta viljellä. Luontaisella uudistamisella taimettuminen ja kasvuun lähtö on todella heikkoa verrattuna istuttamiseen jalostetuilla taimilla”, Kumpula vertaa.

Viljelyn välttelystä syntynyt vyyhti näkyy Kasurisen mukaan taimiyhtiöiden konkursseina ja siemenvarastojen laarien pullisteluna. Kävynkeräyksiä ei ole suoritettu, vaikka se olisi ollut mahdollistakin, sillä metsikkösiemenille ei ole entisenlaista tarvetta.

Kasurinen kertoo, että hakkuita tehdään nykyään enää parhaissa kohteissa, joista saadaan tuloa sillä seurauksella, että vajaapuustoiset metsät jäävät useimmiten harventamatta ja uudistamatta.

”Vallitsevat käytännöt näkyvät puuston kasvun heikkenemisenä ja hiilinielujen pienentymisenä entisestään tulevina vuosikymmeninä.”